Mitä ajattelet ihmiskeskeisyyden vaikutuksista elämään?

Ihminen ei ole aina nostanut itseään muiden lajien yläpuolelle.

Ihmisestä ja ihmisyydestä kerrotaan korostuneesti erityisyyden ja yksilöllisyyttä korostavassa näkökulmassa ja muita lajeja tarkastellaan kapeammin. Ihmiskunnan historiassa on kuitenkin ollut yleisempää pyrkiä tasavertaisuuteen muiden eliöiden kanssa. Tämä on käynyt väitöskirjatutkija Sami Kedon mukaan ilmi vanhojen kulttuurien ja alkuperäiskansojen tutkimuksesta.

— Ihmiskunnan historiassa on ollut pidempään sellaisia aikoja, jolloin ihmisyhteisöt eivät ole kokeneet tarvetta kertoa sellaisia tarinoita, jotka korostavat nimenomaan ihmisyyden erityisyyttä suhteessa muihin lajeihin, sanoo ekologi, kasvatustieteilijä ja väitöskirjatutkija Sami Keto.

Ihmistä on on ruvettu pitämään ikään kuin evoluution kärkiolentona, joka kykenee pakenemaan evoluution rajoitteita.

― Väitöskirjatutkija Sami Keto.

Mistä ihmisyyttä korostavat tarinat ovat oikein saaneet alkunsa? Ja miksi niitä on kerrottu ja kerrotaan edelleen? Tarinoiden juuret kytkeytyvät osaksi ihmiskunnan historiallista ja kulttuurista muutosta.

— Kun ihminen on siirtynyt asumaan muille mantereille Afrikasta, niin siitä on seurannut se, että ihminen on metsästyksellä aiheuttanut monien isojen maanisäkkäiden sukupuuton. Sitä voi vain arvailla, onko siinä ollut jotain miehisyyteen liittyviä rohkeusriittejä, että nyt olet mies, kun olet tappanut maalaiskiaisen, pohti Keto.

Ihmiskunnan historiassa metsästäjä-keräilijäkulttuurista maatalouskulttuuriin siirtyminen on muuttanut Kedon mukaan suhtautumistamme toisiin lajeihin. Maatalouden piirissä kasveista ja eläimistä on tehty tuotantolajeja, joita ihminen on hallinnut.

— Ihminen on hallinnut myös niin sanottuja tuholaislajeja, jotka ovat uhanneet tuotannossa olevia lajeja. Maatalouskulttuuriin siirtyminen on ollut pitkän ajan prosessi, eikä se ole suinkaan tapahtunut hetkessä. Maatalouskulttuuriin siirtyminen on ollut myös erilaisten ristiriitojen värittämää. Osa on siirtynyt siihen vapaaehtoisesti, ja toisia on pakotettu siihen, sanoo Keto.

Kun ihminen on itsevaltiaan lailla nostanut itsensä luomakunnan kruunuksi, se on aiheuttanut hankausta. Muutoksen aiheuttamaa ristiriitaa ja kipua on käsitelty tarinoilla, joissa ihminen ja ihmisyys ovat olleet erityisiä. Ihmisen suhdetta luontoon ja toisiin lajeihin on Kedon mukaan käsitelty erityisesti uskonnon kehittymisen myötä. Tarinoiden kautta on oikeutettu ihmisen valta-asemaa suhteessa muihin eläviin olentoihin, kasveihin ja eliöihin.

— Kristinuskon rooli tunnistetaan, mutta länsimaisen tieteen kehitys päästetään pälkähästä. Kun tieteellinen vallankumous osoitti sen, ettei jumalaa tarvita, niin ihmisen erityisyys ei suinkaan poistunut vaan ihmistä on on ruvettu pitämään ikään kuin evoluution kärkiolentona, joka kykenee pakenemaan evoluution rajoitteita, kertoo Keto.

Hybris näkyy siinä, miten tämän hetken teknologiajohtajat haaveilevat kuolemattomuudesta.

― Väitöskirjatutkija Sami Keto.

Ihmisen ylivertaisuutta suhteessa muihin lajeihin on rakennettu keinotekoisesti ja tarkoituksenhakuisesti. Tutkimusasetelmat ovat lähtökohtaisesti olleet sellaisia, että toislajisten kykyjä on väheksytty. Esimerkiksi eläinten välistä vuorovaikutusta on verrattu ihmisten tapaan olla vuorovaikutuksessa ja todettu ihmisen tapa kehittyneemmäksi. Kriittinen eläintutkimus on tuonut esille eläinten älyä, tunteita ja monimuotoisia tapoja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Ihminen ja luonto -kategoriat ja siihen liittyvä hierarkia saavat aikaan sen, että aina myös osa ihmisistä sijoitetaan Kedon mukaan luonnon kategoriaan.

— Alkuperäiskansoja on kohdeltu huonosti, mutta toimintaa on perusteltu sillä, että ne ovat olleet kyvyttömiä käyttämään omistusoikeuttaan. Joku, joka osaa käyttää omistusoikeuttaan, voi mennä sinne ja ottaa maat haltuun, sanoo ekologi ja kasvatustieteilijä Keto.

Tieteellinen metodi ei osaa vastata kysymyksiin, miten arvostaa, miten rakastaa ja miten elää yhdessä muiden kanssa.

― Väitöskirjatutkija Sami Keto.

Länsimainen tiede kipuilee Kedon mukaan muiden tietämisen tapojen kanssa. Esimerkiksi alkuperäiskansojen kestävä elämäntapa perustuu vuosituhansien ajan kehittyneeseen tietämiseen ja ymmärrykseen.

— Tieteellinen metodi ei osaa vastata kysymyksiin, miten arvostaa, miten rakastaa ja miten elää yhdessä muiden kanssa. Muut tietämisen tavat ovat vuosituhansien ajan vastanneet juuri näihin kysymyksiin. Kestävä elämäntapa on pitkällä tähtäimellä ainoa tapa elää, sanoo väitöskirjatutkija Sami Keto.

Ihmisen rakennettu asema evoluution kaikkivoipaisena mestariteoksena on saanut aikaan Kedon mukaan hybriksen.

— Hybris näkyy siinä, miten tämän hetken teknologiajohtajat haaveilevat kuolemattomuudesta, Marsin tai ulkoavaruuden kolonisaationa, sanoo pohtii Keto.

Kerro ajatuksiasi liittyen ihmiskeskeisyyteen tai hybrikseen lauantaina 18.2.2023 mennessä.