Hyppää pääsisältöön

Tiede

Valemuistot ovat aivoille sama asia kuin oikeat muistot ja 4 muuta faktaa muistivääristymistä

Kuvassa naisen profiili, jossa päälle kuvitettuna aivot, jotka hehkuvat.
Kuvateksti Muistimme on usein häilyvä ja toisinaan mieliimme saattaa syntyä jopa valemuistoja.
Kuva: Annukka Palmén-Väisänen / Yle

Miksi emme voi luottaa muistiimme ja miksi muistikuvamme ovat usein niin vääristyneitä? Entä mitä rikostutkinnassa pitäisi ehdottomasti ottaa huomioon muistin toiminnasta?

Oikeuspsykologi Julia Korkman ja neurotieteilijä Satu Palva kertovat, millaisia ovat valemuistot ja muistivääristymät, ja miksi aivomme tuottavat sellaisia. Kuuntele Tiedeykkönen: Miksi muistikuvamme vääristyvät ja miksi ihmisellä on valemuistoja? Yle Areenassa.

1. Valemuistot ovat aivoille sama asia kuin oikeat muistot

Siinä vaiheessa, kun muistijälki painetaan mieleen, se liitetään yleensä kontekstiin eli tilanteeseen. Mikäli mieleen painamisessa on tapahtunut virhe, muistijälki pysyy vääristyneenä muistissa.

Muistijälkeä voi jälkeenpäin muuttaa muistelemalla, mutta aivot eivät enää kykene tietämään, mikä muistoista on todellinen ja mikä taas keksitty.

Valemuistot ovat aivoille sama asia kuin oikeat muistot, eli aivot eivät muistijäljestä erottele, onko jokin valemuisto vai oikea muisto.

― Neurotieteilijä Satu Palva

Valemuistoon voi liittyä vahvoja tunteita ja aistikokemuksia, ja muistikuvat voivat olla hyvin eläviä. Muistojen prosessointi vaikuttaa olevan hyvin samankaltainen riippumatta siitä, onko muistikuva aito vai ei.

Kun ihminen aidosti uskoo kokeneensa jotain, tuo muisto on hänen mielessään oikea tapahtuma.

― Oikeuspsykologi Julia Korkman

2. Saatat muistaa sisaruksellesi tai jollekin muulle läheisellesi tapahtuneen asian omana muistonasi

Ihmismieli on erittäin hyvä kuvittelemaan ja eläytymään johonkin tilanteeseen. Muiden ihmisten tilanteisiin eläytyminen onkin tärkeä ominaisuus monella tapaa. Tunnereaktiot saattavat olla voimakkaita myös, kun puhutaan muille ihmisille sattuneista tapahtumista, ei vain itselle tapahtuneista.

Kääntöpuolena on se, että henkilö saattaa muistaa jonkin tapahtuneen itselleen, vaikka se olisikin todellisuudessa tapahtunut sisarukselle tai ystävälle.

Oikeusjärjestelmän eri toimijoiden on tärkeää tuntea muistin toimintaa. Kun joku asianosainen kertoo kokemuksestaan hyvin vahvalla tunnelatauksella, tämä ei välttämättä ole indikaattori siitä, että kyseessä on todellinen tapahtuma.

― Julia Korkman

3. Kun muistijälki on kerran painettu mieleen, aivot eivät enää erota, onko se peräisin aistitiedosta vai omista ajatuksistamme

Aivojemme ennustava toimintatapa luo muistivääristymiä. Aivojen toiminta on aina riippuvaista omasta ajattelustamme ja huomion suuntaamisestamme. Aivojen toiminta on niin sanotusti prediktiivistä eli ennustamme koko ajan, mitä maailmassa tapahtuu.

Ennustava toimintatapa nopeuttaa aistitiedon käsittelyä, päätöksentekoa ja prosessointia. Suuri osa toiminnastamme on ennustamisen ja aistitiedon yhdistymistä. Valemuistot perustuvat tähän samaan ilmiöön, eli ennustamme ja sovitamme aistitietoa omiin ennustuksiimme.

Aivoissa käsitellään aistitietoa ja muistijälkiä samoilla aivoalueilla, ja kun muistijälki on kerran painettu mieleen, aivojen on sen jälkeen mahdotonta erottaa, onko kyseinen muistijälki lähtöisin aistitiedosta vai onko se lähtöisin omista ajatuksistamme.

― Satu Palva

4. Muistivääristymät syntyvät siksi, että aivojen ei ole taloudellista muistaa kaikkia yksityiskohtia

Muistaminen perustuu siihen, että eristämme aistitiedosta abstraktimpia ja helpommin hahmoteltavia kokonaisuuksia. Tämä saattaa johtaa muistojen vääristymiseen.

On aivojen kannalta taloudellista, että emme muista kaikkia yksityiskohtia, vaan muistamme suurempia kokonaisuuksia suurpiirteisesti.

― Neurotieteilijä Satu Palva

5. Muistivääristymät syntyvät, sillä pidämme tarinoista, jotka ovat identiteettimme kannalta ehjiä ja loogisia

Muisti ei ole videokamera, vaan mielemme yrittää ymmärtää maailmaa ja luoda siihen järkeä.

Mielemme rakentaa huomaamattamme puuttuvat palaset, jotta tapahtumasta tulisi looginen kokonaisuus.

Pidämme tarinoista, jotka ovat ehjiä, ymmärrettäviä ja loogisia, ja kun se, mitä me näemme ja havainnoimme, on yleensä vain pieniä sirpaleita, meidän on pakko ikään kuin sijoittaa sirpaleet suurempaan kokonaisuuteen.

― Oikeuspsykologi Julia Korkman

Oikeuspsykologi Julia Korkman on tutkinut pitkään muistamiseen liittyviä teemoja oikeusprosessin näkökulmasta, ja nyt hän on kirjoittanut yleistajuisen teoksen Muistin varassa - Oikeusprosessi ja totuus. Korkman työskentelee erikoissuunnittelijana YK:n yhteydessä toimivassa Euroopan kriminaalipolitiikan instituutissa eli Heunissa. Tätä ennen hän toimi lapsirikostutkinnan parissa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Hän on myös tehnyt pitkään tutkimustyötä Åbo Akademissa.

Neurotieteilijä Satu Palva toimii tutkimusjohtajana Neurotieteen tutkimuskeskuksessa Helsingin yliopistossa ja lisäksi tutkimusprofessorina Glasgown yliopistossa Skotlannissa.

Keskustelu