Rikosdraama Paratiisi saa katsojan pohtimaan rajojaan ja suuntaa huomion kylmäveriseen elinkauppaan
Rikossarja Paratiisin toinen tuotantokausi ilmestyi kuluneen syksyn aikana yhdistäen jälleen suomalaiset ja espanjalaiset poliisin rikostutkijat. Uusi tuotantokausi näyttää laittoman elinkaupan salatun todellisuuden.
“Maailma ei toimi mustavalkoisesti”, toteamme yhdessä Fanny Gatibelzan, Paratiisin toisella kaudella Myriamia näyttelevän naisen kanssa. Hän on haastateltavani Barcelonasta käsin ja pohtii yksityisenä sairaanhoitajana toimivan henkilöhahmonsa motivaatiota toimia osana laitonta elinkaupparinkiä. “Myriamilla on aito halu pelastaa henkiä, mutta hän kulkee väärää tietä. Hän päätyy pelastamaan heitä, joilla on rahaa, mutta käyttämään heitä, joilla ei sitä ole”, Gatibelza selittää.
Paratiisin toinen tuotantokausi sijoittuu pääosin Fuengirolaan, josta oululainen mies on löytynyt golf-kentältä kuolleena. Yksi ruumis johtaa useamman äärelle ja taustalta alkaa paljastua hyvin pitkälle järjestäytynyttä rikollisuutta samalla, kun tutut ja uudet hahmot kamppailevat ihmissuhdekriisien ja oman moraalinsa äärellä. Sarja osoittaakin kaikissa olevan niin valoa kuin varjoja – ihmiset ja heidän sisäiset rakenteensa ovat komplekseja, eikä heitä voi jakaa yksinkertaisesti hyvään tai pahaan. Useampi hahmo toimii epäeettisesti tavoitteenaan auttaa rakastamaansa henkilöä. Näin Paratiisi esittää haastavan kysymyksen: kuinka pitkälle olisit valmis menemään rakkaittesi puolesta?
Kun rakastaa jotakuta, on valmis tekemään monia asioita
Elinkaupan uhri Darmiania näyttelevälle Bachir Sambille vastaus on selkeä: kovin pitkälle. Darmian saapuu Espanjaan pakolaisena raskaana olevan vaimonsa Malinan kanssa ja pyrkii hankkimaan rahaa perheelleen uudessa maassa.“Kun rakastaa jotakuta, on valmis tekemään monia asioita”, Samb kertoo ja heijastelee omaa roolihahmoaan. “Darmianilla ja hänen vaimollaan on vahva yhteys. Ilman rakkautta, hän ei olisi ottanut [venematkan ja elinkaupan] riskiä.”
Elinkauppa on hyvin voimakas aihe. Sarja esittelee ensin suomalaisen isän (Timo Tuominen), joka on valmis tekemään sairaan poikansa (Bruno Baer) vuoksi mitä tahansa – vasta sen jälkeen katsojalle paljastuu kolikon toinen, julma puoli. Pakolaisia hyväksikäyttävä ja heille kohtalokkaaksi osoittautuva bisnes ei kuitenkaan ole kaukana todellisuudesta.
Kysyessäni Gatibelzalta, mikä on televisiosarjojen merkitys tämän päivän maailmassa, hän vastaa: “Asun Barcelonassa, joten tiedän, että pakolaisia hukkuu mereen joka päivä. Sarja [Paratiisi] näyttää todellisuuden. Lukiessani käsikirjoitusta reaktioni muuttui nopeasti siitä, ettemme voi näyttää tätä [elinkauppaa], siihen että meidän on pakko näyttää tämä.”
“Reaktioni muuttui nopeasti siitä, ettemme voi näyttää tätä, siihen että meidän on pakko näyttää tämä.”
― Fanny Gatibelza, näyttelijä
Samb on samoilla linjoilla: hänen mukaansa televisiosarjat eivät ainoastaan näytä, mitä yhteiskuntamme on, vaan myös mitä sen on oltava. Hän korostaa representaation merkitystä, sillä erityisesti Espanjassa mustan näyttelijän on vaikeaa työllistyä muihin kuin stereotyyppisiin rooleihin, jotka osaltaan tukevat maassa esiintyviä rasistisia asenteita. “Casting-tilaisuuksia on tarjolla vain muutama puolta vuotta kohden, siinä missä valkoiselle miesnäyttelijälle on tarjolla 30–40 castingia samassa ajassa”, Samb kertoo.
Suomalaisessa tuotannossa työskentelemistä hän kuvaa kauniina kokemuksena. Espanjalaisissa produktioissa meikkitaiteilijat osaavat harvoin käsitellä mustaa ihoa, kun taas Paratiisin tuotannossa tämä oli otettu huomioon. Sarjan ohjaajaa, Marja Pyykköä, Samb kehuu selkeistä ohjeista ja vastaanottavaisuudesta ja työryhmää hän kuvailee kohteliaaksi.
Gatibelza jakaa tämän hyvän kokemuksen. Paratiisi on suomea ja espanjaa yhdistävä monikielinen ja monikulttuurinen tuotanto, ja hän pitää tätä yhdistelmää yllättävyydestään huolimatta hyvin toimivana. Gatibelzan mukaan kokemus oli samanaikaisesti kummallinen ja vapauttava, kokonaisuudessaan kiinnostava ja loistava. Tuotannossa vallinneen hyvän hengen jälki näkyy vaikuttavassa lopputuloksessa.
Sarja punoo tiukasti yhteen rikoksen selvittämisen ja ihmissuhdekoukerot, mutta samalla nostaa esille yhteiskunnallisesti vähemmän huomiota saavan rikollisuuden muodon. Televisiosarjat pystyvätkin parhaimmillaan paljastamaan todellisuuden. “Meidän on avattava silmämme”, Gatibelza sanoo. “Sillä tätä tapahtuu juuri nyt.”
' /%3E%3C/svg%3E)
