Hyppää pääsisältöön

Yle Teema

”Ihastuttava, moderni ja anarkistinen” – Aikuiset-sarjan käsikirjoittaja Anna Brotkin katsoi Kino Klassikon elokuvan Hätä ei lue lakia

Cary Grant ja Katharine Hepburn elokuvassa Hätä ei lue lakia: molemmat seisovat päivällispöydän ylle kumartuneina, Grant tuijottaa hieman hölmistyneen näköisenä vastapäätä olevaa naista ja Hepburn on sanomassa jotain vastapäätä itseään olevalle miehelle.
Kuva: RKO Radio Pictures

Howard Hawksin mestariteos oli aikanaan floppi mutta muodostui ajan mittaan klassikoksi ja monen elokuvan esikuvaksi. Katharine Hepburnin ja Cary Grantin kemia vie säkenöivän maanista komediaa.

Elokuvan lähes kaikissa lajityypeissä vetäviä mestariteoksia luonut ohjaaja Howard Hawks kehitti pitkälti 1930-luvun amerikkalaisen screwball-komedian. Juuri Hawks antoi tälle kreisikomedian tyylille ensin muodon elokuvassa 20. vuosisata (1934) ja teki sitten sen kuuluisimman saavutuksen Hätä ei lue lakia (Bringing Up Baby, 1938).

Hätä ei lue lakia on henkilöiltään ja tilanteiltaan kajahtanut vitsien ilotulitus, joka rakentuu hulluille tilanteille, nasevalle vuoropuheluille ja pääosia esittävien Cary Grantin ja Katharine Hepburnin yhteispelille. Vitsit sinkoilevat kuin tykin suusta, mutta yhtään niistä ei toisteta tai venytetä, ja jotenkin tämä salamannopeasti sanaileva, maanisen energian täyttämä komedia säilyttää aina tyylikkyytensä ja älykkyytensä.

Grantin esittämä David Huxley on vakava paleontologi, joka on paitsi menossa naimisiin, saamassa vihdoin valmiiksi neljän vuoden ajan kokoamansa brontosauruksen luurangon. Epäonnekseen hän törmää hyvää tarkoittavaan mutta kahjoon perijättäreen Susan Vanceen, ja Davidin tieteellinen järjestys ja kuollut luiden maailma mullistuu kohdatessaan Susanin elämänvoimaisen ja spontaanin, mutta täysin hallitsemattoman epäjärjestyksen.

Hawks sisäisti screwball-komedian ytimen. Tapahtumat ja henkilöt ovat juuri niin sekopäisiä, että tässä hullussa maailmassa niistä tulee täysin normaaleja ja uskottavia. Ja vaikka huumori on usein sanallista, Hawks haki elokuvansa juuret mykkäkomedioiden fyysisestä ja visuaalisesta tyylistä. Grantin hahmon esikuvana hän näki Harold Lloydin silmälaseineen, ja pääparin suhde muistuttaa Buster Keatonin elokuvien romanttisia pareja sekopäisestä sankarittaresta ja äärimmäisen vakavasta sankarista. Mykälle slapstick-komedialle ominaisesti he myös kaatuilevat useammin kuin kukaan muistaa laskea.

Kuvauksissa vallitsi hyvä, rento tunnelma ja näyttelijät alkoivat pian improvisoida, heitellen sekaan omia letkauksiaan. Nämä poikkeamat käsikirjoituksesta ehkä selittävät, kuinka sensuurin läpi livahti Grantin tuskastunut puuskahdus, kun häneltä kysytään, miksi David on pukeutunut naisen aamutakkiin: ”Because I just went GAY all of a sudden!” Tai sitten slangisanat vain leviävät show-bisneksessä paljon nopeammin kuin virastoissa.

Cary Grant röyhelöaamutakissa. Kuva elokuvasta Hätä ei lue lakia.

Molemmat tähdet nähdään heidän 1930-luvun imagoaan täysin vastakkaisissa rooleissa: hurmurisankari Grant säntillisenä tiedemiehenä ja älyllinen vakava näyttelijätär Hepburn sekopäisenä törmäilijänä. Hepburnille kyseessä oli ensimmäinen varsinainen komediarooli ja kokemattomuuttaan hän aluksi nauroi jopa omille vitseilleen. Lopulta Hawks kertoi Chaplinin opetuksen, että komediaa pitää näytellä aina vakavissaan. Hän antoi myös taitavan komedianäyttelijän Walter Catlettin opettaa Hepburniä, joka kiitollisena pyysi Hawksia antamaan Catlettille roolin myös elokuvassa. Hänet nähdään maalaiskonstaapelina.

Aikalaisilta Hätä ei lue lakia meni ohi.

Aikalaisilta Hätä ei lue lakia meni kuitenkin ohi, ja siitä tuli yksi Hawksin harvoja taloudellisia floppeja. Hullut tilanteet dinosauruksen luineen ja leopardeineen olivat ehkä liian mielettömiä yleisölle, joka mahdollisesti vierasti myös Hepburnia komediaroolissa. Hepburn julistettiin jo myrkyksi lipputuloille, mutta purettuaan pitkän sopimuksensa RKO-studion kanssa hän löysi tulevaisuutensa nimenomaan komedioista, kuten Vakka kantensa valitsee, Skandaalihäät ja Aatamin kylkiluu.

Hawks jatkoi kehittämänsä nopean dialogin käyttöä komedioissaan, joista Grantin kanssa syntyivät myös Meidän vastaeronneiden kesken, Olin mies-sotamorsian ja Rakas, minä nuorrun. Näistä Rakas, minä nuorrun oli eräänlainen sisarelokuva. Siinäkin Grant esittää sekopäisiin tilanteisiin joutuvaa vakavaa tiedemiestä ja eläimiä käytetään epäsovinnaisen, aistillisen ja villin ihmiskäytöksen vertauskuvina. Mutta rikas koominen dialogi oli tärkeässä roolissa myös Hawksin vakavissa elokuvissa, kuten Kirjava satama, Syvä uni ja Rio Bravo.

Vaisun vastaanottonsa jälkeen Hätä ei lue lakia on noussut yhdeksi Hollywoodin kulta-ajan suurista komediaklassikoista. Sen suora perintö on näkynyt monissa uudemmissa komedioissa erityisesti 1970–1980-luvuilla – esimerkkeinä vaikkapa Peter Bogdanovichin Ottaaks’ päähän, Martin Scorsesen Illasta aamuun, Jonathan Demmen Vaarallinen tyttöystävä ja Blake Edwardsin Sokkotreffit.

”Usein se, mikä nykyään tuntuu freesiltä, on keksitty aikoja sitten” – käsikirjoittaja Anna Brotkin ja näyttelijä Wenla Reimaluoto katsoivat klassikkokomedian

Aikuiset-sarjan käsikirjoittaja Anna Brotkin huomasi elokuvaa katsoessaan, että Howard Hawksin yli 80 vuotta vanhassa komiikassa oli paljon sellaista, mitä nykyäänkin pidetään tuoreena. ”Musta tää oli aivan hurmaava, ihastuttava. Moderni ja anarkistinen.”

Ammattilaisen näkökulmasta Brotkin arvosti sekä käsikirjoituksen eheyttä että näyttelijöiden roolisuorituksia. Anna Brotkinin mukaan monessa kohdassa voi nähdä, kuinka ”käsis loppuu ja impro alkaa”, mutta improvisoidut kohtaukset istuvat täydellisesti kokonaisuuteen juuri siksi, että hahmot on kirjoitettu niin hyvin. Kun näyttelijät ovat asettuneet rooleihinsa, he voivat improvisoida niistä käsin yhtenäisesti.

Näyttelijä Wenla Reimaluoto 1930-luvun tyylisessä valkeassa mekossa on kaatunut heinikossa.
Kuvateksti Wenla Reimaluoto kuvauksissa.
Kuva: Moskito TV

Näyttelijä Wenla Reimaluoto asettui Katharine Hepburnin rooliin. Wenla Reimaluodon mielestä Hepburnin näyttelemässä hahmossa – jossa on paljon Hepburnin omaa persoonaa – on jotain ”rujoa”.

”Näkee, että se on jossain aivan omassa maailmassaan. Semmoinen mua kiinnostaa.” Hepburnin hahmo tuntuu välillä olevan täysin hukassa, mutta silti toiminta koko ajan kulkee määrätietoisesti eteenpäin monella eri raiteella.

Elokuvan sydämessä -keskustelua vetää Anna Möttölä. Katso koko keskustelu!

Enemmän elokuvasta: Hätä ei lue lakia - Toista Yle Areenassa