Mikko Sarvanne Garden rapsuttelee nykyklassisen ja jazzin rajapintaa

Esikoisalbumi nitkauttelee kuuntelutottumuksia uusiin asentoihin. Yhtyeen jäsenillä on aktiivinen ja utelias suhde musiikinlajien rajavyöhykkeillä työskentelyyn.

Kun yhtyeen kokoonpano on sello, kontrabasso, perkussiot, kolme laulajaa ja elektroniikka, on selvää, ettei tarjolla ole kiltisti valmiiseen karsinaan kipittävää musiikkia. Tällainen poppoo voisi viitata esimerkiksi äkkiväärään nykyklassiseen, tila-aika -aspektia tutkaileviin ambienttapahtumiin, miksei myös jonkinlaiseen fuusioetnomusiikkiin. Itse säveltäjä, multi-instrumentalisti Mikko Sarvanne asemoi sävelluomuksiaan termeillä nykyvokaalimusiikki, pohjoismaisen jazzin lämpö, äänitaide ja konkreettinen musiikki.

Mielenliikkeeni esimerkiksi Kämmenelle kirsikaksi tiivistynyt yö -nimistä kappaletta kuunnellessa kertovat omaa tarinaansa: kuunteleva mieli hakee maata jalkojen alle etsimällä otsikoita ja lokeroita. Alun harppufraasi vapauttaa ilmoille joukon tunnustelevia otsikoita: Etno? Japani? Kaija Saariaho? Kuuntelijaystävällinen nykykamarimusiikki? Vokaaliharmonioiden liukuessa mukaan nämä ajatukset antavat tilaa otsikolle Nykärikuoro. Mutta sitten, trumpetin sisääntulo panee kaiken uusiksi ja vetää mukanaan koko teoksen otsikon ‘jazz’ alle. Trumpetin vaihdellessa musiikillisia ajatuksia lauluäänten kanssa kuunteluapparaatti yrittää löytää melodian pätkistä jotain tuttua ja ankkuroivaa. Vähä vähältä juuri tästä mielen kyselevästä kuljeksinnasta tulee Mikko Sarvanne Garden -yhtyeen levyn kuuntelemisessa nautinnon ydin. Ja se on mainiota!
Albumin sydämenä on Erkka Filanderin vuonna 2013 julkaistu runokokoelma Heräämisen valkea myrsky, mikä tarjoaa vielä yhden tulokulman soivana luentana Filanderin runoista. Kappaleessa Kuin liian avaraan taivaaseen k-kirjain muuntuu pikkuiseksi helistimeksi tai soivaksi maustesirottimeksi, josta ripotellaan hienoa konsonanttipölyä sileiden vokaaliosuuksien ja perkussioiden tokaisujen ylle.

Heräämisen valkea myrsky -albumilla ovi on enemmän kuin raollaan nykyklassisen suuntaan. Musiikillinen keskustelu ja liikehdintä oviaukon tienoilla on vilkasta. Jatkossa onkin kiinnostavaa seurata, mitä tuosta ovesta liikkuu ja mihin suuntaan esimerkiksi Mikko Sarvanne Garden -yhtyeen ja sen kanssa ahkerasti keikkailevan hengenheimolaiskokoonpanon, sellisti Aino Juutilaisen AINON-yhtyeen mukana. Onko suomalaisen klassisen musiikin rajamaille tiivistymässä uusi genrevakiintuma, jazzklassinen? Ja jos, kutsutaanko sitä juuri jazzklassiseksi?
Mikko Sarvanne Garden antaa esikoisalbumillaan uteliaalle kuuntelijalle runsaita lahjoja nitkauttamalla kuunteluluutumia uusiin asentoihin. Levyn jäljiltä itselle tutusta musiikistakin alkaa kuulla ja kuunnella uusia asioita. Vanhat tavat istuvat lujassa, joten albumin äären on palattava uusimaan vaikutus. Sen teen mielelläni.

“Heräämisen valkea myrsky”. - Mikko Sarvanne Garden. (Mikko Sarvanne, MSACD2201)