Hyppää pääsisältöön

Kulttuuri

Palkittuja uutuuksia ja moderneja klassikkoja Hollywoodista tuonpuoleiseen ja ulkoavaruuteen – Teeman elokuvafestivaali kutsuu näkemään yhdessä unia

Pilvipäinen hahmo istuu Dream Automat -kuvauskopissa pilvien päällä studioon lavastetussa taivaassa, Teeman elokuvafestivaali 2022 -teksti kuvan päällä.
Kuvateksti Teeman elokuvafestivaalilla sauhutaan unista ja painajaisista pää pilvissä, seitsemännessä taivaassa.

Mulholland Drive, Solaris, Elämän jälkeen, Maja lapsuuden reunalla, Yhdet vielä... Teeman elokuvafestivaalilla pohditaan elokuvien, unien ja muistojen yhteyksiä. Pää pilvissä!

Tänä vuonna Teeman elokuvafestivaali sukeltaa uniin ja muistoihin. Nyt ollaan elokuvien syvässä ytimessä, oli kyseessä sitten unten logiikka, ulko- ja sisäavaruus, tuonpuoleinen tai ylipäätään elokuvien kyky kuljettaa meidät toisiin maailmoihin.

Pää pilvissä, jalat ilmassa! Elokuvataivaassa puhutaan unien ja elokuvien suhteesta.

Katso Areenassa: Pää pilvissä – elokuvantekijät ja -kokijat puhuvat elokuvista ja unista.

Jo yhdettätoista kertaa järjestettävä elokuvafestivaali alkaa Teemalla ja Areenassa keskiviikkona 16.11.

Festivaalin avainelokuvat Mulholland Drive, Elämän jälkeen, Solaris ja Maja lapsuuden reunalla liikkuvat kukin omalla tavallaan unimaailmoissa, elämän ja kuoleman rajalla. Niin erilaisia kuin ne ovatkin, niitä yhdistää yritys katsoa vielä vähän pitemmälle, kohdata kätketyt ja unohdetut muistot.

Kaksi pelokasta naista katsomossa pitää toisiaan kädesta, kuva elokuvasta Mulholland Drive.
Kuvateksti Mulholland Drive: sukelluksia painajaisiin.
Mies kurkistaa ikkunasta sisään, kuva elokuvasta Solaris.
Kuvateksti Solaris: kurkistuksia tuonpuoleiseen.

Kaksi näistä elokuvista on moderneja klassikkoja. Andrei Tarkovskin runollinen tieteiskuvitelma Solaris valmistui 50 vuotta sitten; David Lynchin painajaismainen Hollywood-draama Mulholland Drive sai Suomen ensi-iltansa 20 vuotta sitten. Kummankaan elokuvan kaikkia arvoituksia ei ole vieläkään saatu ratkottua. Mutta yritetään jälleen!

Shopliftersillä maailmanmaineeseen nousseen Hirokazu Kore-edan lohdullinen, surullinen ja ihmeellinen Elämän jälkeen (Wandafuru raifu / After Life) on valmistunut jo vuonna 1998, mutta se saa vasta nyt ensiesityksensä Suomen televisiossa. Siinä kerrotaan tuonpuoleisesta puolimatkan krouvista, jossa kuolleet valitsevat menneen elämänsä rakkaimpia muistoja. Sitten niistä tehdään kengännauhabudjetilla elokuvia, kuin Be Kind Rewind -elokuvassa ikään.

Näistä neljästä elokuvasta realistisimmalta ja ”pienimmältä” näyttää pandemian keskellä kuvattu Maja lapsuuden reunalla (Petite maman). Céline Sciamman elokuva on kuitenkin kokoaan suurempi ja syvempi: se on surun kuvaus, jossa ylitetään sukupolvi- ja aikarajat.

Kaksi nuorta tyttöä halaa toisiaan ulkona.
Kuvateksti Maja lapsuuden reunalla.
Kaksi naista seisoo meren rannalla lähikuvassa, toinen pitää toisen kasvoja käsiensä välissä.
Kuvateksti Nuoren naisen muotokuva.

Maja lapsuuden reunalla valmistui viime vuonna. Eurooppalaisen elokuvan suurelta toivolta Céline Sciammalta nähdään festivaalilla toinenkin ensiesitys. Lumoava rakkaustarina Nuoren naisen muotokuva kertoo rajat ylittävästä rakkaudesta ja naisen katseesta.

Ensiesityksensä televisiossa saavat myös kaksi viime vuoden palkituimpiin kuuluvaa eurooppalaista elokuvaa: Thomas Vinterbergin Yhdet vielä! (Oscar-voittaja 2021, paras eurooppalainen elokuva 2020) ja Jasmila Zbanicin Quo vadis, Aida? (paras eurooppalainen elokuva 2021).

Vinterbergin elokuvassa ystäväporukka etsii Mads Mikkelsenin johdolla ja alkoholin avulla pelastusta keski-iän kriisistä. Kierkegaardin ja kännäämisen yhdistävä elokuva ansaitsisi vielä yhden palkinnon: paras loppukohtaus, paras tanssikohtaus, paras heittäytyminen tuntemattomaan.

Kauhealla tavalla taas ajankohtainen Quo vadis, Aida? kertoo Srebrenican kansanmurhasta ja siitä, mitä emme koskaan saa unohtaa. Pääosassa on järkyttävän hyvä Jasna Djuricic.

Kulttimaineeseen noussut John Carpenterin Pako New Yorkista täyttää 40 vuotta, ja se esitetään festivaalilla perjantai-iltana Suomen kenties kovimman Snake Plissken -fanin, elokuvaohjaaja Teemu Nikin alkusanojen kera.

Vanhan ajan lentäjän asuun pukeutunut hahmo leijuu pilvien päällä studiolavasteissa, taustalla näkyy Dream Automat -kuvauskoppi.
Kuvateksti Festivaalin videot on kuvattu elokuvataivaassa.

Festivaalin väliaikavideoissa on luvassa intoilua ja tulkintaa festivaalielokuvista sekä yleisemmin ajatuksia unien ja elokuvien suhteesta. Mukana on ajankohtaisia elokuvantekijöitä kuten Alli Haapasalo, Ilja Rautsi, Anna Eriksson, Saara Saarela, Mikko Myllylahti ja Susanna Helke sekä muita elokuvien rakastajia, unissakävelijöitä, pilvipäitä ja siivekäs koira.

Videot on kuvattu pumpulipilvien päällä, taivaallisessa studiotilassa, jonka keskellä seisoo intiimi Dream Automat -koppi.

Kaikki Elokuvataivaassa-sarjan videot ovat katsottavissa Areenassa.

Katso Areenassa: Festivaalin traileri

Festivaaliohjelmisto 16.–20.11.

Elokuvafestivaalia vietetään Teema-kanavalla keskiviikosta sunnuntaihin 16.–20. marraskuuta. Ennen elokuvia ja niiden jälkeen nähdään videoita, joilla puhutaan pää pilvissä elokuvista, unista ja niiden yhteyksistä.

Areenassa festivaali jatkuu pitkään. Kaikki elokuvat ja elokuvapuheet löytyvät kootusti Teeman elokuvafestivaalin Areena-paketista.

Mads Mikkelsen elokuvassa Yhdet vielä.
Kuvateksti Mads Mikkelsen ja Yhdet vielä!
Kuva: Landmark Media / Alamy

Yhdet vielä

On olemassa teoria, jonka mukaan ihminen on parhaimmillaan, kun hänellä on 0,5 promillea alkoholia jatkuvasti veressään. Neljän keski-ikäisen miehen ystäväporukka, kaikki lukion opettajia, päättää kokeilla teoriaa käytännössä. Aluksi pikkukänni notkistaa olemuksen ja saa ajatukset lentämään, mutta kokeella on myös kohtalokkaammat seuraukset. Yhdet vielä voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon 2021. Pääosissa Mads Mikkelsen, Lars Ranthe, Magnus Millang, Thomas Bo Larsen, Maria Bonnevie. Ohjaus Thomas Vinterberg. Ensiesitys.
(Druk, Tanska 2020)

Teemalla ja Areenassa keskiviikkona 16.11.

Vanha japanilainen nainen istuu pöydän ääressä, kuva elokuvasta Elämän jälkeen.
Kuvateksti Elämän jälkeen.

Elämän jälkeen

Kaunis, lohdullinen ja hiljaisen humoristinen elokuva kertoo tuonpuoleisesta toimistosta, jonne kuolleet saapuvat viikoksi valitsemaan elämänsä parhaan muiston. Sitten tuo muisto lavastetaan, näytellään ja kuvataan yhdessä, ja muistelija lähetetään elokuvamuistonsa kanssa ikuisuuteen. Ohjaus Hirokazu Kore-eda. Pääosissa Arata, Erika Oda ja Susumu Terajima. Ensiesitys.
(Wandafuru raifu / After Life, Japani 1998)

Lue lisää: Minkä muiston sinä ottaisit mukaasi tuonpuoleiseen? Anu Silfverberg kirjoittaa Kore-edan elokuvasta.

”Ehkä voisin olla ikuisuuden tässä" – puhetta elokuvasta Elämän jälkeen

Areenassa 16.11., Teemalla torstaina 17.11.

Quo vadis. Aida? -elokuvan päähenkilö katsoo lähikuvassa kohti kameraa aidan takaa.
Kuvateksti Quo vaids, Aida?

Quo vadis, Aida?

YK-joukkojen tulkkina toimiva Aida yrittää saada perheensä turvaan serbiarmeijan lähestyessä Srebrenican kaupunkia Bosniassa 1995. Juuri nyt järkyttävän ajankohtainen elokuva kertoo siviilien ja pakolaisten kohtaloista sodan kaaoksen keskellä, kansanmurhasta ja muistamisen tärkeydestä. Ohjaus Jasmila Žbanić. Pääosassa Jasna Djuricic. European Film Awards 2021 toi elokuvalle kolme tärkeää palkintoa: paras elokuva, paras ohjaus ja paras naispääosa. Ensiesitys.
(Bosnia-Hertsegovina 2021)

”Pakottaa katsomaan ja muistamaan, mitä tapahtui" – puhetta elokuvasta Quo vadis, Aida?

Areenassa 16.11., Teemalla torstaina 17.11.

Nainen vihreässä puvussa seisoo selin kallioilla edessään myrskyävä meri, kuva elokuvasta Nuoren naisen muotokuva.
Kuvateksti Nuoren naisen muotokuva.

Nuoren naisen muotokuva

Lumoava elokuva rajat ylittävästä rakkaudesta 1700-luvun Ranskassa. Taiteilija Marianne palkataan maalaamaan salaa muotokuva Bretagnen rannikolla asuvasta nuoresta Héloïsesta tämän häitä varten. Cannesin elokuvajuhlilla palkitun draaman pääosassa ovat naiset, ja sen aiheena on naisen katse. Ohjaus Céline Sciamma. Pääosissa Noémie Merlant, Adèle Haenel ja Valeria Golino. Ensiesitys.
(Portrait de la jeune fille un feu, Ranska 2019)

”Koko elokuvahan on oikeastaan uni" – puhetta elokuvasta Nuoren naisen muotokuva

Teemalla ja Areenassa perjantaina 18.11.

Kurt Russell lähikuvassa elokuvassa Pako New Yorkista.
Kuvateksti Pako New Yorkista: Kurt Russell on Snake Plissken.

Pako New Yorkista

Kulttimaineeseen noussut toimintajännäri, jossa pahamaineinen kovanaama Snake Plissken lähetetään pelastamaan Yhdysvaltojen presidenttiä suunnattomaksi vankilaksi muutetulta Manhattanilta. Pääosissa Kurt Russell, Lee Van Cleef, Ernest Borgnine, Donald Pleasence, Isaac Hayes ja Harry Dean Stanton. Elokuvan ohjasi ja sen musiikin sävelsi John Carpenter.
(Escape from New York, USA 1981)

”Kattokruunuja konepellillä" – puhetta elokuvasta Pako New Yorkista

Teemalla ja Areenassa perjantaina 18.11.

Kaksi pikkutyttö metsässä Céline Sciamman elokuvassa Petite maman eli Maja lapsuuden reunalla.
Kuvateksti Maja lapsuuden reunalla.
Kuva: Lilies Films

Maja lapsuuden reunalla

Taianomainen elokuva surusta, muistoista ja sukupolvet ylittävästä rakkaudesta. Isoäiti on kuollut, ja kahdeksanvuotias Nelly lähtee vanhempiensa kanssa tyhjentämään äidin lapsuuskotia. Leikkiessään yksin metsässä Nelly ystävystyy pikkutytön kanssa, jonka äidillä on sama nimi kuin Nellyn isoäidillä. Ohjaus Céline Sciamma. Pääosia esittävät siskokset Joséphine Sanz ja Gabrielle Sanz. Ensiesitys.
(Petite maman, Ranska 2021)

”Joku asia voi olla surullinen ja silti lohdullinen" – puhetta elokuvasta Maja lapsuuden reunalla

Areenassa 16.11., Teemalla lauantaina 19.11.

Mulholland Drive -elokuvan kaksi naista seisovat vierekkäin.
Kuvateksti Mulholland Drive.

Mulholland Drive

David Lynchin painajaismainen draama kertoo kahden naisen seikkailusta unelmien kaupungissa Hollywoodissa. Vai kertooko se onnettomasta rakkaudesta ja unelmien kuolemasta? Mikä on unta, mikä totta? Miltä Lynchin mestariteos tuntuu nyt, 20 vuotta Suomen ensi-illan jälkeen? Ja mistä lopulta on kyse? Pääosissa Naomi Watts, Laura Elena Harring, Justin Theroux, Dan Hedaya, Robert Forster, Ann Miller.
(Mulholland Dr., USA 2001)

”Pelottavaa on se, että arki haihtuu kuin uni" – puhetta elokuvasta Mulholland Drive

Teemalla ja Areenassa lauantaina 19.11.

Mies seisoo niityllä mustassa takissa, kuva Andrei Tarkovskin elokuvasta Solaris.
Kuvateksti Solaris.

Solaris

Venäläisen elokuvataiteen suuren runoilijan ja toisinajattelijan Andrei Tarkovskin 50 vuotta sitten ohjaama tieteiskuvitelma tutkii ihmismielen sisäavaruuksia. Psykologi lähetetään kaukaista planeettaa kiertävälle avaruusasemalle, jolla ihmisten salatut ajatukset ja muistot tuntuvat ruumiillistuvan. Elokuva perustuu Stanislaw Lemin romaaniin, ja hienon elektronisen scoren sävelsi Eduard Artemjev. Pääosissa Donatas Banionis, Natalja Bondartšuk, Jüri Järvet, Nikolai Grinko ja Anatoli Solonitsyn.
(Soljaris, Neuvostoliitto 1972)

Lue lisää: Kosmologi Syksy Räsäselle Solariksen kohtaaminen on ollut kipuamista ihmisyyteen – scifi-klassikon suurin mysteeri on toinen ihminen.

”Se on raastava runoelma rakkauden olemuksesta" – puhetta elokuvasta Solaris

Areenassa 16.11., Teemalla sunnuntaina 20.11.

Valtavat portaat taivaassa, kuva elokuvasta Kysymys elämästä ja kuolemasta.
Kuvateksti Stairway to heaven: Kysymys elämästä ja kuolemasta.
Kuva: Carlton International Media

Lisää festivaalielokuvia Areenassa

Festivaalin Areena-pakettiin julkaistaan 16.11. myös kaksi tämän vuoden teemoja täydentävää elokuvaklassikkoa, Kysymys elämästä ja kuolemasta sekä Cherbourgin sateenvarjot.

Areenaan julkaistaan lisäksi kolme musiikkidokumenttia, joissa muistellaan menneitä eri tavoin. Niistä kaksi, The Band: The Last Waltz ja Depeche Mode: 101, on lajityypin klassikkoja. Kolmas, Subharchord, säestää osaltaan Solariksen ääni- ja mielenmaisemaa, itäblokin tulevaisuuskuvitelmia.

Näiden kaikkien tv-esitykset Teemalla ovat vasta festivaalin jälkeen.

Armeijan vaatteissa olevat nainen ja mies katsovat intensiivisesti toisiaan, kuva elokuvasta Kysymys elämästä ja kuolemasta.
Kuvateksti Kysymys elämästä ja kuolemasta.
Kuva: Carlton International Media

Kysymys elämästä ja kuolemasta

Kaunis, romanttinen tarina taistelulentäjästä, joka yrittää rakkauden voimalla huijata itse kuolemaa. Tässä omaperäisessä fantasiaelokuvaklassikossa kiteytyvät monet Teeman elokuvafestivaalin tämän vuoden teemat. Siinä nähdään myös komea stairway to heaven, portaat taivaaseen. Pääosissa David Niven ja Kim Hunter. Ohjaus Michael Powell ja Emeric Pressburger.
(A Matter of Life and Death, Britannia 1946)

Areenassa 16.11.

Nainen ja mies katsovat toisiaan, taustalla öinen huoltoasema ja lumisadetta, kuva elokuvasta Cherbourgin sateenvarjot.
Kuvateksti Cherbourgin sateenvarjot.

Cherbourgin sateenvarjot

Michel Legrandin iki-ihanin sävelin soiva musikaaliklassikko, jossa kaupanmyyjä rakastaa köyhää mekaanikkoa, vaikka äiti patistaa rikkaisiin naimisiin. Elokuva hehkuu hurmaavissa väreissä, mutta sen ytimessä on haikea muisto tulevaisuudesta, jota ei tullutkaan. Pääosissa Catherine Deneuve ja Nino Castelnuovo. Ohjaus Jacques Demy.
(Les Parapluies de Cherbourg, Ranska 1964)

Areenassa 16.11.

Kolme The Bandin jäsentä lähikuvassa lavalla laulamassa, kuva elokuvasta The Band The Last Waltz.
Kuvateksti The Band: The Last Waltz.

The Band: The Last Waltz

Klassikon asemaan noussut musiikkielokuva klassikkobändin viimeisestä keikasta. The Band järjesti kaikkien aikojen jäähyväiskonsertin San Franciscon Winterland Ballroomissa kiitospäivänä marraskuussa 1976. Pitkän illan aikana lavalle kapusivat The Bandin seuraksi muun muassa Bob Dylan, Joni Mitchell, Neil Young, Van Morrison, Muddy Waters ja Eric Clapton. The Last Waltz julkaistaan Areenaan sen ohjaajan, 80 vuotta 17.11.2022 täyttävän Martin Scorsesen kunniaksi.
(The Last Waltz, USA 1978)

Areenassa 16.11., Teemalla The Band -teemaillassa torstaina 24.11.

Depeche Moden laulaja valkoisissa vaatteissa ja pyyhe kädessä kävelee lavan takana käytävällä, kuva dokumenttielokuvasta 101.
Kuvateksti Depeche Mode 101: Dave Gahan vuonna 1988.

Depeche Mode: 101

D.A. Pennebakerin ja Chris Hegedusin ohjaama dokumenttielokuva Depeche Modesta on vuosikymmenien odotuksen jälkeen vihdoin jälleen nähtävissä, huolellisesti restauroituna. Tässä musiikkidokumentissa seurataan niin yhtyeen kuin sen fanien matkaa Amerikan poikki Music for the Masses -kiertueen päätöskonserttiin Pasadena Rose Bowliin Kaliforniaan kesällä 1988. Ensiesitys Ylessä.
(USA 1989)

Areenassa 16.11., Teemalla 1.12.

Mies istuu tyhjässä huoneessa ja soittaa oudon näköistä syntetisaattoria, kuva dokumenttielokuvasta Subharchord.
Kuvateksti Se on Subharchord!

Subharchord – tulevaisuus jota ei tullut

Subharchord oli DDR:ssä kehitetty syntetisaattori, jonka oli tarkoitus tuottaa tulevaisuuden ääniä ja lyödä laudalta läntiset vastineensa. Ensimmäinen Subharchord valmistui Itä-Berliinissä muurin pystytysvuonna 1961, jolloin Alfred Hitchcockin Lintuihin tehtiin musiikkia muurin toisella puolella Trautoniumilla. Miltä elokuva olisi mahtanut kuulostaa itäblokin soundeilla? Subharchordeja tehtiin kaikkiaan vain seitsemän, ja soitin unohdettiin. Ina Pillatin ohjaamassa dokumenttielokuvassa kerrotaan tämän itäblokin elektronisen soittimen kiehtova tarina sen synnystä eräänlaiseen uudelleensyntymään asti. Ensiesitys.
(Subharchorden: en fremtid som aldri kom, Norja 2021)

Areenassa 16.11., Teemalla 8.12.

Keskustelu

Keskustelu sulkeutuu 1.12.2022.