Hyppää pääsisältöön

Tiede

Analyysi

Toimittajalta: Sukelsin vaihtoehtohoitojen viidakkoon, jossa termit ja tieteelliset viittaukset hämmentävät

Nainen makuulla, ja pään takana näkyy äänimaljoja.
Kuvateksti Toimittaja Maarit Häkkinen kokeili kahdeksaa erilaista vaihtoehto- ja uskomushoitoa.
Kuva: Katja Kostiainen / Yle

Tutkimusmatkasta vaihtoehtojen maailmaan syntyi Hoidossa -podcast.

Korona-aikana kiinnitin huomiota lähipiirissäni ja sosiaalisessa mediassa esille nousseeseen ilmiöön: uskomus- ja vaihtoehtohoitoihin. Otin seurantaan aihetta käsitteleviä sosiaalisen median tilejä, jotka tarjosivat vaihtoehtoisia hoitoja ratkaisuina lukuisiin elämän haasteisiin.

Algoritmit innostuivat. Seuratessani ruuduilla soljuvaa paremman elämän lupausten virtaa huomasin pohtivani: menetänkö jotain, jos en käytä näitä palveluja? Näkemysten ääripäät löytyivät verkosta nopeasti, mutta kaipasin tietoa: Millaisia nämä hoidot ovat? Millaiseen maailmaan astun, jos kokeilen? Ja ennen kaikkea, mitä tiede hoitojen tehosta ja lupauksista sanoo?

Millaiseen maailmaan astun, jos kokeilen?

Vaihtoehto- ja uskomushoidot kiinnostavat erityisesti naisia ja nuoria, joten olin oikeaa kohderyhmää some-pommitukselle.

Kirkon tutkimuskeskuksen Uskonto arjessa ja juhlassa -tutkimuksen (2020) mukaan jopa puolet 15–29-vuotiaista suomalaisista uskoo vaihtoehtoisiin terapioihin ja 42 prosenttia näkymättömiin maailmoihin. Toinen saman laitoksen tutkimus kertoo, että 47 prosenttia uskoo vakaasti tai pitää todennäköisenä, että esimerkiksi enkeleitä on olemassa.

Termien taistelutanner

Vaihtoehtohoidot herättävät tunteita eikä rakentavaa keskustelua juurikaan ole. Yksimielisyyttä ei ole edes siitä, mitä termiä käytetään, sillä termit kertovat herkästi puhujan arvomaailmasta.

Sosiaali- ja terveysministeriö määrittelee vaihtoehtohoidoiksi kaikki viralliseen terveydenhoitoon kuulumattomat hoidot. Uskomushoidoista puolestaan puhutaan, jos hoidolle ei ole olemassa tieteellistä näyttöä, vaan se pohjautuu ihmisten uskomuksiin. Täydentävä hoito on haasteellinen termi, koska sen mukaan on joku puute, jonka täydentävä hoito lääketieteessä ”täydentää”.

Kaikki haastattelemani hoitajat totesivat, että heidän hoitojaan ei pidä käyttää vaihtoehtoina esimerkiksi lääkärin määräämien hoitojen sijaan.

Itse päädyin käyttämään termiä vaihtoehtohoito, koska koen sen olevan neutraalein. Termi ei ole täydellinen, koska se viittaa lääketieteen poissulkemiseen ja määrittelee vaihtoehtohoidot tieteellisestä näkökulmasta.

Vertaillessani vaihtoehtohoitojen tarjoajia, termien viidakko tiheni.

Esimerkiksi äänimaljoilla tehtäviä hoitoja markkinoidaan äänimaljahoitona, äänimaljarentoutuksena, sointukylpynä, soundhealinginä, tiibetiläisenä äänimaljahoitona ja äänimaljahierontana. Lisäksi lupaukset vaikutuksista vaihtelevat suuresti.

Toinen äänimaljahoitaja lupasi pitkän listan vaikutuksia aina verenpaineen laskusta ja ”chakrojen” tasapainotukseen, kun toinen lupasi yksinkertaisesti rentoutumista. Lisäksi hämmensi se, että kuka tahansa voi kertoa olevansa esimerkiksi terapeutti tai hypnoterapeutti.

Vaihtoehtohoitoja koskevaa lainsäädäntöä on palloteltu vuosia. Laista oli jo kirjattu maininta nykyiseen hallitusohjelmaan, mutta viime aikojen kriiseistä johtuen sen valmisteluun ei ole jäänyt aikaa.

Vaihtoehtohoitajia koskeva kuluttajansuojalaki sisältää kiellon antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja.

Tiede ei selitä kaikkea

Tapaamistani vaihtoehtohoitajista monet kertoivat, että se, miten heidän asiakkaansa kokevat hoitojen vaikutuksen, on heille riittävä osoitus niiden tehosta. Suurin osa hoitajista ajatteli, että hoito- tai lumevaikutus on läsnä hoitotilanteessa. He kertoivat myös asiakasmäärien kasvaneen korona-aikana. Ihmisillä on kasvanut tarve kosketukselle ja kuulluksi tulemiselle.

Esiin nousi myös ajatus siitä, ettei tiede tiedä kaikkea. Ja tottahan se on: tieteen tehtävä on tutkia ja tuottaa uutta tietoa. Emmehän tienneet vielä 1900-luvun alussa, että tupakointi aiheuttaa syöpää tai jatkuva teollistuminen ilmastokriisin. Ihminen on eliönä niin moniulotteinen, että tiede varmasti tulevaisuudessa paljastaa lukemattomia uusia seikkoja mielen ja ruumiin yhteydestä ja toimivista hoitomuodoista.

Ihmisillä on kasvanut tarve kosketukselle ja kuulluksi tulemiselle.

Tällä hetkellä kuitenkin hyvin harvaan vaihtoehtohoitoon löytyy tieteellistä tutkimusta, joka vahvistaisi niiden tehon. Silti osa hoidoista verhoutuu tieteellisten termien taakse.

Ei vaihtoehto- vaan hyvinvointihoitoja

Kokeilemissani hoidoissa merkille pantavaa oli hoitajien kiireetön läsnäolo. Rauhalliset kohtaamiset ja hoitotilan tunnelma loivat puitteet rentoutumiselle. Koinkin enemmän samantyyppistä rentoutta kuin hieronnassa tai muissa hyvinvointipalveluissa asioidessani. Myös vaikutuksiltaan kokeilemani hoidot lukeutuivat lopulta nimenomaan hyvinvointi- tai kokemushoitoihin.

Suurimmassa osassa hoidoista vaihtoehtohoitaja toki totesi, että vaikutuksen aikaansaaminen vaatisi pidemmän hoitosarjan. Kaikki haastattelemani hoitajat myös totesivat, että heidän hoitojaan ei pidä käyttää vaihtoehtoina esimerkiksi lääkärin määräämien hoitojen sijaan.

Hoidoissa myös törmää perinteeseen ja henkisyyteen, mikä tuli esiin mystisinä viittauksina tai puheena henkisen kasvun polusta.

Hoitokokeilujen ja niiden tieteellisten taustojen tonkimisen jälkeen suhtaudun itse huomattavasti kriittisemmin siihen, mitä erilaisten hoitojen vaikutuksista kerrotaan. Termit, ammattinimikkeet ja markkinointipuheet eivät päästä helpolla. Ne ovat omiaan sekoittamaan pään, sillä ne saavat hoidot kuulostamaan tieteellisiltä, vaikka varsinainen tieteellinen näyttö puuttuisi.

Jos hoitoja markkinoitaisiin samaan tapaan kuin muita hyvinvointipalveluja, voisimmeko päästä rakentavampaan keskusteluun?

Lisää aiheesta Yle Areenassa

Keskustelu