Jonna Wallinin käynnistetty synnytys kesti päiviä: “Koetin ajatella, ettei vauva loppuelämää tule kohdussani olemaan”

Lääkäri kertoi Jonna Wallinille viime keväänä, kolmannen raskauden loppumetreillä, että edessä olisi mitä todennäköisimmin synnytyksen käynnistys yliaikaisuuden vuoksi. Ajatus pelotti. Viimeiseen saakka Jonna toivoi, että synnytys käynnistyisi itsekseen.

Jonna oli synnyttänyt kahdesti aiemmin, mutta käynnistys oli hänelle uusi asia. Edelliset synnytykset olivat alkaneet ajallaan itsekseen.

Nyt lääkärin vastaanotolla kerrottiin, että synnytys voitaisiin käynnistää pian. Jonna kävi lääkärissä perjantaina, ja käynnistystä ehdotettiin lauantaille. Kaikki oli hyvin, joten Jonna tahtoi odottaa vielä maanantaihin, mikä sopi henkilökunnalle.

Jonnan spontaanit synnytykset olivat aikanaan kestäneet pitkään, ja hän pelkäsi, että edessä olisi taas pitkä synnytys.

Ylipäätään ajattelin, että käynnistetty synnytys olisi jotenkin hankala kokemus, ei ehkä muille, mutta minun kohdallani.

Jonna Wallin

Moni voinee samastua Jonnan pelkoon käynnistyksestä pitkänä ja kivuliaana kokemuksena. Toisaalta raskauden loppuvaiheessa olo voi tuntua jo niin tukalalta, että käynnistyksen saaminen tuntuisi päinvastoin helpotukselta.

Käynnistystä ei tulisi aloittaa pelkästään toiveen perusteella. Aina tulisi olla jokin lääketieteellinen syy, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Kirsi Rinne Turun yliopistollisesta keskussairaalasta (Tyks).

Toimenpiteeseen päädytään, mikäli synnyttäjän tai sikiön sairaus tai vointi sitä vaatii.

– Jokin äitiin tai sikiöön liittyvä huoli on suurempi riski kuin synnytyksen käynnistäminen, Rinne sanoo.

Tyypillisin syy on yliaikainen raskaus. Käynnistykset ovat yleistyneet Suomessa kymmenen viime vuoden aikana.

Käynnistykseen voi johtaa myös jokin odottajan sairaus, kuten raskausdiabetes tai raskausmyrkytys.

Yhdessä synnytyksessä tehty käynnistys ei itsessään ennusta käynnistystä seuraavassa raskaudessa, mikäli sen syy ei toistu, Rinne kertoo.

Käynnistettyjä synnytyksiä yhdistää se, että ne ovat selkeästi pidempiä kuin itsekseen käynnistyvät. Kestoon vaikuttaa synnyttäneisyys: ensisynnyttäjällä käynnistys kestää aina pidempään kuin uudelleensynnyttäjällä.

– Lopullisesti ei tosin vieläkään tiedetä, mikä synnytyksen käynnistää. Sikiöllä näyttää olevan siinä päärooli, Kirsi Rinne sanoo.

Käynnistetty synnytys ei välttämättä ole kivuliaampi kuin spontaanisti alkanut synnytys. Kaikkiin synnytyksiin saattaa myös liittyä riskejä. Ennen käynnistystä sikiön vointi pyritään varmistamaan esimerkiksi sikiön sydänäänikäyrällä.

Mikäli synnyttäjällä ei ole ennen käynnistystä ollut lainkaan supistuksia, eikä kohdunsuu ole niiden myötä lähtenyt avautumaan, käynnistys aloitetaan kohdunsuuta kypsyttävillä hormonaalisilla lääkkeillä tai samaa mekaanisesti tekevällä, kohtuun laitettavalla ballonkikatetrilla.

Voi olla, että supistukset alkavat heti, mutta voi myös olla, ettei niitä saada lainkaan aikaiseksi, jos kohtu ei vielä ole valmis. Ballongin laittamisen jälkeen supistukset ovat usein aluksi melko voimakkaita, mutta laantuvat monesti tunnin sisällä.

– Kypsytykseen kannattaa suhtautua maltillisesti, koska siihen voi hyvinkin mennä pari päivää, varsinkin ensisynnyttäjillä, Rinne neuvoo.

Jonna Wallinin pelot toteutuivat osittain siinä mielessä, että sairaalassa vierähti useampi vuorokausi ennen kuin vauva viimein syntyi.

Jonnan synnytyksen sovittu käynnistyspäivä oli huhtikuinen maanantai. Kohdunsuuta alettiin silloin kypsyttää lääkkeillä.

Supistukset alkoivat aina toviksi kerrallaan, mutta lupaavan alun jälkeen loppuivat. Puoliso lähti kotiin.

– Ajattelin, että kun mitään ei tapahdu, voin olla yksin.

Hänellä oli sairaalassa mukana käsityö ja herkkuja ajan kuluksi.

Tiistaina puoliltapäivin lääkäri kertoi miettivänsä kalvojen puhkaisua, mutta ne puhkesivat pian itsestään. Siinä vaiheessa kohdunsuu oli vasta kolmisen senttiä auki, Jonna muistelee. Ponnistamaan saa alkaa kymmenessä sentissä.

Jonna pääsi synnytyssaliin ja puoliso saapui seuraksi, mutta säännöllisiä supistuksia piti sielläkin odottaa. Jonna ei ollut nukkunut kunnolla sairaalassaolon aikana. Käynnistyslääkettä, oksitosiinia, ei kuitenkaan voitu heti antaa, sillä vauvan sykkeet nousivat koko illaksi korkealle. Sektion uhka alkoi pelottaa Jonnaa.

– Olin tosi väsynyt, ja tosi turhautunut. Lopulta sykkeet rauhoittuivat, ja oksitosiinia laitettiin menemään. Kolmelta yöllä alkoivat säännölliset supistukset, joista synnytyksen virallista kestoa alettiin laskea.

Vauva syntyi kuuden tunnin ja 20 minuutin kuluttua, keskiviikkona aamulla yhdeksän jälkeen.

– Henkilökunta oli osaavaa ja heihin luotin koko ajan. Sen osalta ei jäänyt mitään toivomisen varaa.

Ensin Jonna koki pettymystä omaan kehoonsa, joka nyt kolmannella kerralla ei toiminutkaan kuten aiemmin.

Aika nopeasti ajattelin kuitenkin, että käynnistys oli enimmäkseen voimauttava kokemus: se oli pitkä, ja minä kestin ja jaksoin sen.

Jonna Wallin

Keskellä rupeamaa Jonnaa helpotti ensinnäkin omien ajatusten voima.

– Koetin ajatella niin, ettei vauva loppuelämää tule kohdussani olemaan, vaikka käynnistyksessä kestäisikin. Kyse on joka tapauksessa vain päivistä.

Lisäksi supistuksia odotellessa Jonna kirjoitti ystäville ja omalle äidille viestejä ja kertoi, että turhauttaa jo aika lailla, kun mitään ei tapahdu. Yhteen viestiin ystävä lähetti vastauksena terveiset vauvalle: tälle voisi sanoa, että onpahan odotettu, kun yliaikaisen raskauden lisäksi syntymässä kesti.

– Tuli hyvä mieli, kun sain naureskella turhautumiseni lomassa.

Synnytystarinoita

Podcast siitä, mitä kaikkea synnyttäminen voi olla.