Kuusiston ja Ahosen levyllä musiikki on täyttä, konsepti ontto

Viulisti Pekka Kuusiston ja pianisti Joonas Ahosen uusi levy on oikeastaan amerikkalaisen Yarlung Recordsin tuottajien levy. Symmetria Pario -levysarjan konsepti etsii luonnontieteen ja musiikin yhteyttä, tällä levyllä luomisen teemasta. Sitä varten tuottajat tilasivat nipun uusia sävellyksiä ja hankkivat etevät muusikot niitä levyttämään. Kuusiston ja Ahosen osalta tulos on musiikillisesti kestävä, mutta itse konsepti toteutuu ohuesti.

Kannatan jyrkästi tieteen ja taiteen vuoropuhelua, teeman ympärille rakennettuja musiikkitarinoita ja sitä amerikkalaista intoa, jolla tämä levy on maailmaan saatettu. Mutta musiikki pysyy musiikkina, vaikka se kuinka inspiroituisi joruba-heimon tai sufi-mystiikan luomismyyteistä. Yhteys luonnontieteeseen tai maailman syntyyn jää levyllä käsitteelliseksi ja nojaa vain siihen, mitä tuottajat levyvihkoseen runoilevat ja kuinka galaktisia maisemia levykansiin on kuvattu. Muusikoiden itsensä aloitteesta samaan teemaan rakentunut levy olisi saattanut tuottaa intuitiivisesti todempaa, kokemuksellisempaa vuoropuhelua.

Vaan väliäkö teemalla, sillä levyä voi täällä Euroopassa kuunnella esimerkkinä Yhdysvaltain monikulttuurisesta nykymusiikkikuratoinnista. Clarice Assad, Mehmet Sanlikol, Yuko Mabuchi, Ricky Kej ja Adam Knight Gilbert ovat tilauksesta säveltäneet selväpiirteistä, kerralla avautuvaa taidemusiikkia, joka nojailee muihin genreihin huolettomasti kuten Mabuchi ja Sanlikol tai akateemisen pitkitetysti kuten Gilbert.

Minun korviini muita kotoisemmilta ja täyteläisemmiltä kuulostavat ne kappaleet, jotka ovat levyllä Kuusiston ja Ahosen vaikutuksesta. Harrison Birthwhistlen varhainen pianokappale, Missy Mazzolin kuulosteleva mutta voimallinen sooloviuluteos sekä Cecilia Damströmin terapeuttinen Cura tarttuvat svengiin, rakenteeseen ja sointeihin itsevarmalla taidemusiikkiotteella. Levy päättyy Hannah Kendallin kokeilevaan sointitutkielmaan, jonka Kuusisto hinkkaa preparoidusta viulustaan nerokkaan musikaalisesti.

Kuusisto ja Ahonen ottavat tosissaan myös musiikillisesti kevyemmät kappaleet, ja soitto on energistä, hauskaa ja luovaa. Kuusisto ei nykyisellään suotta kikkaile, mutta nuoruuden hurjasteluista on työkalupakkiin jäänyt paljon fraseeraukseen ja sointiin liittyvää osaamista, jolla hän uskottavasti kohottaa musiikiksi pseudoetniset kiemurat ja gershwiniläisen viihteen.

Levyvihkosessa Yarlungin väki runoilee ylpeästi myös levyn äänitystekniikasta, mutta jälki on korkeintaan tavanomaista, sillä helmeilevää syvyyttä puuttuu. Ahosen soolokappaleessa flyygeliä on menty niin liki, että pedaalikoneiston uikutus nousee sävelten rinnalle.

Lievästä penseilystäni huolimatta levy jättää raikkaan olon. Tekijöillä on ollut visio ja energiaa toteuttaa se, ja ohessa on maailmaan syntynyt kuusi uutta kappaletta. Luomisesta on siis tarjolla oppia, vaikkakaan ei tuottajien konseptin mukaisesti.

"Symmetria Pario: Creation". Clarice Assad: Symmetries. Mehmet Sanlikol: Seven Sufi Vignettes. Yuko Mabuchi: Evolution of the One. Ricky Kej: Arambhah. Adam Knight Gilbert: Triptych at the Beginning of Time. Cecilia Damström: Cura. Harrison Birtwistle: Oockooing Bird. Missy Mazzoli: Dissolve, O my Heart. Hannah Kendall: Weroon Weroon. - Pekka Kuusisto, viulu, ja Joonas Ahonen, piano. (Yarlung Records, YAR84165)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 4.3.2023.