Hyppää pääsisältöön

Elävä arkisto

Kuvakollaasi

Tietokoneet valjastettiin parinhakuun jo 1960-luvulla, kunnes internet mullisti deittailun

Tietokonetanssit ja Isännän ja Emännän Valinta yhdistivät suomalaisia jo kauan ennen Tinderiä.

Päivitetty 19.01.2023 10:19.

1950-luvun lopulla tietokoneet, nuo mystiset "elektroniaivot", olivat vielä jättiläismäisiä laitteita isojen yritysten käytössä. Seuraavalla vuosikymmenellä kehitettiin jo näppärämpiä ja pienempiä koneita ja niiden laskentatekniikkaa keksittiin soveltaa myös jokapäiväisen elämän kysymyksiin.

Ja mikäpä olisi kiperämpi kysymys kuin parinvalinta. Ensimmäiset kokeilut valjastaa tietokone Amorin apulaiseksi olivat vielä melko kömpelöitä, mutta ajan myötä tekniikan kehitys mullisti koko treffikulttuurin.

Tietokone ehdotti sopivaa tanssiparia

Yksi tapa hyödyntää tietotekniikkaa parin löytämisessä olivat tietokonetanssit. Ideana oli ennakkoon kerättyjen tietojen avulla löytää sopivia tanssipareja. Osallistujien tiedot syötettiin tietokoneelle, joka sitten laski kustakin miehestä ja naisesta niin sanotun yhteensopivuusluvun.

Alla nähtävä video kertoo Espoossa teekkareiden yliopistotalossa Dipolissa vuonna 1968 järjestetyistä tietokonetansseista.

Tietokonetanssit Otaniemessä 1968 - Toista Yle Areenassa

Ratkaisevaa askelta, varsinaista rakastumista, voidaan tuskin koskaan ennustaa tietokoneen avulla.

― Lars von Haartman

Toimittaja Carl Gustav von Willebrandt haastatteli teekkari Ralf Saxénia, joka oli ollut kehittämässä pareja muodostavaa tietokoneohjelmaa. Saxén uskoi, että tietokone voisi tarjota logiikkaa parinvalinnan avuksi ja siten auttaa usein epäloogisia valintoja tekevää ihmistä.

Psykologi Pekka Kansi pohti, että tietokone voisi helpottaa ujojen ihmisten tutustumista. Perinnöllisyystieteilijä Peter Tigerstedt ja eläintieteen dosentti Lars von Haartman pohtivat aihetta biologiselta kantilta. Tietokone voisi helpottaa parin löytämista ainakin poimimalla sopivia ehdokkaita.

1980-luvulla IEVA paritti isäntiä ja emäntiä

Suomen maaseudun asukkaiden yksinäisyyteen ja isäntien emäntäpulaan on kokeiltu monenlaisia ratkaisuja. Yksi niistä oli tietokoneohjelma IEVA eli Isännän ja Emännän VAlinta.

Agronomi Leo Vimparin kehittämä IEVA esiteltiin ensimmäistä kertaa Oulun maatalousnäyttelyssä vuonna 1982.

Parinhakua IEVAn avulla Oulun maatalousnäyttelyssä - Toista Yle Areenassa

Mitä ronkelimpi on näissä vaatimuksissaan, sitä vähemmän jää valinnanvaraa.

― Toimittaja Erkki Rahkola

Parinhakijat kirjasivat paperiselle lomakkeelle tiedot itsestään ja toiveita mm. kumppanin iästä, pituudesta, harrastuksista, uskonnollisuudesta sekä raittiuden asteesta. Tiedot syötettiin tietokoneeseen, joka laski niiden perusteella sopivia pareja. Sopivan kumppaniehdokkaan yhteystiedot lähetettiin osallistujille yleensä postitse.

Ainakin 70 000 suomalaista osallistui parinhakuun IEVAn avulla. Arvion mukaan IEVAn ansiosta syntyi noin 600 paria ja osa heistä päätyi alttarille asti.

Priima-ohjelmassa vuodelta 2007 tavattiin kuusamolainen aviopari, joka oli löytänyt toisensa IEVAn ansiosta vuonna 1990.

He löysivät toisensa IEVA-ohjelman avustuksella - Toista Yle Areenassa

Internet mahdollisti chattailun

1990-luvulla maailmanlaajuinen tietoverkko internet teki tuloaan. Tietokoneet yleistyivät kotikäytössä ja yhä useammalla oli mahdollisuus kytkeytyä internetiin kotoa käsin. Nettisivut, nettisurffailu ja verkkokeskustelut eli chatit tulivat tutuiksi.

Ensimmäiset deittisivustot olivat pääosin tekstipohjaisia ja deittiprofiilin laadinta oli yhtä kuin vetävän tekstin kirjoittamista sekä vastailemista erilaisiin kysymyksiin, joiden perusteella tietokone pystyi ehdottamaan sopivia kumppaniehdokkaita.

Nettiyhteydet olivat vielä pitkään hitaita, kalliita ja epävakaita, mutta 2000-luvulla laajakaistayhteydet yleistyivät. Vuonna 2000 jo joka toisessa suomalaiskodissa oli tietokone ja yli kolmanneksella kodeista oli nettiliittymä.

Mediakompassi-ohjelmassa vuodelta 2006 pohdittiin voisiko nettideittailu synnyttää Suomeen kokonaan uutta deittikulttuuria.

Internet teki tietokoneesta kommunikaatiovälineen - Toista Yle Areenassa

Digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen kuvaili, miten internet oli muuttanut tietokoneen roolia deittailussa. Ennen tietokone oli vain laskukone, joka etsi sopivia pareja eli matchejä. Netin myötä tietokoneesta tuli myös kommunikaatioväline, joka mahdollisti tutustumisen esim. chattailemalla jo ennen tapaamista.

Nettideittiprofiilin laadinnassa sekä viestittelyssä kirjallinen lahjakkuus oli valttikortti. ”Avain on pystyä olemaan persoonallinen tekstin välityksellä”, sanoi Mediakompassissa haastateltu kulttuurintutkija Pauliina Seppälä.

Tekstin merkitys nettideittailussa - Toista Yle Areenassa

Liian huoliteltu teksti ei välttämättä anna avaimia ihastumiseen ja rakastumiseen.

― Pauliina Seppälä

Seppälän mukaan etenkin nuoremmille internet oli luonnollinen osa elämää. Pikaviestintäpalvelu IRC sekä yhteisöpalvelu IRC-galleria olivat nuorten suosiossa ja osa haki sitä kautta seuraa mieluummin kuin deittisivustoilta.

Seksuaalinen vapaamielisyys ja itsensä esille tuominen olivat Seppälän mukaan tulleet normaalimmaksi ja luonnollisemmaksi. Internet tarjosi myös seksuaalivähemmistöihin kuuluville mahdollisuuden löytää toisiaan.

Itsensä esittelyä ja rajojen kokeilua netissä - Toista Yle Areenassa

Deittipalvelujen viidakosta löytyi tarjontaa joka lähtöön, myös sivustoja jotka tarjosivat seuraa varatuille. Nämä ”pettämissivustot” ja niiden mainoskampanjat herättivät myös keskustelua moraalista.

Kuva ja video syrjäyttivät tekstin

Yhteisöpalvelu Facebook laajeni vuonna 2006 kaikille avoimeksi ja lähti leviämään seuraavana vuonna voimakkaasti myös Suomessa. Neljä vuotta myöhemmin perustettiin kuvien jakamiseen tarkoitettu sosiaalisen median palvelu Instagram, joka laajensi myöhemmin myös videoihin. Molemmissa palveluissa oli helppo lähestyä tuntemattomiakin ihmisiä viestein, vaikkeivät ne varsinaisia deittipalveluja olleetkaan.

Älypuhelinten myötä kuvaamisen helppous sekä kuvien ja videoiden jakamisen helppous muuttivat tapaa kommunikoida. Selfieistä eli omakuvista tuli suosittuja ja Oxfordin sanakirja nimesi selfien vuoden sanaksi 2013.

Valokuvien jakaminen on suositumpaa kuin koskaan - Toista Yle Areenassa

Kuva on ottanut paikkansa puheen kaltaisena viestintävälineenä.

― Professori Anna-Kaisa Rastenberger

Mediatutkija Karoliina Kyrölän mukaan nykykulttuurissa vallitsi pakkomielle, että ulkonäön perusteella pitäisi pystyä kertomaan esimerkiksi elämänhallintakyvyistä ja sosiaalisesta statuksesta.

Tinder teki nettideittailusta arkipäivää

2010-luvulla deittisivustot saivat kilpailijan treffailuun tarkoitetuista mobiilisovelluksista. Suurimpaan suosioon nousi deittisovellus Tinder, joka perustettiin vuonna 2012.

Tinderissä käyttäjä voi selata kuvia sopivista kumppaneista sijainnin ja iän perusteella. Match eli osuma syntyy, jos molemmat käyttäjät tykkäävät toistensa kuvista. Tämän jälkeen heidän on mahdollista olla sovelluksen avulla yhteydessä toisiinsa.

Deittisovellus Tinder - Toista Yle Areenassa

Ylen uutisissa kerrottiin vuonna 2014, miten mobiilisovellukset kuten Tinder olivat luoneet uutta deittailukulttuuria ja tehneet nettitreffailusta entistä arkipäiväisempää. Psykologi Elina Nurminen Väestöliiton parisuhdekeskuksesta totesi Tinderin tehneen hyväksytymmäksi myös useampien ihmisten tapailun yhtäaikaa.

Se auttavatko algoritmit ja koneäly parinvalinnassa jää lopulta jokaisen kokeiltavaksi. Ainakin Tinderiä on kritisoitu siitä, ettei sen päätarkoitus olisi löytää käyttäjälleen kumppania, vaan saada hänet pysymään palvelussa mahdollisimman pitkään. Rakkaus voi olla klikkauksen päässä, mutta vielä sitä ei voi taata algoritmeilla.

Näilläkin konsteilla on paria haettu:

Videotreffit

Sumiaisten poikamiespankki

Teksti-tv:n keskustelupalstat

Radion kontaktiohjelmat kuten Senssit

Puhelimella toimivat keskustelulinjat kuten 059

Parinhakutoimistot

Napakymppi

Kansikuvan kuvalähteet: Martti Juntunen / Yle, Yle arkisto, kuvakollaasi: Heidi Sommar / Yle

Keskustelu

Keskustelu sulkeutuu 31.12.2023.