Sellisti Steven Isserlis ammentaa aarteita sellon kultaiselta vuosikymmeneltä

Richard Straussin sellosonaatin varhaisversio herättää uteliaisuutta, mutta iloisimman kohahduksen nostattaa Adolpha Le Beaun verevä sonaatti vuodelta 1878.

Levyn otsikko on A Golden Cello Decade 1878–1888. Kultaisen vuosikymmenen sellomusiikkitulvasta Isserlis on poiminut levynsä kivijalaksi kaksi uljasta sonaattia, joita yhdistää sävellyskilpailu. Die Neue Zeitschrift für Musik -aikakauslehden joulukuussa 1880 järjestämään sellosävellyskilpailuun osallistui muun muassa 15-vuotias Richard Strauss sekä müncheniläinen säveltäjä Adolpha Le Beau. Nämä kaksi sonaattia kohtaavat jälleen Isserlisin ja pianisti Connie Shih’n marraskuussa 2022 julkaisemalla levyllä.

Richard Strauss teki kilpailun jälkeen sonaattiinsa suurimittaisia muutoksia. Hän muun muassa vaihtoi sonaatin toisen ja kolmannen osan kokonaan. Tästä parannellusta sonaatista tuli osa sellomusiikin kaanonia, mutta Steven Isserlis ja pianisti Connie Shih ovat tallentaneet levylleen varhaisen, kilpailuun osallistuneen version. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole varhaisversion ensilevytys. Sellisti Raphaela Gromes ja pianisti Julian Riem tallensivat molemmat versiot alkuvuodesta 2020 julkaistulle Strauss-levylleen.
Kahden sonaatin lisäksi Isserlisin ja Shih’n levyllä on Max Bruchin Kol Nidrei, joka kuuluu kaikkein levytetyimpien selloresitaalikappaleden joukkoon. Isserlis onkin hehkeyttänyt omaa Kol Nidrei -levytystään muutamilla höysteillä, jotka erottavat sen muista. Kappaleen duuritaitteessa Isserlisin ja Shih’n seuraan liittyy harpisti Olivia Jageurs tuoden sävykkään tervehdyksen teoksen orkesterisäestyksellisestä versiosta. Sen lisäksi mukana on kaksi Bruchin Kol Nidrein historiallista ‘satelliittia’, pikkukappaletta, joiden monipolvinen suhde Bruchin teokseen on selitetty esittelylehtisessä juurta jaksain.

Isserlisin ja hänen Royal College of Musicilta lainassa olevan Stradivari-soittimensa sointiparametreistä voi asettua nautiskelemaan rentoutuneesti. Kaikki ihanan sellosaundin aarteet ovat auliisti tarjolla, ja fraasit seuraavat toisiaan ymmärrettävinä, punnittuina ja tasapainoisina. Pianisti Connie Shih on Isserlisin vertainen ja veroinen kamarimusiikkikumppani.

Läpeensä laadukkaan levytykseen liittyy vain yksi napinan aihe. Levyn otsikossa määriteltyyn kymmenen vuoden jaksoon 1878–1888 Isserlis on haarukoinut myös kappaleita, joita ei ole sävelletty alunperin sellolle ja pianolle. Toki Isserlisin omat sovitukset Antonín Dvořákin neljästä romanttisesta kappaleesta opus 75 ovat makoisia ja istahtavat hyvin levyn muun ohjelmiston joukkoon. Silti: musiikinhistorian epäreiluista katveista olisi varmasti löytynyt vaikkapa jokin kolmas sellolle ja pianolle kirjoitettu sonaatti. Isserlisin levytyksenä jokin unohdettu teoshelmi olisi voinut saada maksimaalisen huomion.

Steven Isserlisin ja Connie Shih’n A Golden Cello Decade 1878–1888 -levyn ehdottomasti merkittävin ja ilahduttavin anti on Adolpha Le Beaun sonaatti. Sen sävellysvuosi on myös syy sille, miksi Isserlis ulotti levyn kymmenvuotishaarukan alkamaan juuri vuodesta 1878. On helppo yhtyä levyn ulkomaisten arvioitsijoiden kuoroon: Le Beaun sonaatti kuuluu sellorepertuaarin ytimeen!
"A Golden Cello Decade, 1878-1888". säv. Max Bruch, Richard Strauss, Adolpha Le Beau, Ernst David Wagner, Isaac Hathan. - Steven Isserlis, sello, Connie Shih, piano, Olivia Jageurs, harppu. (Hyperion, CDA68394)

Kuuntele Pia Antikaisen Uudet levyt 14.1.2023