Ohjaajalta: Kun Anu kertoi demonin poistuvan hänen kehostaan, minun tehtäväni oli kysyä, miltä se tuntui – ei kieltää hänen kokemustaan
Toimittaja-ohjaaja Ina Mikkola seuraa Syvään päätyyn -dokumenttisarjassa ystäviä, joista toinen uskoo vaihtoehtoiseen todellisuuteen.
En ole syönyt kunnolla päiviin, heikottaa ja vatsa on kuralla. Todistan, kuinka vieressäni oleva ihminen huutaa maassa ja kiroaa hänestä poistuvaa demonia.
Olemme niin syvällä Amazonin sademetsässä, että puhelimessa ei ole kenttää tai nettiyhteyttä.
Matka Suomesta tänne kesti viisi päivää. Mietin hetken, miten ihmeessä olen päätynyt näin poikkeukselliseen tilanteeseen.
― Ina Mikkola
Syy löytyy parin vuoden takaa. Pandemian aikana ihmisten kiinnostus salaliittoteorioihin ja vaihtoehtoisiin tapoihin katsoa maailmaa kasvoi. Huomasin myös, kuinka paljon tämä jakoi mielipiteitä ja alkoi vaikuttaa ihmissuhteisiin.
Mediaan alkoi ilmestyä artikkeleita ja dokumenttisarjoja, joissa purettiin salaliittoteorioita ja selitettiin, mistä niissä on kyse. Minua kutkutti kuitenkin enemmän näistä teorioista kiinnostuneet ihmiset.
Miksi joku ylipäätään innostuu vaihtoehtoisesta tavasta nähdä maailma, ja miten se voi vaikuttaa asianomaisen elämään sekä lähipiiriin?
Päätin tehdä seurantadokumentin pitkäaikaisista ystävistä, joiden maailmankuvat ovat ajautuneet radikaalisti erilleen.
Löysin vaihtoehtoihoitojen puolesta liputtavan Anu Hämäläisen, joka parantaa ystävänsä käärmepelon kanavoimalla energioita ja puhumalla kieliä. Anulla on myös palava halu matkata toiselle puolen maailmaa ja osallistua alkuperäiskansan pyhiin psykedeeliseremonioihin.
Anun ystävä Juha Kulmala on hämmentynyt – hänen on vaikea pysyä perässä.
Voi toki ajatella, että jokainen meistä näkee maailman omalla tavallaan, ja kuitenkin samaan aikaan on olemassa yleisesti hyväksyttyjä ja tunnustettuja näkemyksiä. Näitä vallitsevia mielipiteitä, uskomuksia ja totuuksia on kuitenkin aina kyseenalaistettu eri syistä, mikä luo väistämättä kitkaa ihmisten välille.
Somekeskusteluja seuratessa havahduin siihen, kuinka ihmisistä saattoi tulla jopa aggressiivisia toisiaan kohtaan, kun maailmankuvat eivät enää kohdanneet. Halusin selvittää, miten tämä kitka ilmenee läheisten ihmisten välillä.
Kun ihmissuhteessa tulee eteen hankala paikka, voi suhde olla jopa helpompi katkaista kuin ylläpitää. Sen takia kiinnostuin myös siitä, mikä pitää esimerkiksi ystävyyden kasassa erilaisista maailmankuvista huolimatta.
Seurantadokumentin idea on tallentaa ihmisten elämää ja sen merkityksellisiä hetkiä pidemmällä aikavälillä.
Seurantadokumentti muotona mahdollistaa sen, että pääsemme seuraamaan päähenkilöiden elämien ja ajatusten muutosta tai kehitystä – syventymään ihmisyyteen.”
― Ina Mikkola
Ihmiset, ihmissuhteet ja maailma eivät ole koskaan niin mustavalkoisia kuin uutiset tai somekeskustelujen kommenttikentät antavat ymmärtää. Samalla kun haluamme olla jonkun puolesta ja jotakin vastaan, saatamme typistää ihmiset ympärillämme vain samanmielisiksi tai viholliksi.
Uskallan väittää, että näin ihmiskuvastamme muodostuu yksipuolinen. Kukaan meistä ei todellisuudessa ole yksiulotteinen, vaan meissä kaikissa on monia tasoja, myös suhteessa toisiimme.
Seurantadokumentin avulla pääsemme lähelle ihmistä kaikkine puolineen. Kun seurattavat saavat sanoittaa tunteensa ja ajatuksensa ilman jatkuvaa kyseenalaistamisen uhkaa, mustavalkoisesta ihmiskuvasta tulee kirjava.
Kun Anu kertoi demonin poistuvan hänen kehostaan, minun tehtäväni ohjaajana on kysyä, miltä se tuntui ja miksi se tapahtui – ei kieltää hänen kokemustaan.
Kun Juha kertoi, että hämmentyi ystävänsä erikoisesta somekirjoittelusta, minun tehtäväni on kysyä jälleen, miltä se tuntui ja miten hän tilanteessa reagoi – ei antaa omaa analyysiani tilanteesta.
Minun tehtäväni ohjaajana on kysyä, kuunnella, tarkkailla ja tallentaa. En halua tarjota dokumenttisarjalla valmiita vastauksia, vaan raottaa ovea erilaiseen todellisuuteen, josta katsoja voi vapaasti tehdä oivalluksia ja pohtia eri näkökulmia tykönään.
On minulla sarjan suhteen silti tavoite ja toive: lisätä sekä omaa että kaikkien meidän ymmärrystä ihmisyydestä, ihmissuhteista, yksinäisyydestä, yhteenkuuluvuuden tarpeesta ja siitä, mitkä seikat vaikuttavat erilaisten maailmankuvien syntyyn.
Vaikka olisimme kuinka eri mieltä asioista, on ensiarvoisen tärkeää yrittää ymmärtää, miksi joku toinen on sellainen kuin on. Miksi itse ajattelee niin kuin ajattelee?