Olen aina tiennyt, että työskentelen vielä jonakin päivänä kokkina Strömsössä, sanoo Oskar Mendelin ja nyt niin tapahtuu

Lapsena Oskar Mendelin tuli usein perheen kanssa Strömsön uimarantaan. Joskus hän ajatteli, että tuolla sisällä tiedetään varmasti paljon ruuasta ja kaikesta mahdollisesta. Ajatella jos...

Oskar esiintyy lauantaina 2. helmikuuta ensi kertaa Strömsön keittiössä ja tuntee lapsuuden unelmansa täyttyvän. Työskenneltyään 16 vuotta ravintola-alalla sekä Suomessa että Ruotsissa hän uskoo, että sekä osaamista että ideoita on riittävästi.

Opiskeltuaan kokiksi Vaasassa hän työskenteli kotikentällä kaksi vuotta.

– Kokkipiireissä kaikki tuntevat toisensa, joten tuttujen kautta pääsin Tukholmaan.

Hän työskenteli monessa trendiravintolassa Tukholmassa mutta myös konferenssihotellissa esikaupunkialueella ja eri kartanoiden ravintoloissa maaseudulla. Kokkipiirien pienuudesta kertoo myös se, että Oskar oli lyhyen aikaa kymmenen vuotta sitten töissä samassa ravintolassa kuin entinen Strömsö-kokki Paul Svensson.

Kaikki paitsi kaalipata kelpaa kotona

Oskarin vaimo Petra on kotoisin Tšekistä, ja he tapasivat, kun olivat molemmat töissä konferenssihotellissa Tukholman ulkopuolella. Nyt heillä on yhteinen lapsi, ja perhe muutti reilu vuosi sitten Vaasaan.

Kun menimme naimisiin, lupasin paistaa lettuja joka lauantaiaamu, joten me syömme lettuja vähintään joka toinen lauantai.

Kun Oskar haluaa todella tehdä vaikutuksen kotona keittiössä, tarjolla voi olla äyriäisiä tai palak paneeria, intialaista pataruokaa, joka on vaimon suosikki, mutta hän pitääkin melkein kaikesta kaalipataa lukuun ottamatta.

Änkyttävän kokin aika

Oskar änkyttää vähän, joskus sen huomaa paremmin, mutta toisinaan sitä ei juurikaan kuule.

– Kun olin nuorempi, se oli hiukan hankalaa joskus, mutta iän myötä olen tullut sen kanssa sinuiksi.

Televisiossa on liian vähän änkyttäviä ihmisiä

Oskarin mielestä Strömsön on aika saada ensimmäinen änkyttävä kokki. Vuosien kuluessa hän on oppinut pärjäämään änkytyksensä kanssa ja tietää nyt, mitä sanoja hän änkyttää.

– Minulla on tapana pehmentää kovia konsonantteja ”piilo-h:lla”. Se toimii useimmiten aika hyvin.

Oma ruokamuisti on paras mauste

– Mitä jos voisimme aloittaa kalopsi- ja kaalikäärylekestit ja unohtaa sushin. Pohjoismainen ruoka on sairaan hyvää, Oskar sanoo.

Hän haluaa tuoda esiin unohdettuja pohjoismaisia klassikoita ja on sitä mieltä, että meidän pitäisi löytää takaisin omiin perinteisiimme. On paljon helpompaa saada aikaan hyvää ruokaa, jos pitää sen yksinkertaisena, ja tekee ruuan siitä, mitä kotona on ilman, että pitää olla kasapäin eksoottisia mausteita kaapissa.

– Toki texmex ja aasialainen fuusio on hyvää, mutta paras mauste on silti oma ruokamuisti, joka liittyy ruokaan, jota tehtiin lapsuuskodissa, Oskar sanoo.

Ensimmäisenä vuorossa ovat peruna-silavapyörykät

Ensimmäiseksi Oskar tarjoaa Strömsön keittiössä peruna-silavapyöryköitä kolmella tavalla – savukyljellä, sienillä ja lohella täytettynä. Lisäkkeenä on tietysti puolukkasurvosta.

Oskar ei kokkaile yksin – hänen rinnallaan on Matias Jungar, joka on ennestään tuttu Strömsön keittiössä.

Matias on vähän liian pitkä mutta hauska

Oskarin ja Matiaksen tiet ovat kohdanneet aikaisemmin. 90-luvulla, kun Oskar oli juuri aloittanut koulun, luokan edessä seisoi vastavalmistunut luokanopettaja nimeltä Matias Jungar.

– Matias tietää paljon ruuasta, varsinkin kalasta, joten opin varmasti häneltä jotain taas kerran.

Ja lopuksi Oskarilta kysytään tietenkin perinteisesti, että miltä nyt tuntuu.

– Tunne on enemmän kuin hyvä, suoraan sanoen on sikahauskaa olla mukana Strömsössä.