Hyppää pääsisältöön

Yle Teema

Museonhoitaja kävi salaista sotaa natsi-Saksan miehittämässä Pariisissa – Kino Klassikon elokuva perustuu tositapahtumiin, jotka olivat elokuvaa ihmeellisempiä

Päivitetty 15.10.2022 18:13.
Jakkupukuinen nainen katselee huolestuneen näköisenä, kun saksalaisiin asepukuihin pukeutuneet miehet touhuavat ympärillä, taustalla sotilas kirjoittaa muistilehtiöön. Kuva elokuvasta Juna.
Kuvateksti Elokuvan ”mademoiselle Villard” (Suzanne Flon) seuraa natsien rosvousta rakkaassa museossaan.

Klassinen sotaelokuva kertoo Ranskan vastarintaliikkeen taistelusta suuren taideryöstön pysäyttämiseksi. Tarinan taustalla on vastarintaliikkeen sankari, joka unohtui vuosikymmeniksi.

John Frankenheimerin ohjaama sotaelokuva Juna (The Train, 1964) perustuu tositapahtumiin Ranskassa elokuussa 1944. Länsiliittoutuneiden armeijat olivat murtautuneet ulos Normandiasta ja etenivät vauhdilla kohti Pariisia.

Saksalaiset alkoivat kiireessä koota kaupungin museoiden taideaarteita kuljettaakseen ne junalla Saksaan, samalla kun vastarintaliike alkoi punoa juonia junan pysäyttämiseksi.

Juna kertoo näistä tapahtumista.

Elokuvan alkuminuuteilla nähdään, kuinka taidemuseossa työskentelevä mademoiselle Villard saa selville natsien aikovan toimittaa valtavan junalastillisen Ranskan kallisarvoisimpia taideaarteita Saksaan juuri ennen Pariisin vapautusta elokuussa 1944.

Tämä tapaus on todellinen – mutta se oli vain yksi episodi Rose Vallandin hämmästyttävällä uralla taiteen pelastajana.

Hiljaisen museonhoitajan hurja tarina

Rose Valland oli Ranskan sodanaikaisen vastarintaliikkeen erikoisimpia taistelijoita, ja hänet on ikuistettu peräti kahteen Hollywood-elokuvaan (toinen on George Clooneyn 2014 ohjaama The Monuments Men).

Juna pohjautuu Vallandin sodan jälkeen kirjoittamaan kirjaan Le front de l'art. Sen päähenkilöitä ovat kuitenkin silmälasipäisen museointendentin sijasta jämeräleukaiset miehet Burt Lancasterin johdolla.

Burt Lancaster makaa heinikossa ja pitelee kättään räjähdyspanoksen laukaisimella tuijottaen tiiviisti jonnekin kameran ohi, kuva elokuvasta Juna.
Kuvateksti Burt Lancasterin esittämä Labiche valmistautuu räjäyttämään junarataa. Todellisuudessa taidejunan pysäyttämiseen käytettiin oveluutta mutta ei dynamiittia.

Juna on osa Frankenheimerin 1960-luvulla tekemää hienoa elokuvasarjaa, johon lukeutuvat Mantsurian kandidaatti, Alcatrazin vanki, Toukokuun 7 päivää, Tapaus Wilson ja Hyppy ikuisuuteen. Monet näistä valmistuivat yhteistyössä Burt Lancasterin kanssa. Junassa Lancasterin rinnalla näyttelevät mm. Jeanne Moreau ja Michel Simon.

Opettajasta tuli mestarivakooja

Rose Valland (1898–1980) oli köyhistä maalaisoloista kotoisin ollut opettaja, joka oli niin intohimoisen kiinnostunut taiteesta, että työskenteli suuren osan elämästään palkattomana vapaaehtoisena Pariisissa Jeu de paume -taidemuseossa.

Saksalaisten miehittäessä Ranskan keväällä 1940 Rose Valland jäi töihin museoon, ja sieltä käsin hän onnistui neljän vuoden ajan henkensä kaupalla vakoilemaan natsien taideaarteiden ryöstelyä.

Saksalaiset käyttivät Jeu de paume -museota ryöstösaaliin lajittelukeskuksena, jossa myös Hermann Göring kävi henkilökohtaisesti valitsemassa tauluja seinilleen.

Modernia eli niin sanottua "rappiotaidetta" varten siellä oli oma huoneensa, ja sen kautta natsien ylenkatsomia teoksia päätyi Pariisin taidemarkkinoille, joilla häikäilemättömät ostajat ja myyjät eivät sodan aikana kyselleet teosten alkuperästä.

Miehityksen viimeisinä päivinä elokuussa 1944 museosta pakattiin sadoittain taideteoksia junaan, jonka oli määrä viedä ne Saksaan. Rose Vallandin varoituksen ansiosta vastarintaliike onnistui eksyttämään taidejunan kolmeksi viikoksi Pariisin esikaupunkien ratapihoille, aina siihen asti, kunnes saksalaiset vetäytyivät kaupungista.

Siviilivaatteisiin pukeutunut nainen ja saksalainen upseerismies selin kameraan katsomassa seinällä olevaa Paul Gauguinin maalausta, jossa kaksi polynesialaisnaista istuu toinen toisen takana. Kuva elokuvasta Juna.
Kuvateksti Kuvateksti: Elokuvassa mademoiselle Vaillard ja eversti von Waldheim ihailevat Gauguinin maalausta "Koska menet naimisiin?" Todellisuudessa tämä teos ei päätynyt natsien käsiin vaan vietti sotavuodet Sveitsissä kuten omistajansakin. Vuonna 2015 Qatarin emiirin sisar osti sen yli 200 miljoonalla dollarilla.

Varastetun taiteen jäljillä sodanjälkeisessä Saksassan

John Frankenheimerin elokuva on ehkä todellisuutta toiminnallisempi, mutta todellisuus on elokuvaa ihmeellisempi. Koko natsimiehityksen ajan Rose Valland kuunteli miehittäjien keskusteluja työpaikallaan varoen vahingossakaan paljastamasta osaavansa saksaa. Hän jäi työpäivien jälkeen pimeään museoon etsimään roskakoreista salaisia papereita ja valokuvasi niistä kopioita.

Valland luetteloi tuhansien teosten nimet ja määränpäät, jonka jälkeen hän toimitti aineiston salassa vastarintaliikkeen arkistoitavaksi. Vallandilla arvellaan olleen paremmat tiedot natsien ryöstösaaliin piilopaikoista kuin Saksan armeijan pääesikunnalla Berliinissä.

Vallandin elämä jatkui jännittävänä myös rauhan jälkeen. Hänet nimitettiin Ranskan armeijan kapteeniksi ja lähetettiin Saksaan, missä hän yhdessä amerikkalaisten kanssa jäljitti teoksia, pehmitti neuvostoupseereita konjakilla ja vakoili samalla Puna-armeijan tukikohtia Itä-Berliinissä.

Johannes Vermeerin maalaus Tähtitieteilijä: siniseen, kaapumaiseen asuun pukeutunut pitkätukkainen nuorehko mies istuu renessanssin aikaisen työhuoneensa tuolissa ja kurottaa kättään kohti ikkunan alla olevaa karttapalloa.
Kuvateksti Kuvateksti: Johannes Vermeer oli Hitlerin suuresti ihailema taiteilija. Pankkiiri Édouard de Rothschildin kokoelmista ryöstetty maalaus ”Tähtitieteilijä” oli yksi suunniteltuun "Führer-museoon" aioituista helmistä. Teos löytyi sodan jälkeen Rose Vallandin tietojen perusteella. Myöhemmin Rothschildin suku kuittasi sillä perintöveroja, ja taulu on nyt Louvressa.

Vallandilla oli myös tärkeä rooli siinä, että juutalaisten omaisuuden ryöstäminen saatiin osaksi syytteitä, joita nostettiin natseja vastaan Nürnbergissä. Lisäksi hän rakastui Pariisissa tapaamaansa englantilaiseen naiseen, jonka kanssa hän vietti salaista yhteiselämää lopulta kolmen vuosikymmenen ajan.

Sodanjälkeiset vuodet olivat Vallandille melkoista seikkailua.

Sitten tuli hiljaisempaa.

Unohdettu sankari

Rose Valland palkittiin sankariteoistaan korkeimmilla mahdollisilla tunnustuksilla Kunnialegioonan jäsenyyttä myöten.

Vallandin työstä huolimatta varastetuiksi tiedetyt taideteokset solahtivat Ranskan suurten taidemuseoiden kokoelmiin, ja viranomaiset vaikenivat siitä, että heidän arkistoissaan oli Vallandin ansiosta valtavat määrät tietoa teosten oikeista omistajista.

Rose Valland sai ansioistaan vakituisen työpaikan rakastamassaan taidemuseossa. Eläkkeelle jäätyään hän jatkoi museossa palkattomana vapaaehtoisena kuten ennen sotia. Kaiken aikaa hän myös teki minkä yksityisenä kansalaisena pystyi löytääkseen ja palauttaakseen sodan aikana ryöstettyjä teoksia. Rose Valland kuoli unohdettuna vuonna 1980.

Vasta kauan Vallandin kuoleman jälkeen, 1990-luvulla, Ranskan valtio ryhdistäytyi ja aloitti järjestelmällisen kampanjan taideteosten ja niiden omistajien kohtaloiden selvittämiseksi. Usein liian myöhään.

Juna Kino Klassikossa Teemalla lauantaina 15.10.2022 klo 21.00. Elokuva on katsottavana Areenassa viikon ajan.

Kaapuun pukeutunutta naista esittävä pronssinen näköispatsas, naishahmon jaloissa tauluja ja tyhjiä kehyksiä. Kyseessä Rose Vallandin muistomerkki Pariisissa.
Kuvateksti Rose Vallandin muistomerkki paljastettiin Pariisissa vuonna 2016.
Kuva: Projectim