Vikin ja Köpin ensimmäinen vuosi yhdessä osoitti, että he kuuluvat yhteen – ”Suhteessani Villeen on romanttisen komedian aineksia”
Ville ”Viki” Eerikkilän ja Juuso ”Köpi” Kallion uuden shown tekemisessä auttaa, että he ovat myös vapaa-aikanaan hyviä ystäviä. Tässä jutussa Viki ja Köpi puhuvat toisistaan.
Ville ”Viki” Eerikkilä: Se ei ollut ’rakkautta ensisilmäyksellä’, mutta sanottakoon, että saatoin hyvin varhaisessa vaiheessa vähän ’ihastua’.
”Ihailen Juuson kykyä analysoida komiikkaa ja viihdettä. Ihailen hänen nopeita hoksottimiaan ja kykyä tehdä asiasta kuin asiasta hauska. Ihailen myös hänen jalkapallotaitojaan – ja nykyään skeittaustaitojaan. Juuso sanoo, että minullakin olisi mahdollisuus alkaa skeitata.
En usko. Paikat eivät vaan enää kestä.
Tutustuin Juusoon ensimmäisen kerran vuonna 2015, kun hän tuli YleX:lle töihin. Olimme tavallisia työkavereita, jotka juttelevat lounaspöydässä niitä näitä.
Siirryin vuonna 2016 NRJ:lle töihin aamuohjelmaan ja tarvitsin juontajaparin. Olin tehnyt Juuson kanssa muutaman lähetyksen YleX:llä, kun hän oli tuurannut vakituista juontajapariani.
Meillä meni jutut ihan hyvin yhteen, mutta en muista, että olisin erityisesti halunnut Juuson parikseni NRJ:lle – ehkä ketään muuta ei ollut saatavilla.
Se ei ollut ’rakkautta ensisilmäyksellä’, mutta sanottakoon, että saatoin hyvin varhaisessa vaiheessa vähän ’ihastua’.
Keskustelimme Juuson kanssa paljon siitä, millaista ohjelmaa haluamme NRJ:llä tehdä. Meistä kumpikin luottaa tekijälähtöiseen sisältöön: ohjelma elää tai kuolee tekijöidensä vuoksi.
Jouduimme Juuson kanssa puolustamaan näkemystämme. Meille sanottiin, että kannattaa käydä ohjelma ennen lähetystä tarkasti läpi ja nauraa jutut jo ennakkoon. Me taas ajattelemme, että naurun on oltava spontaania. Jutut joko toimivat tai sitten eivät.
Ja kyllähän ne toimivat.
Ohjelma oli menestys, ja sitä tehdessä meistä tuli ystäviä myös ohjelman ulkopuolella. Monet ammattilaiset sanoivat meille, että ei ole hyvä, jos juontopari on läheinen myös siviilissä. Meidän kohdallamme asia on päinvastoin.
Radiotyö on niin intensiivistä, että jos siviiliongelmista ei voisi puhua, homma kävisi äkkiä raskaaksi. Joutuisi aina toisen ollessa huonolla tuulella pohtimaan, että mikähän tuotakin taas vaivaa. Ystävyys helpottaa töidentekoa.
Ennen Juusolla oli tapana pitää ahdistavia asioita sisällään pitkäänkin. Nykyään hän kertoo yleensä saman tien, jos jokin painaa. Tuntuu hyvältä, että hän luottaa minuun.
Juusolla oli aiemmin tapana lokeroida itseään, eikä hän ei uskaltanut kokeilla uusia asioita. Nykyään hän on päästänyt irti pelosta, tekee vaan.
Vuonna 2017 meitä pyydettiin vetämään YleX:n aamuohjelmaa. Loppu on niin sanotusti historiaa.
Maailmankatsomuksemme ja arvomaailmamme ovat pitkälti samanlaisia, ja suosikkipuuhiamme on haukkua tyhmiä ihmisiä keskenämme. Itse olemme tietysti niin hirveän viisaita. On meillä erimielisyyksiä joskus, mutta pystymme puhumaan niistä.
Juuso ei ole koskaan loukannut minua oikeasti kunnolla, enkä keksi, miten hän voisikaan. No, jos hän nyt yhtäkkiä ilman mitään hyvää syytä sanoisi, ettei haluakaan tehdä tätä uutta showta, saattaisin loukkaantua aika pahasti.
Mutta varmasti antaisin lopulta anteeksi.
Vapaa-aikana ryyppäämme ja urheilemme. Tapaamme vähintään muutaman kerran kuukaudessa. Nykyään, kun minulla on lapsi, aikataulut ovat tiukemmat.
Lapsen saamiseen liittyi myös se, miksi en halunnut enää tehdä YleX Aamua. Halusin olla aamuisin perheeni luona.
Jännitti kertoa Juusolle, että en halua jatkaa Aamua. Sen ohjelman aikana hänen työparinaan olen nähnyt, kuinka hän kasvaa aikuiseksi, ostaa asunnon, kesämökin ja pari autoa. Olen käynyt hakemassa hänen kanssaan kolme Venla-palkintoa.
Olen ollut onnekas, kun olen löytänyt palasen, jonka kanssa loksahdan niin hyvin yhteen.
Olimme jo muutaman vuoden pyöritelleet ideaa, jossa alkaisimme tehdä ihan uudenlaista ohjelmaa. Uskon, että Juuso jollain tasolla tiesi ajatuksistani.
Kun kerroin, Juuso oli hetken hiljaa. Sitten hän kysyi, ’mutta haluatko jatkaa vielä yhdessä?’ Alkoi melkein naurattaa, ja sanoin, että totta kai!”
Juuso ”Köpi” Kallio: Räävittömyys ei poissulje sitä, että voin ihan hyvin sanoa Villelle, että hän on minulle tärkeä, ja että minun on hyvä olla hänen kanssaan. Voin sanoa, että rakastan häntä.
”Ville on minua viisi vuotta vanhempi, ja ajattelen, että olen tarvinnut elämääni Villen kaltaisen isovelimäisen henkilön. Hän on ollut eteenpäin työntävä voima.
Kun aloin pohtia esimerkiksi stand up -komedian tekemistä, Ville sanoi, että ’totta kai teet sen, pystyt siihen!’
Olen oppinut Villeltä rauhallisuutta, rennosti ottamista ja uskallusta tehdä asioita. Olin aiemmin sellainen, että hyvä, jos uskalsin edes ostaa jotain takkia ilman, että pohdin sitä kuukauden.
Teimme Villen kanssa viimeisen lähetyksemme NRJ:lle Rukalla. Olimme tyhjässä kaljateltassa pakkasessa kahdestaan kuudesta kymmeneen ja mietimme, että kun tämä on hoidettu, sen jälkeen alkaa loma, ja sen jälkeen pääsemme YleX:n aamuun.
Vedimme sen lähetyksen jälkeen hirveät liiskat.
NRJ:n vuoden jälkeen oli selvää, että haluan tehdä Villen kanssa töitä. Se vuosi oli meidän ’parisuhteemme’ ensimmäinen vuosi, kun ’asuimme yhdessä’: siinä käytiin läpi tyrskyt ja mitattiin se, kuinka hyvin pidämme kiinni omasta visiostamme. Sen vuoden jälkeen luotin Villeen täysin.
Suhteessani Villeen on romanttisen komedian aineksia. Päädyin Villen kanssa töihin ensimmäisen kerran sattumalta, kun menin tuuraamaan Juuso Mäkilähdettä Villen pariksi.
Tuottaja Aino Töllinen kehui, että meillä oli hyvä meininki, mutta minä ajattelin – vähän allapäin – että Ville on jo ’varattu’. Siksi olin niin iloinen, kun Ville pyysi minua NRJ:lle parikseen.
Kuten hyvässä parisuhteessa, meistä tuli tiimi, me vastaan maailma. Ville ei ole näin jyrkkä, mutta minä voin sanoa sen suoraan: parijuontoradiota ei pidä tehdä niin, että ennen lähetystä ne jutut nauretaan läpi. Totta kai jutut suunnitellaan, mutta täytyy pystyä luottamaan parin henkilökemiaan.
Minä menen äkkiä nollasta sataan, mutta Ville on dieselkone. Hän stressaa vähemmän – tai ei ainakaan niin näkyvästi kuin minä. Ihailen hänen rentoa elämänasennettaan
Ihailen myös sitä, että Ville pystyy nostamaan töissä muita ihmisiä ympärillään: hän saa ihmiset onnistumaan paremmin, hän tekee muista hauskempia ja taitavampia.
Olen melko varma, että en olisi päässyt radiomaailmassa tähän pisteeseen ilman Villeä, koska Viki ja Köpi on enemmän kuin osiensa summa. On valtava etuoikeus, että on löytänyt itsensä ammatillisen vastakappaleen.
Ystävyys auttaa ymmärtämään toisen ratkaisuja. Jos Ville olisi pelkkä työkaveri, olisin saattanut kantaa kaunaa, kun hän ’jätti’ minut yksin kuudeksi viikoksi lähtiessään Selviytyjiin.
Meille ohjelma on tavallaan lapsemme, ja me olemme sen vanhempia. Aina välillä toinen vanhempi haluaa lähteä ulos, ja silloin se toinen vanhempi hoitaa ’lasta’.
Minulla on tapana sparrata henkilökohtaisia asioitani Villen kautta. Esimerkiksi aiemman parisuhteeni ongelmista puhuin usein ensin Villelle ja sitten vasta puolisolleni.
Usein Ville antoi hyviä neuvoja – ja uskalsi sanoa, jos minun pitäisi katsoa vaan peiliin.
Siinä mielessä Ville on tavallinen suomalainen, että hän ei herkästi näytä pahaa oloaan, kunnes kymmenen kaljan jälkeen kertoo, mistä on kyse. Väkevimmät jutut olemme pohtineet jalkapallojoukkueen saunailloissa kahdestaan läpi.
Jalkapallosta tuli mieleen ainoa kerta, kun Ville on todella loukannut minua! Juoksin ottelussa laitaa ja tein täydellisen keskityksen Villelle maalin eteen, siihen ei olisi tarvinnut kuin laittaa pää väliin – ja Ville löi pallon käsillä sisään ja sai keltaisen kortin!
Vakavissaan en muista, että olisin oikeasti koskaan loukkaantunut syvästi Villen tekemisistä tai sanomisista. Ainoa asia, jota olisi vaikeaa antaa anteeksi, olisi se, jos hän nyt lähtisi mitään selittelemättä jonkun toisen kanssa tekemään ohjelmaa.
Se olisi vähän niin kuin pettämistä.
Olemme molemmat länsirannikon kasvatteja, ja siellä päin on ollut tapana kasvattaa ihmisiä vittuilun ja naljailun keinoin. Siksi huumorimme on joskus niin ronskia, että kuuntelijat loukkaantuvat meidän puolestamme: he saattavat laittaa viestiä, että ’Köpi, älä kiusaa Vikiä!’
Räävittömyys ei poissulje sitä, että voin ihan hyvin sanoa Villelle, että hän on minulle tärkeä, ja että minun on hyvä olla hänen kanssaan. Voin sanoa, että rakastan häntä.
Olen seurannut Villen aikuisuuden etenemistä: kuinka hän on mennyt naimisiin, hankkinut koiran ja saanut lapsen. Kun hän tuli isäksi, ymmärsin, että hän menee ensisijaisesti lapsen ehdoilla.
Olisin voinut tehdä aamuohjelmaa vielä muutaman vuoden, mutta tiesin, että Ville halusi olla aamuisin kotona perheensä kanssa. Kun hän viimein sanoi sen ääneen, mahassa vähän muljahti.
Jännitti jotenkin kauheasti kysyä se kysymys: ’mutta, haluatko jatkaa vielä yhdessä?’ Ja kun Ville oli, että ’totta kai!’, tiesin, että tässä on ihminen, jonka kanssa haluan tehdä tätä vielä kauan.”
Viki ja Köpi Show suorana Yle Areenassa tiistaista torstaihin klo 13–15 ja jälkikäteen milloin vain. Ylen hauskimman duon olohuoneessa heittäydytään rennosti ajan ilmiöihin ja parkkeerataan parhaimmillaan aiheen viereen.
Aiheesta lisää: Vikin ja Köpin uusi show on leikkikenttä, jossa voi tapahtua mitä vaan – "Varmaan aiheuttaa taas paheksuntaa"
' /%3E%3C/svg%3E)
