Spagettilänkkäreistä maineeseen ponnistanut Clint Eastwood alkoi ohjaajaksi ja loi omannäköisensä westernin – kuukauden westerninä Ruoska
Klassinen lännentarina pienestä kaupungista, lainsuojattomista ja salaperäisestä muukalaisesta saa jopa surrealistisia sävyjä Eastwoodin ensimmäisessä omassa lännenfilmissä ohjaajana.
Clint Eastwood nousi tähdeksi Sergio Leonen ja Don Siegelin elokuvissa, ja heidän jalanjäljillään Eastwood liikkui myös ensimmäisissä omissa ohjaustöissään. Eastwoodin ensimmäinen oma lännenelokuva Ruoska (High Plains Drifter, 1973) makseli velkoja erityisesti Leonen italowesterneille mutta otti jo varmoja askeleita myös omaan suuntaan.
Ruoska sijoittuu pieneen Lagon kaivoskaupunkiin, jonka hyvinvointi perustuu salatuille rikoksille. Kaupungin rehellinen sheriffi on aikoinaan saanut selville, että tuottoisa kaivos sijaitseekin liittovaltion mailla. Kaupunkilaiset ovat palkanneet kolme lainsuojatonta avukseen, antaneet tappaa sheriffin ja pettäneet sitten myös lainsuojattomat. Nyt nämä ovat vapautuneet vankilasta ja tulossa kostamaan.
Heitä ennen kaupunkiin ratsastaa salaperäinen muukalainen, jonka kaupunkilaiset palkkaavat suojelijakseen. Muukalainen ottaa kuitenkin kovan hinnan palveluksistaan ja alkaa hallita Lagoa ja sen kansalaisia tyrannin tavoin, muuttaen kaupungin lähes kirjaimellisesti helvetiksi.
Paljon on pohdittu sitä, kuka tämä nimetön muukalainen itse asiassa on: kuoleman enkeli jakamassa vihaisen jumalan oikeutta, murhatun sheriffin haamu vai pilkallinen demoni? Eastwoodin mukaan käsikirjoitus piti hahmoa sheriffin veljenä mutta hän näytteli sitä jonkinlaisena aavemaisena koston enkelinä.
Ahdistunut, tyylitelty, surrealistinen, brutaali ja räikeä lännenelokuva antaa pohjaa monille tulkinnoille. Eastwood tuntuu usein suorastaan piruilevan sillä, kuinka pitkälle hän voi viedä väkivaltaisen ja armottoman kostajahahmonsa epämiellyttäviä piirteitä ja samalla rikkoa lännenelokuvien sovinnaisempia aineksia.
Ruoskan takana on monen klassisen lännenelokuvan teemat Sheriffistä aina William S. Hartin kuuluisaan mykkäelokuvaan Hell’s Hinges, ja melkein kaikessa näkyy myös Leonen italowesternien kaiku. Samalla Eastwood kuitenkin kehittää omaa lännenelokuvan tyyliään, jota hän sitten hioi edelleen elokuvissa Lainsuojaton, Kalpea ratsastaja ja Armoton. Niiden tavoin Ruoska on kostotarina täynnä mystisiä, yliluonnollisia, näennäisrealistisia ja jopa parodisia aineksia, ja kaikki nämä elokuvat suhtautuvat kylmän kyynisesti perinteisten lännenelokuvien yksinkertaistettuihin moraalikäsityksiin ja selkeään jakoon hyvien ja pahojen lännenmiesten välillä.
Rohkeimmat näkivät Ruoskan jopa allegoriana Vietnam-veteraanin paluusta tai keskiaikaisten moraalitarinoiden muunnelmana, jossa kaupunkilaishahmot edustivat kutakin seitsemää kuolemansyntiä. Eastwoodia inhoavat taas tyytyivät pitämään elokuvaa sairaana ja väkivaltaisena machokuvitelmana.
Ruoska valmistui 50 vuotta sitten aikana, jolloin Eastwood otti John Waynen paikan Yhdysvaltain suosituimpana filmitähtenä – paljolti myös tämän elokuvan ansiosta. Wayne usein ehdotti Eastwoodille, että heidän pitäisi tehdä elokuva yhdessä, mutta Eastwoodia se ei kiinnostanut. Ruoska osoittaa miksi – se saikin Waynen vihaiseksi, koska elokuvan ahneet, pelkurimaiset ja juonittelevat kaupunkilaiset eivät hänen mielestään lainkaan edustaneet sitä pioneerihenkeä, joka oli tehnyt Amerikasta suuren.
Ruoska Yle Teemalla perjantaina 3.2.2023 klo 21, Areenassa 4.3. asti. Samana iltana televisiossa myös elokuva Korpraali McB.
