Hyppää pääsisältöön

Kulttuuricocktail

Katja-Maria / Kay taavitsainen lähikuvassa.

“Kehoni on saanut olla queer kaikkialla, missä se on liikkeessä” – tanssitaiteilija raivaa tietä kummituskansalle, joka on aina ollut täällä

Taiteilija Katja-Maria/Kay Taavitsainen löysi muunsukupuolisen identiteettinsä vasta aikuisena. Nyt hän tekee teoksia, joita olisi itse halunnut nähdä pienenä, ja käyttää kaikki mahdolliset alustat transaktivismiin.

Päivitetty 21.11.2022 14:11.

Lavalla Katja-Maria/Kay Taavitsainen on sekä vimmainen että herkkä. Hän tanssii, laulaa, lausuu. Ja syntyy monta kertaa uudelleen. Käy läpi muodonmuutoksen dysforiasta euforiaan, epämukavuuden tunteista nautintoon.

Taavitsaisen tähänastisen elämän henkilökohtaisin ja tärkein teos, I’m the Monster, on esitetty Kuopion kaupunginteatterissa Tanssiteatteri Minimin tuottamana ja Helsingin uuden tanssin keskuksessa Zodiakissa. Se kuvaa muunsukupuolisen kehon halua. Taavitsainen kertoo tarinaansa inhimillisten kokemusten kuten sydänsurujen ja eksistentiaalisen kriisin kautta.

I'm the Monster -esitys on tanssiteos, mutta samalla myös konsertti, johon yhdistyy videotaide. Se on monisyinen kuten taiteilija itsekin. Hän sävelsi teosta eteenpäin kuljettavan musiikin sairaspedissä, mutta esityksessä on elämänjanoa.

Katja-Maria / Kay Taavitsainen lavalla esityksessään I'm the Monster mikrofonin kanssa suu auki.
Kuvateksti Kay Taavitsainen oli pitkittyneen koronataudin takia petipotilaana kuukausia. Tuolloin hän sävelsi ensimmäisen albuminsa Ehkälevyn artistinimellä Meu kävi täällä. Se toimi I´m the Monster -esityksen pohjana.
Kuva: Petra Tiihonen

Ylisukupolvista korpirakkautta, runoja ja mustelmia

Taavitsainen on kotoisin Kajaanin metsistä. Hän sanoo kokevansa ylisukupolvista korpirakkautta. Jo satoja vuosia Kainuun luonto ja maaperä ovat olleet hänen sukunsa koti.

Vaikka opiskelut ja tanssija-koreografin ammatti on vienyt Taavitsaisen isoihin kaupunkeihin maailmalle, pieni kainuulainen kaupunki ja sen kulttuuriperimä ovat yhä sydäntä lähellä. Hän on ikuisesti ylpeä juuristaan.

Taavitsainen aloitti tanssitunnit jo taaperoiässä. Lapsuudessaan hän pelasi kaikkia mahdollisia pelejä ja keksi lisää itse. Kiipeili paljon puissa ja sai paljon mustelmia. Kirjoitti ”tonnitolkulla” runoja ja muita tekstejä. Soitti huilua ja pianoa ja lauloi. Hän oli aina menossa ja äänessä. Hän oli mukana myös esimerkiksi nuorisovaltuustossa, koska halusi vaikuttaa asioihin.

– Jo ihan pienenä, kun olin juuri oppinut puhumaan, laitoin lelut riviin ja pidin niille puheita. Se ehkä selittää paljon. Olen aina tykännyt paasata.

Katja-Maria / Kay Taavitsainen istuu kiviportaikolla ja katsoo kohti kameraa.
Kuva: Sari Casal / Yle

Halusin vain tulla kohdatuksi. Sitähän me kaikki halutaan.

Luonto, taide ja perhe mahdollistivat sen, että Taavitsainen sai kasvaa vapaasti sellaisena kuin oli. Jos hän välillä kokikin orastavia ulkopuolisuuden tunteita, tekeminen ja touhuaminen auttoi. Silti sanat jollekin sisällä olevalle puuttuivat. Yksinäisyyden ja kuulumattomuuden tunne oli läsnä. Hän teki jo lapsena kaikkensa kokeakseen yhteyttä toisiin ihmisiin.

– Onneksi oli tiloja ja ryhmiä, joissa luovuuden takia on ollut kuuluvuutta. Luulen, että se oli itselleni pelastava tekijä.

Teininä kipuilua itsen kanssa oli ehkä enemmän, mikä näkyi hänen omien sanojensa mukaan ulospäin ”haastavina tapoina”. Taavitsainen arvioi, että haasteet johtuivat siitä, että hän yritti ratkoa identiteettiään, jotta oleminen ja kommunikointi toisten kanssa olisi ollut helpompaa. Se oli vaikeaa ilman sanoja.

– Halusin vain tulla kohdatuksi. Sitähän me kaikki halutaan.

Oikeat hyvältä kuulostavat sanat ”räjäyttivät pään”

Taide on Taavitsaisen tapa olla ja elää. Sitä ei voi irrottaa erilliseksi osaksi itsestä. Keho on tunnistanut asioita jo ennen kuin mieli, hän kuvailee. Se, mitä hän on aina ollut, on tullut näkyväksi taiteen avulla, koska kieli on puuttunut.

– Kehoni on saanut aina olla queer niissä paikoissa, missä se on liikkeessä. Ja koska ei ole ollut sanastoa, niin se on ollut kaikki. Sieltä kehollisesta tilasta poistuminen tähän arkitodellisuuteen on se, missä yksinäisyys ja pimeys asettuu herkästi.

Sanat sisäisille tuntemuksille löytyivät vasta aikuisiällä viitisen vuotta sitten. Hän asui töiden ja opiskelujen takia Berliinissä ja New Yorkissa, joissa hän kohtasi sateenkaarevia, myös itsensä kaltaisia ihmisiä.

Gender fluid oli termi, joka räjäytti mun pään. Aloin vaan hervottomasti itkemään, ja se asettui samantien muhun.

Englannin gender fluid viittaa sukupuolen liukuvuuteen ja kuuluu muunsukupuolisuuden sateenvarjon alle.

Katja-Maria/Kay Taavitsainen katsoo suoraan kameraan.
Kuva: Sari Casal / Yle

Kaunis ja ilmaisuvoimainen trans-kattotermi

Suomen kielessä sateenkaareva sanasto on suppeampi. Taavitsainen haluaisikin myös kotimaisen termistön laajenevan, koska kieli luo ymmärrystä ja sanoissa on voimaa.

Suomen kielellä trans-muunsukupuolinen kuvaa Taavitsaista tällä hetkellä parhaiten. Hän käyttää mielellään trans-kattotermiä, koska se on hänen mielestään sanana kaunis ja ilmaisuvoimainen.

– Mulle se on alati muutoksessa ja liikkeessä olevaa. Se yhdistyy siihen, miten ajattelen vaikka luontoa ja kaikkea muuta luonnollista. Käytän termiä paljon, jotta se tulisi osaksi meidän kaikkien sanavarastoa, eikä olisi aina vain traagisissa konteksteissa esillä.

Sukupuolibinääri sortaa kaikkia. Se ei anna kenellekään vapautta olla sellainen kuin on.

Taavitsainen korostaa, ettei tiukasta lokeroinnista ole hyötyä kenellekään.

– Sukupuolibinääri sortaa kaikkia. Se ei anna kenellekään vapautta olla sellainen kuin on. Vaikka olisi kuinka alfamaskuliininen cis-mies hyvänsä, niin jokaisella meistä on varmasti erilaisia kulmia ja säikeitä.

Taavitsainen lisää, että liukuvampi sukupuoli- ja seksuaalisanasto palvelisi kaikkia. Toiveena on, ettei ketään lokeroitaisi pelkästään ulkoisen olemuksen perusteella mihinkään tiettyyn oletukseen. Moninaisuudesta tulisi lopulta kaikille vapauttavaa, hän uskoo. Trollaus ja hyökkäävä käytös kertoo Taavitsaisen mukaan ennen kaikkea pelosta, siitä että on jäänyt jonkun ulkopuolelle.

– Mun ihmisoikeus ei ole mielipidekysymys tai se, olenko olemassa. Kun tämä raja on selkeä, voin miettiä, miten nivoa siltaa myös niihin ihmisiin, joilla on se pelko ja viha.

Katja-Maria / Kay Taavitsainen nojailee puuta vasten.
Kuva: Sari Casal / Yle

Tienraivaajana kummituskansalle

Paitsi puuttuva sanasto myös vihamielinen ilmapiiri ja ympäristö ovat olleet osasyynä sille, ettei Taavitsainen tunnistanut vähemmistöasemaansa aiemmin. Suomi on yhä homo- ja transfobinen maa.

Syyskuussa yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman nosti esiin huolensa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja Pride-tapahtumiin kohdistuvasta häirinnästä ja vihasta. Hänen mukaansa erityisen huolestuttavia ovat viestit nuorten kokemasta häirinnästä, syrjinnästä ja väkivallan pelosta. Homo- ja transfobiseen häirintään ja syrjintään tulee hänen mukaansa puuttua tehokkaasti ja viipymättä.

Transoikeuksista ja etenkin translaista puhuminen saa Taavitsaisen verenpaineet nousemaan. Nykyinen yhä voimassaoleva translaki polkee ihmisoikeuksia esimerkiksi vaatimalla sukupuolenkorjauksen juridista vahvistamista haluavilta lisääntymiskyvyttömyyttä.

– Se on vitun rajua hyvinvoinnilla ja tasa-arvolla flexaavassa yhteiskunnassa.

Ei mulla ole muuta missiota kuin se, että me saadaan ääntä.

Toteutuessaankin hallituksen esittämä translakiuudistus olisi jo vanhentunut, hän huomauttaa. Lakiuudistus ei huomioi ala-ikäisiä translapsia ja -nuoria eikä muunsukupuolisia lainkaan. Kolmas sukupuolimerkintä puuttuu esityksestä kokonaan.

– Mä raivaan tietä sille kummituskansalle, jota me täällä ollaan. Ei mulla ole muuta missiota kuin se, että me saadaan ääntä.

Translain uudistamisesta eduskunnassa pidetyissä puheenvuoroissa on ollut suorastaan väkivaltaista kieltä, Taavitsainen huomauttaa. Se on paitsi epäinhimillistä myös potentiaalisesti vaarallista.

– Se, että se on tuommoinen farssi, antaa aseita heille, jotka heittävät polttopulloja pridekulkueeseen.

Katja Maria / Kay Taavitsainen istuu kiviportaikolla toinen jalka polven päällä.
Kuva: Sari Casal / Yle

Moniäänisille esityksille tarvetta myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella

Taavitsainen saa vihapostia ja jopa tappouhkauksia, koska tekee transaktivismia sosiaalisessa mediassa. Häntä on uhkailtu fyysisellä väkivallalla myös kadulla, koska on kävellyt kumppaninsa kanssa käsi kädessä.

Silti tai juuri siksi hän käyttää kaikki mahdolliset alustat aktivismiin. I’m the Monster -esitys on Taavitsaiselle tärkeä myös siksi, että sen avulla hän on voinut antaa tilaa ja näkyvyyttä transyhteisölle.

Esityksen aikana hän piti lyhyen puheenvuoron translaista. Yleisö taputti, mutta tilanne jännitti etukäteen. Koskaan ei voi tietää, ketkä ovat katsomassa esitystä.

Toisaalta koko esitys representoi muunsukupuolisuutta ihan jo siksi, että hänen oma muunsukupuolinen kehonsa on esityksessä keskiössä. Hän on henkisesti paljaana yleisölle joka kerta lavalle noustessaan, koska esitys on henkilökohtainen.

Taavitsainen haluaisi viedä esityksen seuraavaksi kiertueelle maakuntiin. Monipuolisempaa sukupuolikuvastoa kaivataan kipeästi kaikkialla, mutta tarve on ehkä suurin pienemmillä paikkakunnilla pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

– Tämä olisi ollut teos, jonka itse olisin halunnut nähdä, kun olin pieni.

Katja-Maria / Kay Taavitsainen polvillaan mikrofonin edessä.
Kuvateksti Kay Taavitsainen on nyt itse se representaatio, jota olisi kaivannut pienenä. Hän haluaisi esittää I'm the Monster -teosta myös pienemmillä paikkakunnilla eri puolilla Suomea.
Kuva: Petra Tiihonen

Yksi teos ei kuitenkaan riitä kuvastoksi. Taavitsainen huomauttaa, että Suomesta löytyisi paljon hyviä tekijöitä myös sukupuolivähemmistöistä, vaikkei ulospäin ehkä siltä näytä. Moninaisten esitysten puuttumisen syynä on ennen kaikkea rahoituksen vähyys.

– Jos halutaan oikeasti monisyistä ja moniäänistä taidetta, ja kuten jotkut instanssit sanovat rohkeaa taidetta, niin nyt olisi aika nostaa vähemmistö- ja marginaaliääniä.

Taavitsaisella itselläänkin on monta uutta projektia työn alla. Hän on elänyt kroonisten hermokipujen kanssa, mutta ne eivät ole pysäyttäneet luomisen vimmaa.

Katja-Maria / Kay Taavitsainen hymyilee silmät kiinni.
Kuvateksti Kay Taavitsainen säveltää parhaillaan toista albumiaan, ja tekeillä on myös kirja. Mielessä on myös mm. Kainuussa toteutettava Korpi queer -videoteos, ja kollegan kanssa on suunnitteilla sateenkaarevaan representaatioon liittyvä teos.
Kuva: Sari Casal / Yle

Se on kotiin tulemisen tunne omassa kehossa. Siinä on jotain kaunista. Se maistuu toivolta ja vapaudelta.

Taiteessa jatkuu samojen teemojen käsittely kuin aktivismissakin. Jokaisella on oikeus olla olemassa omana itsenään ilman turvattomuuden tunnetta.

Parasta mitä Taavitsaiselle on koskaan tapahtunut, on että hän löysi sanat itselleen ja voi nykyisin olla avoimesti oma itsensä. Se ei poista elämän perushaasteita, kehossa on yhä kipua ja hän kärsii vaikkapa sydänsuruista siinä missä ennenkin. Omaa olemista ja toisten kohtaamista helpottaa, että ennen ilman selitystä olleet tuntemukset ovat loksahtaneet paikoilleen ja saaneet sanat.

– Se on kotiin tulemisen tunne omassa kehossa. Siinä on jotain kaunista. Se maistuu toivolta ja vapaudelta.

edit: 21.11.2022 klo 14.11 lisätty maininta Tanssiteatteri Minimin tuotannosta.

Keskustelu