Hyppää pääsisältöön

YleX

Poptähtiä pitäisi haastatella kuin poliitikkoja, sanoo mediatutkija – Kanye Westin annetaan pitää monologia ohjelmissa, koska toimittajat unohtavat, että artistit ovat vallankäyttäjiä

Kanye West katsoo kameraan ja hänen taakseen on editoitu paljon toimittajia.
Kuvateksti Artisti ja vaatesuunnittelija Kanye West lausuu haastatteluissaan vahvoja väitteitä, joita toimittajat eivät aina kyseenalaista.
Kuva: AOP & Pexels, grafiikka: Julia Kiiskinen / Yle

Huonossa tapauksessa musiikkitoimittaja ajattelee kriittisesti vain arvioita kirjoittaessaan. Se on helpompaa kuin kysyä artistilta kasvotusten, tietääkö tämä mistä puhuu.

Kanye Westillä, nykyiseltä nimeltään Yellä, on ollut asiaa. Viimeisen kuukauden aikana hän on esittänyt julkisuudessa muun muassa seuraavat valheelliset väittämät:

George Floydin kuolema johtui fentanyylin yliannostuksesta eikä poliisiväkivallasta. Juutalaiset kontrolloivat mediaa, kuten suosittu salaliittoteoria on jo pitkään väittänyt. Westin ex-anopin Kris Jennerin puoliso Corey Gamble on Hillary Clintonin palkkaama ”vakooja”, jonka avulla Clinton hallitsee Jennerien ja Kardashianien julkkisperhettä.

Nämä väitteet West sai sanoa kritiikittä pelkästään yhden haastattelun aikana, kun hän vieraili lokakuussa rap-aiheisessa Drink Champs -podcastissa. Haastattelijat lähinnä naureskelivat ja hokivat ”mmm” Westin kommenttien välissä. Pelkästään Youtuben kautta ohjelmaa katsotaan miljoonia kertoja. Westin pitkiä puheenvuoroja on kuultu muissakin viimeaikaisissa haastatteluissa.

Suosittu artisti on vallankäyttäjä siinä missä poliitikko, yritysjohtaja tai satojen tuhansien seuraama sosiaalisen median vaikuttaja, sanoo mediatutkija ja dosentti Maarit Jaakkola. Siksi poptähtien täytyy perustella kaikki, mitä he julkisuuteen tuovat. Se, mitä kuuluisa räppäri sanoo, vaikuttaa siihen, miten ihmiset kuluttavat ja äänestävät.

Tai räppärin sanat voivat antaa rasisteille oikeutuksen rasismilleen. Lokakuussa juutalaisvastainen ryhmä teki natsitervehdystä moottoritien varrella Los Angelesissa. Heidän edessään oli banneri, jossa luki ”Kanye on oikeassa juutalaisista”. Viikkoa myöhemmin sama lause näkyi esimerkiksi urheilustadionin kyljessä Floridassa.

Kanye Westin sivuprofiili, jonka takana on paljon toimittajia.
Kuvateksti Westin haastattelun esittänyt mediayhtiö poisti jakson kaksi päivää sen julkaisun jälkeen.
Kuva: AOP & Pexels, grafiikka: Julia Kiiskinen / Yle

”Kuunnellaanpa nyt, mitä sanottavaa tällä taiteilijalla on”

Poptähtiä pitäisi Jaakkolan mukaan haastatella kuten poliitikkoja ja yritysjohtajia. Silloin tivataan perusteluja, korjataan virheellisiä väitteitä eikä tyydytä ylimalkaisiin vastauksiin.

Taiteilija ei ole kritiikin yläpuolella vain siksi tai etenkään siksi, että hän on kuuluisa tai menestynyt, Jaakkola sanoo. Hän ei saa levittää väärää tietoa tai ajaa omaa poliittista agendaansa ilman, että häntä kyseenalaistetaan ja haastetaan.

Kriittisiä kysymyksiä ei kuitenkaan aina esitetä.

Politiikan toimittajat asettuvat juttukohteensa eli poliitikkojen haastajaksi, koska toimittaja on yleisön ja demokratian puolella. Samanlainen haastattelukulttuuri puuttuu popjournalismista, Jaakkola sanoo.

Jaakkolan mukaan musiikkimediat tunnistavat artistien valta-aseman vaihtelevasti. Tämä johtaa helposti artistien myötäilyyn ja markkinoimiseen.

Ongelman taustalla on usein se, että musiikkitoimittajalle on tyypillistä kohdistaa kriittinen katseensa pelkästään levy- ja keikkakritiikkiin. Tuotetta on helpompi kritisoida kuin vastapäätä istuvan artistin puheita.

– Sitten henkilöhaastattelut menevät niin, että kuunnellaanpa nyt, mitä sanottavaa tällä taiteilijalla on ja annetaan hänelle ääni. Siinä on vaarana, että menetetään henkilöhaastattelujen journalistinen potentiaali. Ja se on iso potentiaali, koska siinähän journalismiin syntyy sitä lisäarvoa, kun toimittaja esittää ne hankalat kysymykset.

Kanye Westiä haastatellut Drink Champsin juontaja N.O.R.E. puolustautui Westin haastattelun jälkeen sillä, että hänestä toimittajan pitäisi antaa haastateltavan puhua, eikä keskeyttää tätä. Drink Champsia esittävä mediayhtiö Revolt poisti kuitenkin jakson kaksi päivää sen julkaisun jälkeen.

Toinen musiikkijournalismille tyypillinen ongelmatilanne on se, että toimittaja samastuu artistin faneihin eikä halua olla ilonpilaaja, joka horjuttaa tähteä jalustaltaan, Jaakkola kuvaa.

– Fanit saattavat närkästyä, kun julkisuuteen tulee hirveän kriittisiä näkökohtia. Heidän kuplansa puhkeaa.

Huonossa tapauksessa toimittajat ja media päätyvät käyttäytymään kuin innokas fanijoukko. Kun Taylor Swift julkaisi uuden albuminsa, yhdysvaltalaislehti Rolling Stone julkaisi Instagram-tilillään yhden viikonlopun aikana 12 päivitystä Swiftistä. Jokainen niistä hehkutti lehden lukijoiden suosikkiartistia.

Kun poptähti puhuu politiikkaa

Jaakkola seuraa myös ruotsalaista kulttuurimediaa. Hän on Göteborgin yliopiston pohjoismaisen median- ja viestinnäntutkimuksen keskuksen apulaisjohtaja. Naapurimaan lehdissä asioihin perehtyneet tahot väittelevät kulttuuriaiheista perinteisesti tiuhaan tahtiin.

– Suomessa tehdään paljon eroa, että tämä on taidetta ja tuo on politiikkaa.

Jaakkolan mielestä on kuitenkin olennaista muistaa, että jos taiteilija puhuu politiikkaa, hän astuu usein oman asiantuntijaroolinsa ulkopuolelle. Varsinkin silloin on syytä tarkistaa, tietääkö poptähti mistä puhuu.