Markus Kajo: Historian tulevaisuudesta
Silloin kun minä olin pieni, perinteisempää tekniikkaa edusti leipälapio, ja teknologian kärkeä käkikello.
Ei ollut Kelaa, vaan oli Sairausvakuutustoimisto, jossa oli töissä vihaisia naisia. Melkein yhtä vihaisia kuin Neuvostoliiton tullimiehet.
(Mutta ei sentään niin vihaisia kuin paatuneimmat helsinkiläiset ratikkarahastajat, jotka tappoivat kymmeniä maalais”juntteja” pelkällä katseellaan - joka päivä!)
Siihen aikaan pankkeja oli joka kylässä useampia, ja kaupungeissa peräti niin monta, että jos desantti olisi summamutikassa HA-LO laskuvarjohypännyt laskuvarjollaan johonkin suomalaiseen kaupunkiin, hän olisi todennäköisemmin pudota rämpsähtänyt jonkin pankin katolle kuin minnekään muualle.
Sitten tuli muutos.
Ensin hävisi kuppa Töölöstä, sitten pankit melkein kaikkialta, ja lopulta Postit ihan kaikkialta.
Jos nykyään haluaa löytää jostain oikean postitoimiston, pitää olla vähintään kaukopartiomiehen ja rikostoimittajan sinnikkyys & koulutus.
Ja jos haluaa päästä pankkiin - siis kävellä sinne oikeasti sisälle, pankkihuoneuston lämpimään - niin täytyy olla iso tukko rahaa, jota on sijoittamassa.
Jos kuitenkin epäonnekseen on normaali ihminen, joka haluaisi vain maksaa sähkölaskun (niin kauan kuin vielä pystyy), niin pankin ovi pysyy lukossa, asiakas pakkasessa.
Niin kovin moni asia on pienuusvuosistani muuttunut, ettei sitä ole voinnut luulla kukaan!
On tapahtunut tiedon vallankumous - ja joka kerran kun tiedon määrä on kaksinkertaistunut, ihminen on yksinkertaistunut. Koko ajan on enemmän asi’ia, joita et tiedä!
Ja on turhaa tietoa myös.
Ettekö usko!
Turhasta tiedosta esimerkkinä todettakoon, että Wikipediassa sanotaan mm. että ”Mongolialaisen kansanmusiikin tunnetuimpia soittimia on ns. hevosenpääviulu, jonka kaulan pää on hevosen pään muotoinen. Soittimessa on kaksi hevosen häntäjouhista tehtyä kieltä, ja sitä soitetaan pystyasennossa.”
Eikö muka ole turha tieto, että viulua soitetaan pystyasennossa. Vai tiedättekö ketään, joka soittaa viulua makuullaan, häh?
Ette tiedä sellaista; ei soita kukaan terve viulua makuullaan. Aivan liian hankala asento, etenkin jos makaa mahallaan se soittajarukka.
Kuitenkin!
Tämä, että kertyy niin paljon tietoa, josta vielä suuri osa on turhaa, pelottaa minua.
Mikään varasto ei ole täyttymätön. Ja kuten jo totesimme, ihminen on varsin huono ennustamaan tulevia tapahtumia.
Miten käy, jos kaikki tietovarastot täyttyvät?
Silloin käy niin, että historiakin täyttyy: ei mahdu enää uusia tapahtumia historiaan, kun ei ole mihin tietoa enää varastoida.
Täytyy alkaa poistaa historian tapahtumia, että tulee uusille histori’ille tilaa.
Siitä koituu paha tappelu, arvelen. Totinen äläkkä tulee olemaan se!
Historianperkaajat kiertävät kodeissa repimässä valokuva-albumeista kaikki etäisemmät sukulaiset.
Muistikorteilta ja pilvestä deletoidaan etäisimmät pikkuserkut, luokkakuvista pakotetaan retušoimaan pois kaikki silkohapset paitsi itsen kalpea naama, ja kaverikuvista leikataan kaverin kuva irti ja heitetään korttelin datavalvojan silppuriin.
Kalevalasta jätetään jäljelle ainoastaan Mauri Kunnaan Koirien Kalevala, kerta sitä jatkuvasti luetaan. Muut Kalevalat jauhetaan paperimössöksi, kuivataan ja toimitetaan askarteluliikkeeseen.
Kokonaiset kansat tappelevat siitä, kuka saa jäädä historiankirjoihin, ja missä muodossa.
Enää ei ole varaa laverella historiankirjoituksessa.
Ei voida sanoa, että puhelimen keksi joko skottilainen Alexander Graham Bell tai italialainen Antonio Meucci, saati saivarrella ja juoruilla, että Meucci tavallaan oli pikemminkin italialais-kuubalais-amerikkalainen ja Bell puolestaan skottilais-kanadalainen kieli-intoilija, joka oli koulupoikana etevä vatsastapuhuja.
Ei, pitää päättää, että puhelimen keksi joko Meucci tai Bell.
Ja historiankirjoitukseen ehkä päätyy, että sauna onkin ruotsalainen keksintö, kalakukko tulee Saksasta ja että sanalle ”sopiva”, ruotsiksi ”lagom” ei muka ole missään muussa kielessä vastinetta, ja näin muka suomessa ei enää ole ilmaisua ”sopivan kokoiset kengät”, ”sopivan lämmin löyly” tms.
Miten voi sellaista sietää ihminen. Ruotsin ylimielisyyttä ja saunan varastantaa heille! Väkisin suomen ilmaisujen tappamista sanakirjastamme!
Hoo, se on estettävä!
Meidän suomalaisten täytyy alkaa ohjata historiankirjoitusta oikeille urille, ennen kuin historialle varattu tietovarasto täyttyy liikaa.
Täytyy lujittaa meidän näkemyksemme, niin että ruotsalaisetkin joutuvat nielemään sen, että sauna, Joulupukki, Fiskarsin sakset, Linux ja melkein kaikki muukin hyvä tulee Suomesta.
Muutamat suklaapatukkamerkit voimme hyvin jättää ruotsalaisille, ja, murheesta huoaten, Pucko-kaakaon, jonka hyvyistä ei Suomesta saa, ei, vaikka minkä tekisi.
Toivoo:
nimim.
”Yksi monten puolesta.”