Hyppää pääsisältöön

Musiikki

Nuorten uusi tulkinta Sibeliuksen Finlandiasta riipaisee – ”Kun olen sitä aiemmin esittänyt, ei ole ollut mitään Venäjän hyökkäyssotaa”

Päivitetty 06.12.2022 16:33.
Sibelius-lukion nuorten muusikoiden ja tanssijoiden uusi Sibeliuksen Finlandia.

Sibelius-lukio ja Yle tekivät uuden version Sibeliuksen Finlandiasta. Musiikkivideolla esiintyvät kolme nuorta kertovat, mitä Finlandia ja taiteen tekeminen ylipäätään merkitsevät heille tässä maailmantilanteessa.

Portaikossa parveilevilla tanssijoilla on vaaleat vaatteet. Kolme pasuunaa kiiltelee hämärtyvässä juhlasalissa. Pianisti istuu erillään muista ja keskittyy.

On syyskuinen alkuilta, ja Ylen kuvausryhmä on kuvaamassa Jean Sibeliuksen Finlandiaa helsinkiläisessä Sibelius-lukiossa.

Lauluduo, lukion musiikkilinjalla opiskelevat Veikko Hero ja Helmi Hänninen, odottaa valmiina juhlasalissa.

– Käy!

Kamera siirtyy lähemmäksi duoa. Hero ja Hänninen katsovat vakavina suoraan siihen.

Kuvaustilanteessa näkyy kamera, ja sekä kameran näytöllä että taustalla laulajat Veikko Hero ja Helmi Hänninen.
Kuvateksti Steadicam-operaattori Antti Hacklin valmistautuu kuvaamaan Veikko Heroa ja Helmi Hämäläistä.
Kuva: Teemu Kokkonen / Yle

Alun perin Jean Sibelius sävelsi Finlandian orkesterille reilut 120 vuotta sitten. Myöhemmin hän sovitti sävellyksen loppupuolella kuultavan hymnin itsenäiseksi kuoroteokseksi.

Kun Veikko Hero ja Helmi Hänninen esittävät Sibelius-lukion juhlasalissa omaa osuuttaan, kuvausryhmä hiljenee.

Finlandia menee helposti tunteisiin.

Se on suomalaisille tuttu sellaisista juhlista, joissa liikututaan.

Viimeksi vuonna 2016 julkisuudessa käytiin keskustelua, pitäisikö Finlandian olla Maamme-laulun sijaan Suomen kansallislaulu.

Mitä kolme videolla esiintyvää sibeliuslukiolaista ajattelee Finlandian merkityksestä suomalaisille ja heille itselleen? Mitä taide heille tarkoittaa?

Kollaasikuvassa Sibelius-lukion opiskelijat Félix Sorainen, Teresa Tarkkala ja Veikko Hero
Kuvateksti Videolla esiintyvät Sibelius-lukion opiskelijat Félix Sorainen (vas.), Teresa Tarkkala ja Veikko Hero.
Kuva: Teemu Kokkonen ja Kirsi Kukkurainen / Yle

Maamme-laulu vai Finlandia? Veikko Heron ei tarvitse kauan miettiä suosikkiaan kansallislauluksi.

– Finlandia! Ei Maamme-laulu ole koskaan samalla tavalla sykähdyttänyt kuin Finlandia, sanoo Hero empimättä.

”Finlandian keskeiset teemat tulevat nyt paremmin esiin”

Uusi versio ja musiikkivideo Sibeliuksen Finlandia-hymnistä on Ylen ja Sibelius-lukion yhteinen projekti, joka alkoi viime keväänä.

Suomen kuoroille sävellys on erityisen tuttu. Myös Sibelius-lukion kamarikuoro eli Kamis on esittänyt sen vuosien varrella yhä uudestaan ja uudestaan.

Kun otin tammikuussa yhteyttä Sibelius-lukioon ja pyysin opettajia ja opiskelijoita mukaan Finlandian uudistamiseen, kuoronjohtaja Reijo Aittakummun vastaus oli nopea:

– Kamarikuorolta hoituu kyllä perusversio Finlandia-hymnistä päivän varoitusajalla!

Vaikka pohjalla soi nytkin kamarikuoron perusversio, on Finlandiasta tarkoitus tehdä itsenäisyyspäiväksi uudenlainen.

Työ alkaa keväällä sillä, että pitkän linjan musiikinopettaja Hannu Sorsa kerää joukkonsa. Opiskelijat muodostavat yhtyeitä ja suunnittelevat omia stemmojaan.

Toukokuussa koulun juhlasalissa äänitetään erikseen kuoron, solistien ja yhtyeiden osuudet.

Äänitystilanteessa Sibelius-lukion opiskelijat soittavat kazoo-pillejä ja Hannu Sorsa kapellimestaroi. Taustalla näkyy patarumpuja ja musiikkitekniikkaa.
Kuvateksti Toukokuussa äänitetään Kazoo-soittajien osuutta. Musiikinopettaja Hannu Sorsa ohjaa.
Kuva: Joonas Josefsson / Yle

Sitten äänitetyistä palasista aletaan rakentaa Ylen studiossa kokonaan uutta teosta. Kesä pidetään lomaa.

Syyskuun ensimmäisenä kuvauspäivänä koulun yläkerran aulassa käy kuhina. Tanssijoita maskeerataan, tunnelma on iloisen odottava.

Opettajanhuoneesta kurkistava Hannu Sorsa kysyy hymyillen, onko kaikki kunnossa.

”Hymni muistuttaa, että rauha ei ole itsestäänselvyys”

Kuorolaiset seisovat juhlasalin ikkunoiden edustalla vaaleissa vaatteissa ja laulavat. Edessä viuhuu kovaa vauhtia tanssijoita.

Sibelius-lukion opiskelijoita esiintymässä vaaleissa vaatteissa: taustalla kamarikuorokuoro ja etualalla tanssijoita vauhdikkaissa hypyissä.
Kuvateksti Tanssijat hyppivät korkealle ja kamarikuoro laulaa.
Kuva: Teemu Kokkonen / Yle

Kuorosta erottuu yksi laulaja, jolla on tumma paita. Hän on kuoron riveihin siirtynyt Veikko Hero.

Hero on käynyt lukionsa kummallisena aikana. Ensin puhkesi koronapandemia, sitten Venäjä alkoi pommittaa Ukrainaa.

Etäkoulua. Etämusisointia. Maskeja.

Kun musiikkitoiminta jatkui, myös kamarikuorolaiset joutuivat käyttämään laulaessaan maskia. Niistä luovuttiin vain muutama viikko ennen toukokuun äänityksiä.

Jos toukokuussa kamarikuoron on vaikea virittää hymyä kasvoille, niin syyskuun kuvauksissa se jo irtoaa. Ainakin joidenkin kasvoille. Välillä.

Oi, nouse, Suomi, näytit maailmalle / Sa että karkoitit orjuuden.

― V. A. Koskenniemi

Nuorten esittämä Finlandia riipaisee ja koskettaa. Katsominen vaikeutuu. Silmissä on outoja roskia.

Myöhemmin, kuvausten jälkeen, Veikko Hero pohtii, että Finlandian laulamisella on tässä maailmantilanteessa uudenlainen merkitys.

– Kun sitä on aiemmin esittänyt, ei ole ollut mitään Venäjän hyökkäyssotaa tai muuta Euroopassa.

Heron mielestä keskeiset teemat tulevat nyt paremmin esiin.

– Hymni muistuttaa, että rauha ei ole itsestäänselvyys.

Lyömäsoittajia patarumpujen ääressä malletit kohotettuina.
Kuvateksti Lyömäsoittajat Onni Huuskonen (vas.), Matias Itäluoma ja Eero Punkari patarumpujen äärellä.
Kuva: Teemu Kokkonen / Yle

Juhlasalissa kuvausvuorossa ovat lyömäsoittajat. Yksi heistä on joutunut lähtemään kesken pois, mutta onneksi kuorosta löytyy korvaava soittaja, Eero Punkari, jolla rumpukapulat pysyvät hyvin käsissä.

”Mulla on paljon tunnevoimaa”

Nuoret muusikot ovat häkellyttävän taitavia, ja kesäloman jälkeen mukaan saadaan lisää Sibelius-lukion osaamista, kun joukkoon liittyvät tanssilinjan opiskelijat.

Sibelius-lukion tanssilinjan opiskelijat kesken tanssin erilaisissa poseerauksissa ja liikkeessä.
Kuvateksti Sibelius-lukion tanssijoita, etualalla Samuli Ainasvuori.
Kuva: Teemu Kokkonen / Yle

Tanssinopettaja Johanna Kajanus alkaa suunnitella ja harjoittaa uutta koreografiaa.

Tanssilinjan opiskelijat ovat huikeita. Päätän jututtaa Teresa Tarkkalaa, joka nähdään videolla eri rooleissa ja monessa kohtauksessa.

Miltä Finlandian tanssiminen tuntuu vuonna 2022?

– On hienoa päästä juhlistamaan itsenäisyyspäivää ja osallistumaan tällaiseen videoon. Erityisesti nyt, kun alkaa pohtia omaa asemaa, korostuu se, että olen tosi onnekas ja etuoikeutettu. On hienoa, että pystymme tähän, Tarkkala sanoo.

Tanssisalissa Tarkkala esittää soolon. Energiaa purkautuu voimakkaana nytkähtelynä.

– On jännittävää olla yksin siinä, kun ympärillä on paljon kameroita ja valoja. Mutta tuttuakin se on. Se on tanssia, se on mun keho ja se on mun tapa liikkua. Kun pääsee sisälle siihen, se tuntuu myös turvalliselta, hän kuvailee mietteliäänä.

Tanssija Teresa Tarkkala tanssii hiukset viuhuen.
Kuvateksti Teresa Tarkkalalle tanssi on hänen tapansa liikkua.
Kuva: Teemu Kokkonen / Yle

Teresa Tarkkala selittää, että rajun kohtauksen tekeminen vaatii rohkeutta ja oikeanlaista mielentilaa.

– On sellainen tunne, energia ja mielentila, että on hetkessä. Tuntuu, että mulla on tosi paljon tunnevoimaa eli tietynlainen rentous ja uskallus siinä tilanteessa. Pitää pystyä päästämään irti ja antaa kehon tehdä, mitä se luonnostaan tekisi sillä kaikella energialla.

”Opettaja sanoi, että mietis nyt vähän!”

Jututtamani nuoret jäävät miettimään, saako ikonista kappaletta uudistaa. Tai pitääkö sitä uudistaa?

Mennäänkö väärään suuntaan, jos lisätään huumoria? Voiko kazoo-pillejä puhaltaa Finlandiassa? Entä jos alkaa naurattaa?

Neljä Sibelius-lukion opiskelijaa soittaa kazoo-pillejä rivissä.
Kuvateksti Kazoo-kvartetti: Laura Kemppainen, Emily Miettunen, Kaius Uusimäki ja Matias Patrakka.
Kuva: Teemu Kokkonen / Yle

Veikko Heron mielestä perinteistä kaavaa saa rikkoa, kun kyseessä on niinkin tunnettu kappale kuin Finlandia.

– Se tuo tietynlaista vapautta. Sanoma on kuitenkin tärkein, ja ne sanat, jotka merkitsevät paljon. En usko, että pitäisi loukkaantua, että tekee vähän erilaisia versioita.

Félix Sorainen soittaa pianoa, hänen kanssaan soittamassa taustalla kaksi sellistiä ja viulisti.
Kuvateksti Pianisti Félix Sorainen soittaa. Taustalla sellistit Ester Nurminen ja Oili Ähkynen.
Kuva: Teemu Kokkonen / Yle

Flyygelin ääreen istahtaa pianisti. Tummaan paitaan pukeutunut Félix Sorainen laittaa kädet koskettimille.

Ajatus Finlandian versioinnista on kytenyt musiikkilinjalla opiskelevan Soraisen mielessä jo pitkään.

– Kun olin soittanut vasta kaksi vuotta viulua Karkkilan musiikkikoulussa, halusin jo silloin tehdä jonkun oman muunnelman Finlandiasta. Opettaja sanoi, että mietis nyt vähän!

Videolla Félix Sorainen ei kuitenkaan soita viulua, vaan nykyistä pääinstrumenttiaan pianoa. Nyt on lupa toteuttaa myös ne ideat.

Sorainen kertoo kaivaneensa orkesteriversion partituurin esiin, napanneensa sieltä stemmoja ja yhdistelleensä niitä pianonsoittoon.

– Esimerkiksi Finlandia-hymnin ekassa säkeistössä on puupuhaltimien soolo. Niitä stemmoja mä aikalailla käytin.

”Musiikilla voi ilmaista vaikkapa suurta rakkautta toista ihmistä kohtaan”

Sibelius-lukiossa taiteen tekemiseen on helppo päästä osalliseksi.

Opinahjossa toimii muun muassa kolme kuoroa. Joka vuosi osa laulajista vaihtuu, kun toiset valmistuvat, ja uusia tulee tilalle.

Lisäksi opiskelijat osaavat soittaa suurta määrää eri instrumentteja, moni useampaa kuin yhtä.

Myös Veikko Hero ja Félix Sorainen ovat muusikkoina monipuolisia.

Hero opiskelee sellonsoittoa ja laulaa kamarikuorossa.

Sorainen on alkanut käydä laulutunneilla, vaikka iso osa ajasta menee pianon ja viulun soiton opiskeluun Sibelius-Akatemiassa.

Finlandiassa nähdään laulajien lisäksi muun muassa jousisekstetti, pasuunoita, fagotti, ukulele ja lyömäsoittimia.

Ja tietenkin ne kazoo-pillit.

Kuvausryhmä on kiivennyt portaikkoon. Fagotisti Ingrid Nurminen työntää päähänsä oranssin pipon. Kuvaaja on valmiina, kun porraskäytävän kaiteet laitetaan soimaan.

Sibelius-lukion porraskäytävässä kaksi opiskelijaa soittavat porraskaiteita. Taustalla fagotisti Ingrid Nurminen soittimensa kanssa oranssi pipo päässään.
Kuvateksti Kaidetta soittavat Eero Punkari ja Onni Huuskonen. Yläpuolella Ingrid Nurminen, oranssi pipo ja fagotti.
Kuva: Teemu Kokkonen / Yle

Kun ympäröivä maailma näyttää synkimmät puolensa, voi taide helpottaa.

Veikko Herolle musiikki on väline ilmaista monimutkaisia tunteita ja kokemuksia.

– Musiikki on ikään kuin kieli kaikille kompleksisille tunteille, joita ei voi välttämättä sanallisesti ilmaista tai joita alitajuisesti tuntee. Sanotaan, että yksi kuva kertoo tuhat sanaa, mutta minusta yksi musiikkiteos voi ilmaista kokonaisen kirjan.

Félix Sorainen soittaa flyygeliä katsoen keskittyneesti koskettimistoon. Hänet on kuvattu suoraan edestä avonaisen flyygelin kannen alta.
Kuvateksti Félix Sorainen keskittyy tulkitsemaan.
Kuva: Teemu Kokkonen / Yle

Félix Soraiselle ei herää Finlandian esitystilanteessa erityisiä tunteita, koska hän keskittyy silloin pelkästään soittamiseen.

Toisin on, jos hän kuuntelee kappaletta.

– Silloin tulee mieleen, mitä ukrainalaiset kokevat tällä hetkellä: sortoa ja muuta. Finlandia on sävelletty Venäjän sortokausien aikaan. Se mitä ukrainalaiset kokevat nyt, on aikalailla sama kuin mitä suomalaiset kokivat silloin.

Soraisen mielestä musiikilla voi ilmaista ihan mitä mieleen juolahtaa.

– Vaikkapa suurta rakkautta toista ihmistä kohtaan tai vaikka “perusmaanantaiketutusta”. Tai sitä, jos haluaa todella vahvasti kertoa veljelle sen, että haluaa tänään illalla perunamuusia eikä makaronilaatikkoa.

Kuvaustilanteessa valkoisessa balettimekossa tanssii Teresa Tarkkanen. Taustalla kameramies ja kaksi muuta ballerinaa.
Kuvateksti Antti Hacklin on valmiina, kun Teresa Tarkkala, Anne Haussalo ja Salla Yli-Torkko nousevat kärkitossuille.
Kuva: Teemu Kokkonen / Yle

Teresa Tarkkala on vaihtanut ylleen balettiasun. Hän on yksi videon kolmesta ballerinasta.

Tarkkala sanoo hallitsevansa tanssimalla sellaisia tunteita, jotka voivat arkielämässä jäädä käsittelemättä.

– Tanssin kautta voi oppia jäsentämään ja varustautumaan erilaisiin mielentiloihin. Sillä tavalla on joku kokemus niistä jo valmiiksi, kun ne tulevat vastaan. Tanssi on tapa pitää itseni kasassa ja pitää huolta itsestäni.

”Finlandia tuo ihmiset yhteen”

Näiden kolmen sibeliuslukiolaisen tulevaisuudessa näkyy joitakin kysymysmerkkejä, mutta onneksi on vielä hetki aikaa miettiä.

Yksi asia on kuitenkin varmaa: he kaikki haluavat säilyttää taiteen elämässään.

Juuri nyt he iloitsevat, että heidän Finlandiansa leviää itsenäisyyspäivänä kaikkien katsottavaksi.

– Jännittää! Olen tosi iloinen omasta ja myös kavereiden puolesta, että me päästiin yhdessä mukaan tähän, pohtii Teresa Tarkkala.

– Sanotaanko, että on korkeatasoinen fiilis! On vähän jännempää, kun oma esitys näytetään yhtäkkiä telkkarista, nauraa Félix Sorainen.

– Ja jos teoksella, niin kuin tällä Finlandialla, on jonkinlainen historiallinen konteksti, se tuo sen ajan hengen lähelle ja tekee siitä vaikuttavamman. Sillä on myös yhdistävä vaikutus – se saa ihmiset yhteen, Veikko Hero lisää.

Tällä viikolla Hero painaa päähänsä ylioppilaslakin. Kouluvuodet ovat ohi. Tammikuussa vuorossa on armeija.

Tanssijat juoksevat vaaleissa vaatteissa alas Sibelius-lukion kivisiä rappuja.
Kuvateksti Sibelius-lukion tanssijat rientävät alas lukiorakennuksen rappusia.
Kuva: Teemu Kokkonen / Yle

Palataan kuitenkin vielä hetkeksi Helsingin Kruununhakaan ja syyskuiseen iltaan.

Yksi ohikulkijoista on ärtynyt, kun hän joutuu odottelemaan kuvattavan kohtauksen ajan jalkakäytävällä koiransa kanssa.

Tanssijat juoksevat alas jykeviä kivirappuja ja katoavat kadulle.

Koiran ulkoiluttaja pääsee jatkamaan matkaansa. Ilta-aurinko on jo laskenut. Katulamput syttyvät.

Niin, ja onhan lopussa yllätys.

Kerttu Paakkanen laittaa huulilleen punaisen soittimen ja puhaltaa.

Sellaista ei Finlandiassa yleensä nähdä.

Finlandia esitetään itsenäisyyspäivänä 6.12.2022 Kohti Linnan juhlia -lähetyksessä klo 15.00 sekä Yle Teemalla klo 14.50 ja 17.10. Se on katsottavissa rajattomasti myös Yle Areenassa.

Finlandia on osa Joonas Josefssonin ohjaamaa Musiikkia kuvina -sarjaa, jonka tavoitteena on antaa ääni nuorille muusikoille ja näyttää, miten kaikkein tutuimpia klassisia kappaleita voi uudistaa visuaalisesti.

Sarjan kuvaussuunnittelija ja kuvaaja on Mika Tertsunen, äänittäjä, äänisuunnittelija ja miksaaja Antti Snellman, leikkaaja, VFX-artisti ja valokuvaaja Teemu Kokkonen, graafikko-animaattori Kirsi Kukkurainen ja toimittaja-tuottaja Katri Henriksson.

Korjaus 6.12. klo 10.40: jutussa esiintyvä lyömäsoittaja on nimeltään Onni Huuskonen, ei Erik Nickull kuten kuvateksteissä aiemmin luki.

Korjaus 6.12. klo 16.33: korjattu sukunimen Miettunen kirjoitusasu oikein.

Lisää aiheesta Yle Areenassa