Hyppää pääsisältöön

Kulttuuri

Markus Kajo: Itsenäisyyspäivänä

Markus Kajo estradilla edessään mikrofoni.
Kuva: Harri Mäenpää/ Studio Korento

Aika jännä ajatella, että niinkin myöhään, kuin minun jo ollessani koulussa, Suomi vielä oli kehitysapua vastaanottava maa. Tilastokeskuksen mukaan Suomelle annettiin kehitysapua 60-luvun puoliväliin saakka.

Ja esimerkiksi maataloudessa traktorien määrä ylitti hevosten määrän vasta 1960-luvun lopulla.

Muistan ihailleeni 60-luvulla Etelä-Pohjanmaalla sekä heinän ajossa ahkeroineen naapurikylän miehen hevosta, jonka kyytiinkin pääsin, että pian sen jälkeen serkkuni uutta sinistä traktoria, jonka ylöspäin sojottavan pakoputken päässä kilkatti kiva pieni metallinen sateensuojalippa.

Itsenäisyyspäivän innoittamana kurkistin tässä mm. Tilastokeskuksesta itsenäisyyden ajalta erilaisia vertailulukuja, ja huomasin, että isäni syntymävuonna – v. 1925 – koko Suomessa oli talviaurattuja maanteita vaivaiset 40 kilometriä.

Vertaa tätä vaikkapa vuoteen 2015, jolloin teitä talviaurattiin 79 300 km:n matkalta.

Suomen itsenäistyessä jokaisella suomalaisella oli valtion velkaa 96 nykyeuroa vastaava määrä.

Valtiokonttorin velanhallintasivun mukaan joka suomalaisella on nykyään (lokak. loppu 2022) valtionvelkaa 24 883 €. (Nähtävästi teiden talviauraus – ja moni muu valtiopuuha – ei ole ilmaista.)

Jännä ”kansainvälisyyttä” ilmaiseva luku on minusta myös banaanien tuonti Suomeen: Vuonna 1917 Suomeen tuotiin banaaneja 147 kiloa.

Sata vuotta myöhemmin luku oli melkein 114 miljoonaa kiloa (yli 775 000-kertainen kasvu banaanien nassutuksessa on ollut katajaisella kansallamme siis.)

Olutta jokainen tilastosuomalainen kulutti itsenäistymisen aikaan 10,5 litraa/v., kun taas sata vuotta myöhemmin vuosikulutus oli peräti seitsenkertainen, 73,7 litraa per lärvi.

Ja sadan itsenäisyysvuoden aikana meijerien määrä putosi kymmenesosaan, 492:sta 49:ään.

Vuosisadassa kahvin kulutus taas yli viisinkertaistui, nousten 1,72 kilosta 9,6 kiloon per naama, vuodessa.

Suomen itsenäisyyden aika, 105 vuotta, on yhden iäkkään ihmisen ikä: Vanhin tapaamani ihminen oli tavatessamme (70-luvun lopulla Tukholmassa) 105-vuotias, enkä tiedä, kuinka vanhaksi mahtoi hän elääkään.

Yhteen ihmisikään mahtunut muutos on ollut valtava.

Maa- ja metsätaloudessa työskenteli vuonna 1920 maamme väestöstä 70,1% – mutta vuonna 2017 enää 4%.

Teollisuudessa työskentelevien suomalaisten osuus on samassa ajassa kaksinkertaistunut, palvelualoilla ja hallinnossa työskentelevien osuus melkein seitsenkertaistunut.

Elin-ikäodotteemme on kasvanut: Vastasyntyneen tytön elinajanodote nousi itsenäisyyden aikojen 49:stä vuodesta 84:ään vuoteen (2017), pojan vastaavasti 43:sta vuodesta 79:ään vuoteen.

Ja mittausten mukaan muiden (mitattujen) maiden kansalaiset ovat onnettomampia kuin me suomalaiset.

Nyt kun sota Eurooppaa kovin kourin koettelee, meillä suomalaisilla on paljon parempi tilanne pistää olosuhteille hanttiin, ja olla tukena toisillemme ja muille, kuin sata vuotta sitten.

Suurin osa meistä – enkä todellakaan sano, että kaikki, mutta suurin osa – joutuu vain tinkimään mukavuudestaan tänä Euroopan sotatalvena.

Omassa kämpässäni lämpötila on tänä talvena enimmäkseen 17–18 astetta, nukkuessani ja kotoa poissa ollessa vähemmän. Olen aina tykännyt nukkua kylmässä, nyt se on hyödyksi!

Suihkun kanssa olen nuuka kuin mikäkin nihilisti, vaikka ei ole kukaan kyttäämässä, ja lämmitän huushollia mahdollisimman paljon puulla. Puut on kaadettu joko omalta maalta tai korkeintaan noin puolen kilsan päästä.

Ja sähköllä lämmitän vain yöaikaan ja vain halvimpien päivien & tuntien aikana.

Sisällä kirjoitellessani on jalassa on kylmän suojana sukat ja Reinot, ja päällä vaatetta ja villaa tarpeen mukaan – joskus nukkuessani on päällä paljon enemmän vaatetta kuin kesällä sadesäälläkään ulkoillessa.

Järkevä kotivara on olemassa, lamput ja patterit sun muut tarvikkeet testattu ja omilla paikoillaan.

Sähkökatkon varalta on myös kaasuiliesi ja pari kesänperuista kaasupulloa.

Ja yhtä sun toista muutakin sähkökatkonvastaista jäynää on; akkuvarmennettua sitä ja akkuvarmennettua tätä.

Nyt täytyy vain pitää huolta henkisestäkin puolesta. Täytyy huolehtia siitä, että sodanlietsojaosapuolen mielipidevaikuttaminen ei pääse haperruttamaan sitä yhtenäisyyttä, mitä meiltä suomalaisilta ja eurooppalaisilta nyt edellytetään.

Bensa tulee olemaan kallista kenties pitkäänkin. Hyvä puoli siinä on se, että oppii näkemään, mikä on välttämätöntä ajoa. Ja mikä ei sittenkään ollut välttämätöntä.

Jos tuntuu, että meiltä suomalaisilta vaaditaan kohtuuttomia, voi aina miettiä, mitä vaadittiin aiemmilta sukupolvilta, ja mitä vaaditaan tämän ajan ukrainalaisilta.

Kyllä myö pärjätään – ja voidaan jopa auttaa muita. Niin kuin meitä on historiamme aikana autettu – ihan minun koulupäiviini saakka peräti suoranaisena kehitysapunakin.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja kauniita talvipäiviä ja rauhaa toivoo ja toivottaa

Nimim. ”Yksi monten puolesta”.