Yksinäisyys ja yötyöt uuvuttivat tubettajan – “Ei ole mielenterveydelle hyväksi, jos suurin osa ihmisistä vihaa mua”
Yhden tubevideon takana voi olla viikkojen työ ja pitkiä, yksinäisiä iltoja. Mikään ei takaa menestystä ja vihakommenteista tulee osa arkea. Ville “villeveli” Kauppinen teki alan vaietuista puolista dokumenttisarjan.
Vuonna 2018 Suomen Kuvalehti teki tutkimuksen siitä, mitä ammatteja ihmiset arvostivat eniten. Tubettaja oli listalla viimeisenä, heti puhelinmyyjän ja feissarin jälkeen. Moni tuntui ajattelevan, että tubettaminen on helppoa hommaa, jota kuka tahansa voi tehdä.
Ville Kauppinen antoi YouTubelle vuosien ajan kaiken vapaa-aikansa ja kehottaakin arvostelijoita kokeilemaan itse.
– Heräät milloin haluat, vastaat pariin sähköpostiin ja esittelet elämääsi kameralle. Ja tietenkin tienaat tällä omaisuuden, Kauppinen naurahtaa ironisesti.
Moni tubettaja on sisäistänyt ajatusmallin, jossa omaa työtä ei arvosteta. Tekijät eivät esimerkiksi pidä siitä, kun heitä kutsutaan tubettajaksi. Jos uupuu, sitä on vaikea myöntää edes itselleen. Miten intohimotyöstä, jota ei edes saisi kutsua työksi, voi saada burnoutin?
Nousukiitoon yöunien kustannuksella
Kauppinen perusti oman tubekanavan vuonna 2017. Villeveli-kanavan suosio räjähti, kun nuori mies alkoi vloggaamisen sijaan tehdä rant-videoita muista tubettajista. Tilillä oli puolessa vuodessa 35 000 seuraajaa.
Menestyksen myötä Kauppinen koki, että seuraajat ansaitsevat lisää ja nopeammin. Unet jäivät vähiin. Työvuoro kaupassa loppui yhdeksältä illalla ja seuraava alkoi aamukuudelta. Väliin mahtui toinen täysi työpäivä tubettajana.
– Lopetin videohommat viideltä aamulla, kävin suihkussa ja lähdin kahdeksaksi tunniksi töihin. Vuoron jälkeen saatoin ottaa päiväunet ja jatkoin taas.
Tekemisestä tuli pakkomielle, vaikka rahaa siitä ei juuri irronnut. Paras kuukausi toi 400 euron tienestit. Silloin Kauppinen vei tyttöystävän vähän paremmin syömään. Rahan sijaan suurin palkinto tuli kommenttikentissä ja yksityisviesteillä.
Menestys toi mukanaan hämmentäviä tilanteita. Baarissa eteen alkoi ilmestyä oluita ja kauppakeskuksessa joku halusi ottaa kuvan. Nousukiitoa kesti pari, kolme vuotta. Sinä aikana yhdellä videolla oli parhaimmillaan 250 000 katsojaa.
Vihapalaute koetteli mielenterveyttä
Julkista työtä tekevät joutuvat elämään myös vihakommenttien kanssa. Kauppinen uskoo, että paksu nahka on somettajan tärkeimpiä ominaisuuksia. Hänelläkin piti olla sellainen.
Niin kutsuttuna ”ränttääjänä” Kauppinen sai paljon kritiikkiä yhteisön sisältä ja kommenttikentissä. Kun meni lujaa ja luvut olivat kovat, negatiiviset sanat eivät satuttaneet. Kun huomio alkoi hiipua, epävarmuus nousi esiin.
”Aloin miettiä, miksi tätä teen. Ei ole mielenterveydelle hyväksi, jos suurin osa ihmisistä vihaa mua.”
Rant-videoilla tubettajat kritisoivat ilmiöitä, julkkiksia ja toisiaan, välillä kovin sanoin. Kauppinen halusi tuoda esiin epäkohtia. Esimerkiksi silloin, kun hän näki toisen tubettajan toimivan vastuuttomasti.
– Kun ostetaan videoita varten krääsää ja heitetään se kuvausten jälkeen roskiin, opetetaan tosi huonoa mallia nuorelle yleisölle.
Myös seksuaalisuudesta ja ulkonäöstä puhumalla voi saada paljon vahinkoa aikaan, jos tubettaja ei ymmärrä omaa vaikutusvaltaansa. Tähän Kauppinen halusi puuttua.
Kauppinen kohdisti kritiikkinsä toimintaan, ei ihmiseen. Silti moni loukkaantui.
– Somettaja tekee työtä koko persoonallaan, jolloin kritiikin ottaa helposti itseensä. Kun mä katson mun vanhoja videoita niin ymmärrän, miksi jotkut saattavat olla vihaisia. En mä silti niistä ole pahoillani.
Paniikkikohtaus pysäytti ja sai sulkemaan somen
Pari vuotta sitten Kauppinen turhautui, kun kovasta työstä huolimatta luvut olivat laskussa. Kilpailu algoritmeja vastaan tuntui yhä enemmän peliltä, jota ei voi voittaa. Somessa pitäisi olla jatkuvasti läsnä ja interaktiivinen. Laadukkaan videon tekeminen vei aikaa, ja siitä algoritmi rankaisi.
– En pysy nykystandardien vauhdissa. Pitäisi olla koko ajan relevantti ja julkaista sisältöä säännöllisesti, mieluiten monta kertaa viikossa.
Algoritmit ovat dataa, jotka määrittävät kuka näkee mitäkin sisältöä. Niiden tarkoitus on moderoida valtavaa julkaisumäärää, mutta samalla ne hankaloittavat sisällöntuottajien työtä. Väärä sana tai kuva videolla voi estää näkyvyyden. Esimerkiksi pandemian alussa sanaa ”korona” ei saanut sanoa, sillä palvelu halusi kitkeä disinformaatiota.
Säännöt muuttuvat jatkuvasti ja sudenkuoppia on liki mahdoton välttää.
Toissa syksynä Kauppinen lähti suoraan töistä kuvaamaan podcastia. Takana oli huonosti nukuttu yö. Kuvauksissa hän piti keskustelua yllä ja mietti samaan aikaan, kuinka seuraavaksi pitäisi mennä salille ja siitä editoimaan. Huomenna olisi taas töitä, eikä ikinä vapaa-aikaa. Ikuinen luuppi, ja viekö se edes eteenpäin? Seuraavaksi iski paniikkikohtaus.
– Oli pakko lopettaa ja opetella ottamaan iisisti. Ei vaan enää pystynyt.
Kauppinen jäi pitkälle sometauolle. Hän huomasi, että mitä enemmän aivot toipuivat, sitä paremmin luovuus virtasi. Omat ajatukset saivat taas tilaa. Sen jälkeen hän päätti, että jos uupumuksen oireet palaavat, some menee kiinni.
Palo tekemiseen alkoi hiipiä takaisin.
Kokemuksista syntyi rehellinen dokumenttisarja
Vuonna 2021 Yle järjesti pilottihankkeen, jossa etsittiin nuoria mielenkiintoisia dokkarin tekijöitä. Kauppisen mielessä kyti idea, joka oli lähtenyt omasta uupumisen ja yksinäisyyden kokemuksesta.
– Kun kuvaat videon oot hetken huipulla, mutta kuvausvalojen sammuttua jäät yksin pimeään huoneeseen. Muut menevät nukkumaan tai tekevät jotain yhdessä, itse jäät editoimaan.
Dokumentti olisi samalla kunnianosoitus skenelle ja toisi esiin sen yhteisöllisyyden, ilon ja huumorin, joista kotimainen tubekenttä oli elänyt yli vuosikymmenen. Ylellä innostuttiin ideasta, ja Kauppisesta tuli oman dokumenttisarjan käsikirjoittaja yhdessä ohjaaja-käsikirjoittaja Janne Lankosken kanssa.
Nyt kuusiosainen Suomitube on valmis ja Kauppinen aikoo vetää henkeä ennen seuraavaa luovaa projektia. Tuore isäksi tulo on myös laittanut arvoja uusiksi.
– Mieluummin leikin lapsen kanssa ja tuijottelen häntä silmien kautta sieluun, kuin revin hiuksiani yksin työhuoneella.
Katso Suomitube-dokumenttisarja Yle Areenassa!