Olin kiusaaja
Ville kiusasi muita lapsia koko peruskouluajan eikä ole voinut antaa sitä itselleen anteeksi. Tutkimusten mukaan suurinta osaa kiusaajista motivoi sen tuoma näkyvyys ja valta.
Syyllisyys kuristaa Villen kurkkua, kun hän muistelee kouluaikojaan. Villen nimi on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi ja hänen perheensä yksityisyyden suojaamiseksi
– Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän koen huonoa omaatuntoa kiusaamisesta. Miten olen voinut itse osallistua kiusaamiseen, vaikka minuakin oli kiusattu ja tiesin, miten pahalta se tuntuu, hän sanoo.
Ville aloitti koulun 1980-luvun alussa pienellä paikkakunnalla. Hän joutui heti isompien poikien silmätikuksi.
– Olin silmälasipäinen, pyöreähkö lukutoukka. Kun satoi, minulle lälläteltiin, että hanki tuulilasinpyyhkijät. Minulla oli myös aika lyhyt pinna, joten olin hyvä kohde kiusaajille. Puolustauduin heittelemällä kiviä kiusaajiani kohti, hän kertoo.
Ville oli kuitenkin nokkela ja sanavalmis. Hän huomasi voivansa käyttää taitoaan muiden haukkumiseen.
– Halusin suojella omaa nahkaani ja siirryin kiusaajien joukkoon lunastaakseni oman paikkani porukassa. Minusta tuli porukan sanataituri, joka keksi niin sanotusti hauskimmat haukkumasanat, Ville sanoo.
Ville ja hänen kaverinsa kiusasivat erityisesti samalla luokalla ollutta poikaa.
Turun yliopiston psykologian professori Christina Salmivalli on tutkinut lasten ja nuorten kiusaamista 90-luvun alusta lähtien. Aiemmin tutkijat ajattelivat, että kiusaavat oppilaat ovat aggressiivisia kaikkia kohtaan. Nykyään ymmärretään, että kiusaajat voivat olla myös pidettyjä.
– Lähes kuka tahansa voi mennä kiusaamiseen mukaan. On vaikea vetää rajaa, kuka on kiusaaja ja kuka taas myötäilijä, joka nauraa kiusaamiselle tai alkaa vältellä kiusattua, Salmivalli kertoo.
Hänen mukaansa suurinta osaa kiusaajista motivoivat kiusaamisen tuoma näkyvyys ja valta, kun he saavat tehtyä toisen naurunalaiseksi julkisesti. Kun muut sitten nauravat, saa kiusaaja sosiaalisia palkkioita, mikä kannustaa kiusaamaan uudestaan. Hyvin harva saa nautintoa tuottaessaan toiselle kärsimystä.
Kiusaamisen yleisyys
Eniten kiusaamista koetaan 4. ja 5. vuosiluokilla, toiseksi eniten 8. ja 9. luokilla, kolmanneksi eniten ammatillisissa oppilaitoksissa ja vähiten lukioissa.
Kiusaaminen on vähentynyt kaikilla kouluasteilla vuodesta 2008 lähtien.
Pojat osallistuvat kiusaamiseen useammin kuin tytöt.
Lähde: THL:n kouluterveyskyselyt 1996–2021.
Pojat ovat tyttöjä useammin sekä kiusaajia että kiusattuja. Tytöt kiusaavat yleensä lähinnä muita tyttöjä eristämällä heidät ryhmästä tai levittämällä heistä ilkeitä juoruja.
– Usein lapset haluavat olla vahvemman puolella eivätkä kiusatun kavereita. Jos muut lapset osoittavat, että kiusaaminen on tylsää eikä naurata, kiusaaja ei saa siitä tavoittelemaansa palkintoa. Siksi kiusaamisen vastaisilla ohjelmilla pyritään saamaan kaikki lapset tai nuoret tietoisiksi kiusaamisesta, Salmivalli sanoo.
Kiusaaja pitää aina saada vastuuseen
Kun Ville siirtyi yläasteelle, kaveripiiri vaihtui ja sitä kautta myös kiusaamisen kohde. Hän haukkui erityisesti yhtä poikaa. Tarve muiden miellyttämiseen kuitenkin väheni.
– Yläasteen kaveriporukassa ei ollut sellaista johtohahmoa, jonka suopeudesta porukkaan pääseminen riippui. Tarve esittää ja lunastaa paikkani pieneni, Ville kertoo.
Villen mukaan kouluaikana etenkin pojat pitivät kiusaamisesta kertomista aikuisille häpeällisenä.
– Tunnollisimmat tytöt uskalsivat kertoa kiusaamisesta opettajille, mutta pojat kokivat sen juoruilemisena. Jokainen huolehti omista asioistaan, Ville sanoo.
Kiusaamista ei Villen mielestä nähty jatkuvana tekemisenä vaan yksittäisinä tilanteina, joihin joskus puututtiin. Hän arvelee, että opettajat eivät osanneet tunnistaa kiusaamista. Rangaistus oli useimmiten jälki-istunto.
– Jos välituntivalvojan silmä osui vaikka reviirin selvittelyihin, asiaan reagoitiin mutta ei puututtu juuria myöten. Seuraavalla kerralla aloitettiin taas puhtaalta pöydältä, Ville kertoo.
Salmivallin mukaan kiusaamisen ehkäisemisestä ja siihen puuttumisesta ollaan nykyään paremmin tietoisia. Sekä koululainsäädännössä että opetussuunnitelman perusteissa ohjataan kouluja ja opettajia toimimaan.
Salmivalli muistuttaa, että vaikka lapset voivat vastustaa kiusaamista, on siihen puuttuminen silti aina aikuisten vastuulla. Heidän on varmistettava, että kiusaaja ymmärtää kiusaamisen olevan väärin. Monella kiusaajalla on ongelmia esimerkiksi impulssikontrollin tai empatiataitojen kanssa, ja hän voi tarvita silloin apua.
– Osa on sitä mieltä, että ei ole niin vaarallista vähän kiusata toista silloin tällöin. Jotkut taas ovat päättäneet lopettaa kiusaamisen, mutta ovat helposti tilanteen vietävissä ja toimivat ennen kuin ajattelevat, Salmivalli kertoo.
Salmivalli muistaa omilta kouluajoiltaan tapauksen, jossa kaikkien pitämä opettaja tuli luokkaan surullisena. Hän oli saanut tietää, että yhtä luokan oppilasta oli jo jonkin aikaa kiusattu.
– Hänen reaktionsa teki valtavan vaikutuksen. Tosissaan olemisen ei siis tarvitse merkitä suuttumista tai huutamista. Aikuinen voi muissakin tilanteissa osoittaa, ettei pahan mielen aiheuttamisessa toiselle ole mitään hienoa tai hauskaa, vaan se on aina väärin, Salmivalli sanoo.
Usein pelkkä puhuttelu riittää lopettamaan kiusaamisen.
– Jos lapsi ei osoita edes aikovansa muuttaa käyttäytymistään, pitää miettiä, keitä muita aikuisia tarvitaan mukaan tai mitä seuraamuksia kiusaamisesta jatkossa on, Salmivalli kertoo.
”Anteeksipyyntö huojensi vain hieman”
Ville on aikuisiällä pyytänyt pahimmin kiusaamiltaan kahdelta pojalta anteeksi Facebookin kautta.
– Anteeksipyyntö ei poista tekoja, joihin osallistuin. Toivottavasti se kertoo kiusatuille, että tiedostan tehneeni väärin, Ville sanoo.
Kun joku kiusaa
Kun kiusaamista aletaan selvittää, on tärkeää, että kysyt neutraaleja kysymyksiä: Mitä on tapahtunut, keitä oli mukana, missä ja milloin kaikki tapahtui?
Pysy avoimena. Konfliktien ratkaisemisessa tietäminen pitää aina jättää taka-alalle ja keskittyä selvittämiseen ja kuunteluun.
Vaikka tilanne olisi selvitetty ja kiusaaminen saatu päätökseen, palaa asiaan lähitulevaisuudessa. Kysy kiusatulta, miten hänellä on mennyt sen jälkeen, kun tilanne saatiin purettua.
Jos olet entinen koulukiusaaja, voit pyytää anteeksi kiusatulta vielä aikuisenakin. Se saattaa helpottaa kiusatun oloa.
Turvallisinta on lähestyä viestillä. Ota vastaan se reaktio, jonka saat, vaikka se olisi negatiivinen.
Poliisiin on syytä olla yhteydessä aina, kun rikoksen tunnusmerkistö täyttyy.
Neuvot antoivat Aseman lasten tiimipäällikkö Heikki Turkka ja kriisityöntekijä Camilla Polviander Setlementti Tampere ry:stä alunperin tähän Hyvin sanotun juttuun.
Kiusatut kertoivat antavansa Villelle anteeksi.
– Kyllä se huojensi, kun kuulin, että kiusaaminen ei ole ollut heille niin elämää määrittävä tekijä kuin jossain tapauksissa saattaa olla. Tosin he ovat voineet vain sanoa antavansa anteeksi, että minulle tulisi parempi mieli, Ville pohtii.
Itselleen Ville ei ole voinut antaa kiusaamista anteeksi.
– En ole vielä löytänyt sellaisia lieventäviä asianhaaroja, joilla voisin selittää, miksi olin kiusaaja. Se, että tunsin itseni ulkopuoliseksi, ei ole riittävä syy.
Aiheesta käydään Hyvin sanotun ja Opetushallituksen järjestämä keskustelu Ei kaikelle väkivallalle -julkistustilaisuudessa torstaina 26.1.2023 kello 12.00 - 15.00. Erityisesti kouluille suunnatut Ei kaikelle väkivalle -materiaalit ovat kaikkien hyödynnettävissä osoitteessa www.oph.fi/fi/ei-kaikelle-vakivallalle.
