Murhat piinaavat historioitsija Teemu Keskisarjaa yötä päivää: “Tulilahti on yhtä kuolematon mysteeri kuin Kyllikki Saari ja Bodom”

Nainen, polkupyörä, hämärä metsä – ruumis, suohauta, tuntematon tekijä. Kyllikki Saaren ja Tulilahden murhat muistuttavat toisiaan hämmentävän paljon. Historioitsija, nykyinen perussuomalaisten kansanedustaja Teemu Keskisarja on tutkinut molempia murhamysteerejä. Kyllikki Saaresta hän on jo kirjoittanut kirjan, sitten työpöydälle tulivat Tulilahden murhat. Uusia asioita on selvinnyt, pieninä polkuina ja palasina samalla, kun Keskisarja on syventynyt tapauksiin. Hän kysyy nyt, oliko tapauksissa sittenkin sama tekijä?

Kyllikki Saari katosi toukokuisena iltana vuonna 1953 Isojoella Pohjamaalla ollessaan kotimatkalla kirkon hartaustilaisuudesta. 17-vuotiaan Saaren ruumis löytyi suohaudasta saman vuoden syksynä, tekijä ei löytynyt koskaan. Tapauksesta tuli Suomen historian tutkituimpia. Saaren murhasta tuli toukokuussa kuluneeksi 70 vuotta.

Tulilahdella, Heinävedellä itä-Suomessa puolestaan kaksi nuorta naista tapettiin raa'asti heinäkuun yössä vuonna 1959. Eine Nyyssösen ja Riitta Pakkasen ruumiit löytyivät kuukautta myöhemmin niin ikään suohaudasta. Tapausta tutkittiin pitkään, mutta tekijästä ei saatu varmuutta.

Keskisarja on kaivanut esiin molemmista tapauksista uusia yksityiskohtia työstäessään uutta kirjaansa. Ne eivät jätä häntä rauhaan. Kirja Kyllikki Saaresta valmistui jo 2021, mutta tapaus vaivaa yhä.

– Yleensä pystyn päästämään kirjoista irti, enkä vaivaa niillä päätäni sen jälkeen kun ovat menneet painoon. Mutta Kyllikki Saari on piinannut mua pitkään. Edelleen pohdin, pitäiskö kyhätä jatko-osa, koska Saaren rippipapista löytyy koko ajan lisää erikoisia asioita.

Rippipappi Kauko Kanervoa epäiltiin aikoinaan Saaren murhasta.

Tulilahden murhaaja ei koskaan selvinnyt - oliko tekijöitä useampi?

Tulilahden murhien ja Kyllikki Saaren tapauksissa on Keskisarjan mukaan käsittämättömän paljon teknisiä yhtäläisyyksiä. Oli yöllinen hyökkäys uhrien kimppuun, suohauta, samalla tavalla haudan luona leikatut turpeet ja puuntaimen veistäminen hautapaikalle sitä peittämään. Oli polkupyörien upotus ja erittäin taitava maaston hyödyntäminen.

Myöskään Tulilahden tapauksessa tekijästä ei koskaan saatu varmuutta. Tutkinta on avattu useasti uudelleen, epäiltyjä oli useampia. Tulilahden pääepäilty, taparikollinen Runar Holmström, hirtti itsensä lääninvankilassa ennen tapauksen pääoikeudenkäyntiä toukokuussa 1961.

Poliisi kävi läpi useita tutkintalinjoja, mutta Keskisarjan mukaan niissä on kaikissa aukkoja.

– Jokaisessa tutkintalinjassa on ristiriitoja, epävarmuutta, ajanpuhkomia aukkoja. Kuka sen teki? Väitän tietäväni Tulilahdesta ja Kyllikki Saaresta enemmän kuin yksikään elossa oleva ihminen. Mutta en tiedä sitä minkä jumala.

Keskisarja on tutkinut Tulilahden ruumiinavauspäiväkirjat - ne ovat luultavasti tulevan kirjan kaikkein tärkein lähdeaineisto. Niistä selviää, että uhrien ruumiinavauksen tekijä vuonna 1959 ei ollutkaan lääninlääkäri, vaan virkaa tekevä kesäsijainen.

– Ei siis missään nimessä kokenut ruumiinavaaja. Voiko vammoista päätellä oliko tekijöitä yksi vai useampi? Oliko ruumiinavaus pätevää työtä, vai ihan höpöjuttu?

Ylen nyt esitettävässä dokumenttisarjassa Keskisarja etsii vastausta kokeneen ruumiinavauslääkärin pakeilta. Ruumiinavauslääkäri pohtii tarkkaa kuolinsyytä, surman yllätyksellisyyttä ja sitä, oliko tekijöitä useampi.

Alkuperäislähteet, alkuperäislähteet - ne on kaikki kaikessa. Niinkuin pankki ei voi olla parempi kuin asiakkaansa, historiateos ei voi olla ainakaan merkittävästi lähteitään parempi.

Teemu Keskisarja

Oliko Tulilahdessa sama murhaaja kuin Kyllikki Saaressa, päätyy Keskisarja kysymään. Tulilahden epäillyn Runar Holmströmin ja Kyllikki Saaren yhdistämistä on hänen mukaansa pidetty tähän asti höpöjuttuna. Keskisarja tiimeineen on kuitenkin löytänyt Tulilahden murhien surmien pääepäillyn Runar Holmströmin ja Kyllikki Saaren yhteyksiä tukevia seikkoja. Holmström oli vapaalla jalalla vuonna 1953. Hyvin mahdollisesti työpaikoistaan ja myöhemmistä rikoksistaan päätellen hän vaikutti juuri Etelä-Pohjanmaalla, missä Saari katosi.

Keskisarja on tutkimuksensa edetessä tullut siihen tulokseen, että Holmströmissä oli takuulla ainesta sarjamurhaajaksi.

– Tulilahti on yhtä kuolematon mysteeri kuin Kyllikki Saari ja Bodom, hän uskoo.

Kyllikki Saaren muisto elää haastateltavien mielessä

Keskisarjan tutkimustyössä oleelliset hahmot ovat hänen kaksi tutkimusapulaistaan, Eeva Tammi ja Kaisa Kautto. He matkustavat ympäri Suomea kahlaamassa läpi arkistoja ja haastattelemassa ihmisiä Keskisarjan tutkimustyötä varten. Tammi on eläkkeellä oleva sairaanhoitaja ja useita tietokirjoja kirjoittanut sotahistorioitsija, Kautto päätoiminen kanttori.

Keskisarjan uusimpia tutkimuksia varten avustajat ovat kiertäneet Pohjanmaalla jututtamassa Kyllikki Saaren aikalaisia, katsastamassa paikkoja ja etsimässä vihjeitä. Uutta on selvinnyt, ja Pohjanmaalla aikalaisten kertomukset ovat tuoneet lisätietoa Saaresta ja epäillyistä. Haastateltavat ovat valottaneet avustajille yhden Saaren murhasta epäillyn, pappi Kauko Voitto Kanervon, persoonaa. Kanervo oli Saaren rippi-isä.

Kanervosta Keskisarja toteaa, että tämä oli väkivaltainen, vaarallinen saalistaja, jolla oli pakkomielle neitsyisiin.

– Pastori Kanervo käytti hyväksi Kyllikkiä, eikä Kyllikki todellakaan ollut ainoa; Kihniössä 16-vuotias rippilapsi, Isossakyrössä kirkkokuorossa laulavat sisarukset. Monta ihmistä, joita Kanervo vaaniskeli, jahtasi ja sai kiinnikin. Maantiellä, metsässä...

Kyllikki Saaren kanssa samaa rippikoulua käynyt Aino Tukiainen muistelee avustajien häntä jututtaessa, että Kanervo oli pelottava hahmo.

– He keskenään pitivät sellasta silmäpeliä, joka minusta näytti oudolta. Mä ihmettelin kun Kyllikin silmät eli, vaikka muuten hän oli ujo. Mitä mä taas tästä Kanervosta olen luonut kuvan - hän oli tulisilmäinen, mä pelkäsin häntä, kun hän tuli lähelle. Hän oli irstainen tyyppi.

Murheelliset muistot palaavat Tukiaisen mieleen.

– Mulla tuli sellainen tunne, että onko miehet tuollaisia? Että voi Kyllikki-reppana, kun hän uskoi liikaa tällaisiin valheisiin. Tässä on tulos: ruumis löydetään suohaudasta.

Voisiko Kauko Kanervon haudan kaivaa auki?

Tutkimustiimin kiinnostuksen on herättänyt myös sukka, joka oli tungettu Kyllikki Saaren löytyneeseen kenkään.

– Mystistä, että ennen Saaren ruumiin löytymistä, läheltä suohautaa löytyivät hänen kenkänsä. Vielä mystisempää on, että toiseen kenkään oli tungettu miesten sukka, päästä poikkastu lyhyemmäksi, Keskisarja miettii.

Samaa mieltä on tutkimusavustaja Eeva Tammi.

– Kengät oli lähteneet tytön jaloista niin, että niissä oli nauhat solmittuina. Jos tää on raiskaajan, murhaajan sukka, mitä varten hän menee sinne kenkään työntämään sen? Ja mitä varten ne oli paiskeltu lähelle hautapaikkaa?, hän ihmettelee.

Kanervolla oli jalassaan proteesi, koska hänen toinen jalkansa oli murskautunut puimakoneessa parikymppisenä, Keskisarja kertoo.

– Puolivakavissamme harkitsemme, voisiko Kauko Kanervon haudan kaivaa auki. Sieltä löytyisi Kanervon jalkaproteesi, jota voisimme sovitella sukkaan, joka löytyi Kyllikki Saaren kengästä.

”Tätä työvaihetta on vaikea kutsua kauniimmin”

Keskisarjalla on työn alla Tulilahti-teoksen lisäksi puolen tusinaa muuta kirjaa, lukuisia pakinoita ja kolumneja. Historiakirja Tulilahden tapahtumista on edennyt takkuisesti, kustantamosta kysellään jo käsikirjoituksen perään.

Tutkimusavustajat saavat tunnustusta, vaikka ison aineiston systemaattinen läpikäynti haastaa hermoja. Keskisarjan oma kone yskii, hän haluaisi jo uutta vaihdetta silmään.

– Vielä vannotan, vannotan, miten tärkeää on se että lähdeviitteet on just eikä melkeen. Lähdeviitteiden puute ja mössööntyminen on mun omien, siis melkein mielenterveysongelmien, se yksi syy. Asiat on niin sekaisin päässä ja sitten yrittää muistaa että missä nää on, onko nää mulla himassa vai mökillä vai Kaisalla vai Eevalla vai muistitikulla..

Samaan hengenvetoon historioitsija toteaa, että avustajat ovat jo häntä itseään tehokkaampia tiedonhankkijoita. Muistaapa hän heitä kiittääkin.

– Ensimmäinen kerta kun kiität mistään!, kuuluu avustajien vastaus.

Tulilahden murhista kertovan kirjan käsikirjoitus pitäisi pian saada valmiiksi. Historioitsija itse ei ole helposti tyytyväinen. Hän uskoo että kirjan voisi vielä taikaiskulla pelastaa jokin uusi todiste, jos avustajat saisivat selville jotakin ratkaisevaa. Haastattelupyyntöjä on dokumentin teon aikaan vielä vetämässä. Teksti vaatii työstöä.

– Tätä työvaihetta, jota nyt teen, on vaikea kutsua kauniimmalla sanalla kuin runkkaaminen. Siltä se tuntuu. Loputtomasti merkintöjä tekstiin - siirto tuonne, tämä kohta kokonaan yli, väärä lähdeviite - sitten tää runkattu paperikasa pitää jotenkin muuntaa toimivaksi kokonaisuudeksi.

Parhaimmat ideansa kirjaan tutkija saa öisin.

– Ihan yksin kuolleiden ihmisten seurassa sanelen tekstiä nauhuriin.

Saadaanko tutkimukseen ratkaiseva tiedonpala? Lähteekö käsikirjoitus painoon vai paperisilppuriin? Teemu Keskisarja ja kuolleet ihmiset Yle Areenassa.

Teemu Keskisarja ja kuolleet ihmiset - Toista Yle Areenassa