“Ei me olla tämän tarinan sankareita”
Onkohan tämä tarpeeksi vallankumouksellinen, rapduo Sofa mietti ennen biisejä tehdessä. Sitten he lähtivät levy-yhtiöstä, lakkasivat kuuntelemasta ulkopuolisia ja lopettivat kuulijoiden jatkuvan voimaannuttamisen.
”Tässä on nyt se tähti, joka rikkoo mieshegemonian, oli jo aikakin!”
Vuonna 2018 kotimaisissa levy-yhtiöissä oli haku päällä. Helsingin Sanomat kirjoitti, kuinka kaikki alalla halusivat löytää sen oikeasti ison suomiräppärin, joka ei olisi mies. Uudenlaisen JVG:n, joka puhkaisisi räpin äijäkuplan. Elettiin aikaa ennen Etan läpimurtoa ja Sini Sabotagen yhdestä jättihitistä oli vierähtänyt viisi vuotta.
Samana vuonna Flow-festivaalin lavalle nousi ensimmäistä keikkaansa varten naisista ja muunsukupuolisista koostuva kollektiivi Dreamgirls, jossa räppäsivät Sofa, F, Yeboyah, Adikia, Nisa ja B.W.A. Viisitoistatuhatta ihmistä vetävä teltta täyttyi lähes kokonaan. Reilun vuoden ajan yleisö kohkasi, media kirjoitti.
Uutta Jarea tai VilleGallea ei tullut.
Sofa-duon Sonja Kuittista, 32, vuosien takainen muisto huvittaa.
– Ihan kuin me tekijät oltaisiin ajateltu, että apua nyt on kiire. Että nyt pitää olla se yksittäinen artisti, joka nousee valtavirtaan.
Nyt, vuosikymmen perustamisensa jälkeen, Sofa kokee olevansa vapaa ulkoisista ”helvetin raskaista” odotuksista. Se on vaatinut taukoa musiikista, lähdön levy-yhtiöstä ja luopumista feministisankarin viitasta.
”Pitää olla aina se, joka näyttää, että perkele me tullaan täältä”
Sonja Kuittisen ja Fanni Noroilan, 30, yhtye Sofa on tunnettu korostetun feministisen räpin esittäjänä. Asema eräänlaisina musiikillisina aktivisteina antaa heille virtaa, mutta on aiheuttanut viime vuosina myös päänvaivaa.
Kun ulkopuolelta tuli painetta muuttaa musiikkialaa 2020-luvun taitteessa, kaksikko mietti, onko heidän työnsä tarpeeksi voimaannuttavaa. Onhan seuraava biisi tarpeeksi vallankumouksellinen?
Noroilan mukaan odotuksista tuli lopulta leima, joka vei vapauden.
– Että pitää olla aina se, joka näyttää, että perkele me tullaan täältä.
Tammikuussa ilmestyneen ep-levyn Lucky Star ja sitä edeltäneen singlen Sofa teki ja julkaisi aiemmasta poiketen ilman suurta levy-yhtiötä. Itsenäisinä artisteina he eivät enää mieti, lunastavatko he ihmisten odotukset siitä, tulisiko duosta seuraava iso juttu. Tai ajattele enää, että hyvän biisin määrittävät suuret striimiluvut ja onnistuneen uran stadionkeikat.
Debyyttialbumin (2020) jälkeen Kuittisen ja Noroilan piti ottaa hetkeksi happea musiikinteosta. Nyt uudella levyllä he ovat onnistuneet ensimmäistä kertaa luopumaan ajatuksista sen suhteen, mitä Sofalta haluttaisiin kuulla tai mitä heiltä on totuttu kuulemaan, Noroila kertoo. Ympärillä ei enää ”häärää tyyppejä”.
Tuottaja-biisintekijä Nori Kinin kanssa tehdyn levyn äänimaailma on aiempaa tuotantoa raaempaa ja hyperpopimpaa – sellaista musiikkia, joka sopii usein vaikeasti radioon.
Kaksikko laulaa sotkuisesta erosta, Alien-scifielokuvien kohtauksista, keskeneräisyydestä. Aiemmat suojamuurit tuntuvat laskeneen. Poissa ovat sankarit, jotka kestävät kaiken, näyttävät mulkuille keskisormea ja jaksavat tsempata kanssasisariaan samaan.
Vaikuttaa siltä, ettei Sofan ole tarvinnut enää todistella itseään ulkopuolisille. On riittänyt energiaa miettiä, mikä muu kiinnostaa, mistä muusta voisi räpätä.
Noroila antaa pika-analyysille varovaisen vahvistuksen.
– Tällä hetkellä elämässä ei resonoi mikään feministisankaruus.
Aiemmassa tuotannossa haavoittuvuus on ollut kyllä läsnä, mutta silloin Sofa on käännellyt teemaa päässään niin kauan, että biisiin on löytynyt voimaannuttava kulma, Kuittinen kertoo.
Vuoden 2023 erolevy ilmestyi täydellisesti hetkeen, jossa kolme suurinta maailmanlaajuista hittiä kertoivat kaikki eroista. Kahdessa niissä kuittaillaan entiselle kumppanille, kuinka oma elämä ilman toista on nyt paljon parempaa (Miley Cyrus – Flowers, Bizarrap ja Shakira – Shakira: Bzrp Music Sessions, vol. 53). Kolmannessa fantasioidaan eksän ja hänen uuden tyttöystävänsä tappamisesta viitaten löyhästi Quentin Tarantinon elokuvien juoneen (SZA – Kill Bill).
Perinteinen itsenäisyyden anthem olisi sujahtanut joukkoon kivuttomasti. Sen sijaan Sofa laulaa ristiriitaisuuksista ja harmaan sävyistä.
– Erosta olisi hyvin voinut ottaa Flowers-tyyppisen näkökulman, mutta ei me kyllä olla tämän tarinan sankareita. Mun kokemus eroista on, että ne ovat ihan saatanan monimutkaisia ja itse toimii sellaisella tavalla, josta ei välttämättä ole kauhean ylpeä, Noroila kertoo.
Sillä joskus tarvitsee esimerkiksi raivoa, että kykenee irtautumaan kuvioista, jotka eivät tee hyvää itselle eikä toiselle, hän jatkaa.
”Sä olet olemassa ilman, että sun täytyisi todentua jossain”
Sofan aikana Sonja Kuittinen ja Fanni Noroila ovat kasvaneet parikymppisistä Teatterikorkeakoulun opiskelijoista kolmekymppisiksi ammattitaiteilijoiksi. Yhtye viettää tänä vuonna 10-vuotissyntymäpäiväänsä.
Ep-levyn julkaisuyönä Kuittinen ja Noroila makasivat molemmat peittojen alla kodeissaan ja lähettelivät toisilleen selfieitä Whatsappissa. Kun levy ilmestyi keskiyöllä, kaksikko oli valmiita nukkumaan.
– En usko, että kukaan on olemassa ilman lepoa. Maailma on nykyisin niin nopeatahtinen, vaikka prosessit vaativat usein aikaa. Se, että näyt jossakin, sulta tulee julkaisu tai olet aktiivinen somessa, ei ole yhtä kuin että sä olisit olemassa. Sä olet olemassa ilman, että sun täytyisi todentua jossain, Kuittinen sanoo.
Kaksi päivää myöhemmin Kuittinen ”pötkötti kotona” ja kuunteli julkaistun ep:n ensimmäistä kertaa läpi. Noroila pisti levyn soimaan vasta viisi päivää sen julkaisun jälkeen.
Sitä ennen oli aika makoilla, katsella tv-sarjoja, silitellä kissoja. Levätä niin paljon kuin huvitti.
