Synnytyksestä pitää puhua, myös silloin kun kokemus on hyvä – mieti ainakin näitä kun kerrot oman tarinasi muille
Synnytys on iso kokemus, johon liittyy tunteita äärilaidasta toiseen. Kun omia kokemuksia ja tunteita saa kerrata ja kertoa, on tapahtumien käsitteleminen helpompaa.
Epävarmuutta, uteliaisuutta, häpeää, pelkoa, riemua, onnea, epätoivoa – kaikkea tätä ja paljon enemmän. Synnytyksessä jylläävät suuret tunteet ja mieletön määrä hormoneja. Se on tapahtuma, joka ansaitsee tulla kuulluksi, mutta jonka sanoittamiselle ja ymmärtämiselle kannattaa antaa myös aikaa.
Kätilö, doula ja yhteiskuntapolitiikan väitöstutkija Eeva Itkosella on vuosien kokemus ja tieto synnytyskokemuksen käsittelemisen tärkeydestä, ja toivookin, että jokaisen synnyttäjän äänelle löytyisi oikea paikka ja aika.
Synnytystarinalla on tärkeä tehtävä. Se on reitti tutkailla ja jäsentää omaa kokemusta sekä tapa ymmärtää tapahtumia.
Kätilö ja doula Eeva Itkonen
Kun aika on itselle sopiva, kannattaa miettiä, miltä synnytys tuntui, mitä tapahtumat merkitsivät itselle ja miten kokee itsensä esimerkiksi vanhempana kokemuksen jälkeen.
Synnytyksen käsitteleminen kuuluu siirtymään vanhemmaksi. Se voi myös valmistaa uuteen raskauteen ja synnytykseen. Oman kokemuksen purkamisen jälkeen myös toisten tukena oleminen voi olla helpompaa.
' /%3E%3C/svg%3E)
Synnytystarinoita
Uusi podcast-sarja kertoo siitä, mitä kaikkea synnyttäminen voi olla.
Sinun tarinasi ansaitsee tulla kerrotuksi
Kellonaikoja, avautuneen kohdunsuun senttejä, kivunlievitykseen käytettyjä keinoja ja mahdollisia toimenpiteitä – kuulemamme synnytyskertomukset pohjautuvat usein niin sanottuun lääketieteelliseen tarinaan. Se voikin olla hyvä alku oman kokemuksen purkamiselle, Eeva Itkonen muistuttaa.
– Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan voi kertoa, miten olet tai miten sinun pitäisi kokea synnytys. Sinun ajatuksesi ja tunteesi synnytyksestä ovat oikeita, ja siksi niidenkin käsitteleminen on tärkeää.
Näissäkin tilanteissa sinulla on lupa kertoa synnytyskokemuksesi
Sinua pelottaa
Synnytykseen voi liittyä pelkoa ja pelottavia hetkiä. Kaiken sen sanoittaminen ennen synnytystä, sen aikana ja jälkeen, on tärkeää.
Usein synnytykseen liittyvä mörkö pienenee, kun sen jakaa esimerkiksi itselle läheisen ihmisen kanssa tai vaikkapa neuvolassa terveydenhoitajalle.
Synnytyksestä on jo aikaa
Aika yksinään ei paranna synnytyskokemusta. Siksi synnytystarinan kertomiselle ei ole parasta ennen -päiväystä. Synnytyshetkiin on hyvä palata vuosienkin päästä.
Joskus syrjään työnnetyt ja käsittelemättä jääneet kokemukset voivat vielä vuosienkin päästä nostaa pintaan vaikeita tunteita. Kun aikaa, ja elämänkokemusta kertyy, tunteemme muovautuvat. Siksi tapahtumiin voi palata vielä vuosien päästä ja muistella hetkeä, jonka on kokenut aiemmin. Tällä tavalla tapahtumat saa käsiteltyä, voi löytyä uusia näkökulmia ja se rakentuu hiljalleen osaksi omaa elämää.
Oma kokemus tuntuu toisten pelottelulta
Pelottelulta kuulostavien synnytyskokemusten kertomisen taustalla on usein tarina, joka ei ole saanut tulla kuulluksi. Siksi ihan kaikenlaisten ajatusten jakaminen on tärkeää, kunhan tilanne ja kuuntelija on oikea. Asioiden käsittelemiseen tarvitaan empatiaa ja aikaa.
Kun itseä pelottavista asioista pääsee juttelemaan turvallisen ihmisen kanssa, jäsentyvät ne omassa mielessä eikä kamalimpien asioiden jakaminen kenelle tahansa tunnu enää niin tärkeältä.
Synnytyksestä kertoessa on aina hyvä tiedostaa, millaiseen tarpeeseen sitä jakaa ja miten toivoo toisten siihen suhtautuvan. On hyvä pohtia, onko vaikkapa some paras paikka vai olisiko paras kuuntelija sittenkin hyvä ystävä tai asiaan perehtynyt ammattilainen.
Kaikki meni hyvin
Synnytys on iso ja merkittävä kokemus, joka kaipaa ja ansaitsee jäsentämistä. Siksi myös kaikki fiilikset euforiasta oman jaksamisen ylistämiseen ovat hyviä syitä puhua.
Hyvistä kokemuksista puhuttaessa on tärkeää muistaa, etteivät ne ole kaikille sama asia. Se ei ole yhtä kuin vauva maailmaan helposti ja nopeasti vaan esimerkiksi onnentunteita sieltä täältä, ylpeyttä omasta jaksamisesta, onnea lapsen syntymästä tai vaikkapa iloa tukihenkilöstä, jonka avulla moni asia oli helpompi jaksaa.
Et enää koskaan aio synnyttää
Tarinalle ei tarvitse olla odotettavissa jatko-osaa tai uusintaa. Kokemus itsessään on iso ja tärkeä. Synnytystä saa käydä läpi ja omaa tarinaa kertoa ilman, että se olisi valmistautumista tulevaan.
Vain erilaisia tarinoita kertomalla sekä kuulemalla ymmärrämme synnytysten moninaisuuden ja normalisoimme niiden erilaisuuden. Muutamaa asiaa kannattaa kuitenkin miettiä, ennen kuin oman tarinansa kertoo.
Pohdi näitä ennen synnytyksestä puhumista
Anna kokemuksellesi aikaa ennen kuin muotoilet sen tarinaksi muille. Kuuntele itseäsi ja mieti, minkälaisia tunteita se sinussa herättää. Usein synnytykseen liittyvät ajatukset muuttuvat ensimmäisten kuukausien aikana, ja esiin nousee erilaisia piirteitä ja tunteita.
Jos huomaat, että synnytysmuistot herättävät levottomuutta tai jopa ahdistusta, ja haluaisit vielä työntää sen hetkeksi syrjään, ei aika kokemuksen läpikäymiselle ole ehkä vielä oikea. Jos synnytykseen liittyy traumaattisia kokemuksia, trauman käsittelyyn kannattaa hakea ammattiapua.
Oletko ajatellut, että voit kirjoittaa tai puhua synnytyskokemuksen itsellesi muistiin. Silloin tarina jää sinulle talteen ja voit palata siihen aina, kun siltä tuntuu.
Mieti, kenen kanssa ja kenelle haluat kokemastasi kertoa. Haluatko jakaa sen julkisesti vai mieluummin vai läheisimpien ihmisten kanssa? Vai olisiko ammattilaisesta sinulle apua kaiken jäsentämisessä ja ymmärtämisessä?
Sinulla ei ole velvollisuutta kertoa tarinaasi julkisesti. Jos kuitenkin teet sen, mieti valmiiksi, mitä ja miksi haluat puhua. Mikä oma tarpeesi puhumisen taustalla on?
Mieti valmiiksi, minkälaista vastaanottoa toivot? Jos kaipaat hyväksyntää, empatiaa ja vahvistusta kokemuksellesi, kerro se ajan kanssa sellaiselle ihmiselle, jolta tiedät sitä saavasi. Some ei ehkä silloin ole paras paikka.
Vältä synnytysten yksinkertaistamista tai toisille kerrottuja opetuksia siitä, miten asiat kannattaa tai olisi kannattanut tehdä. Siihen, miten synnytys lopulta menee, on monen asian summa eikä sen kulkuun välttämättä pysty vaikuttamaan omilla valinnoilla.
Synnytystarinassa on kyse isoista ja intiimeistä asioista. Sinä itse päätät, mitä ja kuinka paljon olet valmis kertomaan.
Muista! Itseään saa myös suojella synnytyskertomuksilta. Sinulla on täysi oikeus olla lukematta ja kuuntelematta niitä.
Vinkki: Kerro lapsellesi synnytyssatu
Synnytyskokemuksista voi myös rakentaa lapselle tarinan, johon liittyy maagisiakin satuelementtejä. Tätä tarinaa voit kertoa pienelle iltasatuna tai vuosittain lapsen syntymäpäivänä.
Varsinkin traumaattisen synnytyskokemuksen jälkeen moni miettii, miten tapahtumista voisi kertoa lapselle. Sadun muodossa ja tiettyyn hetkeen tarttumalla, kokemuksesta saa tarinan, joka ei sisällä lääketieteellisiä faktoja vaan tunnelmia ja ihan muuta kuin mikä oma kokemuksesi on ollut.
Satu on lapselle ihana muisto ja itsellekin parantava kokemus.
Kätilö ja doula Eeva Itkonen
' /%3E%3C/svg%3E)
