Hyppää pääsisältöön

Yle Teema

Godardin Nainen on aina nainen kuvaa viileän miehen ja intohimoisen naisen suhdetta

Mies ja nainen makaavat vuoteessa peiton alla, mies katsoo naista kohti ja nainen katsoo hymyillen kameraan.

Godardin uran lämpimin elokuva on elokuvallista ilotulitusta, joka leikkii muun muassa Hollywood-musikaaliviittauksilla, pääosassa Godardin oma puoliso Anna Karina.

Nainen on aina nainen (Une femme est une femme, 1961) on Jean-Luc Godardin uran ja Ranskan elokuvan uuden aallon perusteoksia. Kun Godardin kaksi ensimmäistä elokuvaa (joista Pieni sotilas jouduttuaan kielletyksi julkaistiin tosin vasta vuonna 1963) olivat olleet eräänlaisia omakuvia hänestä itsestään, käänsi Godard nyt katseensa naisiin ja erityisesti vaimoonsa Anna Karinaan, josta tuli elokuvan keskipiste sen nimeä myöten. Elokuva myös käynnisti Godardin eräänlaisen Anna Karina -trilogian, joka peilasi heidän suhdettaan.

Niinpä myös Nainen on aina nainen tarkkailee Godardin ja Anna Karinan oikeaa suhdetta, soutamista ja huopaamista viileän miehen ja intohimoisen naisen välillä, kun jälkimmäinen haluaisi heidän jo asettuvan aloilleen. Elokuvan pelkistetyssä juonessa nuori pariisilainen strippari Angela (Anna Karina) haluaa lapsen mutta hänen rakastettunsa Emile (Jean-Claude Brialy) ei lämpene ajatukselle, jolloin Angela kääntyy heidän yhteisen ystävänsä Alfredin (Jean-Paul Belmondo) puoleen.

Godard teki eroa aiempiin elokuviinsa myös filmaamalla romanttisen musiikkikomedian studiossa, väreissä ja laajakankaalle. Elokuvassa on paljon viittauksia Godardin elokuvallisiin sankareihin (Ernst Lubitsch) ja Hollywoodin musikaaleihin, mutta pelkän tribuutin sijasta Godard kehittää ja rikkoo genren tyypillisiä muotoja ja rajoja jatkuvana elokuvallisena ilotulituksena.

Niinpä elokuvassa on vallaton, irtonainen ja täysin omanlaisensa tunnelma, jonka ansiosta Nainen on aina nainen lienee Godardin uran lämpimin elokuva. Musiikkia käytetään jatkuvasti mutta yllättävästi jopa dialogin lomassa ja pirstovien leikkausten tahdittamana, tunnelmien vaihtuessa yhtä äkillisesti ääripäästä toiseen.

Nuori nainen (näyttelijä Aamu Milonoff) katsoo kameraan pidellen toisessa kädessään kirjaa "La Monstre" ja toisessa jalkalamppua, taustalla kirjahylly sekä viherkasvi tuolin päällä.
Kuvateksti Aamu Milonoff
Kuva: Moskito Television

Nainen on aina nainen Kino Klassikossa Teemalla lauantaina 25.2.2023. Ennen elokuvaa naispääosaan asettuu näyttelijä Aamu Milonoff. Keskustelemassa lisäksi suomentaja Sampsa Laurinen. Keskustelua vetää Kalle Kinnunen. Katso Areenassa!

Enemmän elokuvasta: Nainen on aina nainen - Toista Yle Areenassa