Sari Valtanen perheineen auttaa hädässä olevia villieläimiä – navettarakennuksessa toipuvat niin lumikot, hylkeet kuin lepakot

Rakkaudesta villieläimiin -dokumenttisarjassa sukelletaan luonnonvaraisten eläinten hoitajien kiehtovaan ja vaativaan vapaaehtoistyöhön. Eläin pyritään aina palauttamaan takaisin luontoon terveenä ja villinä.

– Tämä on luultavasti törmännyt johonkin. Se oli vähän kohmeinen tullessaan ja aika laihan oloinen. Ei näy kuitenkaan mitään ulkoisia vammoja, Anette Valtanen arvioi juuri tullutta potilasta. Tutkimuksen kohteena oleva nokikana ilmaisee pontevasti mielipiteensä tutkimustoimista ottamalla Aneten sormen tiukasti nokkansa väliin.

– Puruvoima on ainakin hyvä, Anette toteaa tyynesti linnun protestointiin.

Lintu löytyi lumihangesta Oopperatalon kupeesta apaattisena ja kylmettyneenä. Löytäjä otti yhteyttä Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistykseen ja näin lintu päätyi Aneten osaaviin käsiin. Nyt lämpö on tehnyt tehtävänsä ja potilas on silmin nähden jo piristynyt.

– Pääsee varmaan vapaaksi, toivon mukaan, Anette toteaa.

Olemme Aneten kanssa Orimattilassa Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen hoitolassa. Luonnonvaraisiin eläimiin keskittyneen hoitolan pyörittämisestä vastaavat Sari Valtanen ja hänen puolisonsa Jouni ”Leevi” Auranen. Anette ja hänen siskonsa Nea Valtanen ovat saapuneet tänään vanhempiensa avuksi. Mukana on myös Nella Muurinen, joka vastaa eläinsuojeluyhdistyksen Helsingin hoitolasta.

Elämäntyönä villieläimet

Sarin ja Leevin pientilan navettarakennuksessa ja pihapiirissä toipuvat niin oravat, lumikot ja hylkeet kuin hirvet, lepakot ja sammakot. Sarille loukkaantuneiden ja orvoksi jääneiden villieläinten hoitaminen on ollut elämäntapa ja kutsumus jo 20 vuoden ajan.

Leevi vastaa pitkälle eläinten pitopaikkojen puhtaanapidosta ja ruokinnasta sekä kiinniottotilanteista. Tyttäret Anette ja Nea ovat tottuneet luonnonvaraisten eläinten hoitoon jo pienestä pitäen ja tulevat edelleen aikuisina vanhempiensa avuksi, kun omalta arjeltaan ennättävät.

Nella ja Sari ovat eläinsuojeluyhdistyksen keskeisin työpari, ja kaksikko jakaa pitkälle vastuun puhelinneuvonnasta ja eläinten hoidosta eläinsuojeluyhdistyksen hoitoloissa. Nella on aloittanut eläinsuojelutyön lemmikkieläimistä ja siirtynyt luonnonvaraisten eläinten hoitajaksi viitisen vuotta sitten.

– Luonnonvaraisten eläinten puolella on suurempi tarve vapaaehtoisista, Nella perustelee.

Suuri määrä potilaita

Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistys hoitaa suuren määrän eläimiä vuosittain: viime vuonna yhdistyksellä oli hoidettavana peräti 1 757 luonnonvaraista eläintä. Tätä suurempi määrä hoidettavia Suomessa on vain Korkeasaaressa.

Hoito tähtää aina ensisijaisesti siihen, että eläin voidaan palauttaa takaisin luontoon terveenä ja villinä. On tärkeää, etteivät eläimet kesyynny, ja helposti leimaantuvien lajien kanssa on oltava tarkkana. Villieläin ei ole turvassa luonnossa, jos se on liikaa ihmiseen tottunut.

– Helposti eläimiin kuitenkin kiintyy, vaikka emme niihin rakennakaan suhdetta, Nella sanoo.

Myös menetysten kanssa pitää osata elää.

– Tämä on tunteikasta työtä ja välillä kiintyy vahvasti hoidokkeihin. Erityisesti silloin, jos on pitkä hoitosuhde ja joutuu laittamaan itsensä totaalisesti likoon. Jos on kaikkensa antanut, ruokkinut, lääkinnyt ja hoivannut ja päiviä ja öitä valvonut, niin kyllä se pahalta tuntuu, jos eläin menehtyy, Nea kertoo.

Hoitoon joudutaan ihmisen takia

Villieläinten hoitajat törmäävät usein kriittisiin asenteisiin. Moni katsoo luonnonvaraisten eläinten hoitamisen olevan luontoon puuttumista.

– Jo meidän eläinsuojelulakimme sanoo, että loukkaantunutta luonnonvaraista eläintä on autettava, Nella painottaa.

Villieläinten hoitajien mielestä ihmisellä on myös moraalinen velvollisuus auttaa luonnonvaraisia eläimiä, sillä suurin osa eläimistä tulee hoitoon ihmisen suoran tai välillisen toiminnan takia.

– Usein ihmiset kuvittelevat meidän puuttuvan luonnon kiertokulkuun, mutta siihen on eläinten meille tullessa jo puututtu. Nykymaailmassa eläimillä ei ole enää samalla tavalla tilaa ja vahinkoja sattuu jatkuvasti. Meillä on luontokatoa ja lajikatoa. Meillä on velvollisuus auttaa eläimiä – varsinkin, kun useimmiten niiden ongelmat johtuvat meistä, Sari toteaa.

Uuvuttavaa ja antoisaa

Näin talvisin luonnonvaraisten eläinten hoitajilla on rauhallisempaa. Moni eläin nukkuu talviunta tai horrostaa. Eläimillä ei ole poikasia ja potilaat ovat pääsääntöisesti aikuisia lintuja. Toisin on kesäisin.

Kun muut ihmiset lomailevat heinäkuun helteillä, villieläinten auttajilla on töitä joka sormelle. Yöunet jäävät vähiin, kun pienet orvot poikaset vaativat ruokaa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. Vaativien hoidokkien lisäksi kesäkuukausina puhelimet soivat miltei tauotta lähes vuorokauden ympäri.

– Kesäaikaan kunnon yöunista on ihan turha haaveilla, Sari kertoo.

Vaikka työ on raskasta, niin se on myös antoisaa ja palkitsevaa.

– Kyllähän tämä työ vaikuttaa koko elämään. Jatkuva unen puute ja työskentely usein kylmässä eivät ole hyväksi terveydelle. Mutta tätä työtä haluan tehdä ja koen olevani ihan järjettömän etuoikeutettu, että saan auttaa villieläimiä. Luonnonvaraisista eläimistä on tullut minulle hyvin tärkeä osa elämääni, Sari kertoo.

– On tosi palkitsevaa, kun saa eläimen kuntoon ja palautettua luontoon. Se on tosi palkitseva tunne, Nella sanoo.

Rakkaudesta villieläimiin -sarja Yle Areenassa 27.12.2022 ja Yle TV1 tiistaina 27.12. klo 18.30 alkaen.

Rakkaudesta villieläimiin - Toista Yle Areenassa