Analyysi: Vähättelyä, arvostuksen puutetta ja suljettuja ovia – Naisten kokema syrjintä musiikkialalla on fakta, jota miehet eivät huomaa
Naiset kokevat musiikkialalla vähättelyä ja vaikeutta saada työtilaisuuksia. Miehet eivät tunnista rakenteellista epätasa-arvoa, eikä siinä ole mitään yllättävää, kirjoittaa toimittaja Iida Rauhalammi.
Naispuolisista säveltäjistä ja biisintekijöistä 70 prosenttia kokee musiikkialan epätasa-arvoiseksi, selviää Teoston uudesta tutkimuksesta. Muunsukupuolisten kohdalla luku lähentelee 80 prosenttia. Naisten mielestä sukupuoli vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi verkostoitumismahdollisuuksiin ja uralla etenemiseen. Hyvä veli -kerhot voivat hyvin.
Teoston asiakkaista eli musiikintekijöistä vain 21 prosenttia on naisia.
Moni nainen sanoo kokevansa suoranaista vähättelyä. Kappaleita ei uskota naisten itsensä tekemiksi. Suurin osa naisista kokee jatkuvaa arvostuksen puutetta.
Kuulostaa melko hirveältä. Luulisi, että tähän ongelmaan olisi tartuttu koko alan voimin.
Paitsi, että musiikkialan miehistä suurin osa ajattelee, että mitään ongelmaa ei ole.
Orkesterien ohjelmistossa olevat kappaleet ovat yli 90-prosenttisesti miesten säveltämiä.
Miehet näkevät sukupuolen ongelmallisena tasa-arvon kannalta ainoastaan silloin, kun naisia suositaan esimerkiksi kiintiöiden avulla. Tutkimukseen vastanneet miehet ovat sitä mieltä, että taide ja osaaminen ratkaisevat. On naisten omaa syytä, jos he eivät saa työstään tarpeeksi palkkaa tai eivät menesty alalla.
Selitys on kuultu aiemminkin: Sisällöllä on väliä, ei sukupuolella.
Silti ihmetystä on herättänyt esimerkiksi se, että orkesterien ohjelmistossa olevat kappaleet ovat yli 90-prosenttisesti miesten säveltämiä. Ovatko miehet klassisen musiikin puolella niin paljon naisia parempia?
Toki historian saatossa miessäveltäjiä on ollut huomattavasti naisia enemmän. Kuitenkin Helsingin kaupunginorkesterin intendentti Aleksi Malmberg myönsi Ylen haastattelussa, että klassisen musiikin piireissä on oltu tietämättömiä siitä, mitä kaikkea naissäveltäjät ovat vuosien varrella tehneet.
Esimerkiksi suomalaissyntyisen säveltäjä Laura Netzelin pianokonsertto valmistui vuonna 1879, mutta sai ensiesityksensä vuonna 2020. Siis 141 vuotta valmistumisensa jälkeen.
Sama epätasa-arvo näkyy Teoston mukaan kaikissa genreissä. Vaikka naistekijät kuten Vesala, Chisu ja BEHM näkyvät mediassa, määrä on kuitenkin minimaalinen. Suurin osa popmusiikistakin on miesten tekemää.
Tutkimuksen tuloksia lukiessa tuntuu, että säveltäjä Helvi Leiviskän kommentti vuodelta 1972 on yhä ajankohtainen.
”Pakko on todeta, että sukupuolensa on aina silloin tällöin joutunut tässä kutsumusammatissa havaitsemaan, sillä sama seikka on pätenyt kuin muillakin aloilla: naiselta vaaditaan enemmän kuin mieheltä, jotta menestyisi.”
Suurin osa miehistä ajattelee, että naisilla on täysin samat mahdollisuudet edetä urallaan kuin miehillä.
Teoston tutkimuksen mukaan yksi suurin este säveltäjäksi tai sanoittajaksi ryhtymiselle naisten joukossa on työverkostojen puute. Naiset kokevat, etteivät he pääse piireihin.
Yksi konkreettinen keino auttaa naisia sekä trans- ja muunsukupuolisia henkilöitä verkostoitumaan on hiphoppiin ja r’n’b:hen painottuneen Monsp-levy-yhtiön ja HMC Publishing -musiikkikustantamon Rap Studio Bootcamp. Sen tarkoituksena on saattaa tekijöitä yhteen ja auttaa heitä alkuun urallaan.
Monspin A&R-päällikkö Ida Karimaa sanoo, että ajatus bootcampiin lähti halusta tarjota naisille ja sukupuolivähemmistöille mahdollisuuksia päästä niihin huoneisiin, jotka tuntuvat olevan miesten hallussa.
Kaksi kertaa järjestetyllä intensiivileirillä tärkeää on ollut myös ajatusten jakaminen ja vertaistuki.
– Vähättelystä ja epäuskosta naisten kykyihin on jaettuja kokemuksia.
Karimaan mukaan muutosta on kuitenkin näkyvillä. Kannustusta löytyy, ja ala on jo monimuotoistunut. Silti aktiivisuutta tarvitaan edelleen. Pelkästään ajatuksen tasolla kannustaminen ei riitä.
Teoston tutkimuksen mukaan naissäveltäjät ja -sanoittajat kokevat vähiten tasa-arvoiseksi juuri rap, hiphop ja r’n’b -genren. Nurinkurisesti miespuoliset vastaajat pitävät tätä genreä kaikista tasa-arvoisimpana.
Suurin osa miehistä ajattelee, että naisilla on täysin samat mahdollisuudet edetä urallaan kuin miehillä.
Ja varmasti suurin osa vilpittömästi toivoo, että näin myös olisi.
Miesten on usein vaikea kuvitella minkälaisessa todellisuudessa naiset elävät.
Kuulostaa tutulta. Ne, joita asia ei koske, pystyvät harvoin kuvittelemaan, miltä syrjintä tuntuu.
Kun Suomi muutama vuosi sitten todettiin EU:n rasistisimmaksi maaksi, yllättyneitä olivat lähinnä valkoiset kantasuomalaiset.
Miehet kokevat myös naisia yleisemmin, että tasa-arvo yhteiskunnassa on toteutunut, vaikka faktat muuta kertovatkin.
Sama toistuu, kun puhutaan seksuaalisesta häirinnästä. Miesten on usein vaikea kuvitella, minkälaisessa todellisuudessa naiset elävät. Joidenkin tutkimusten mukaan miehet arvelevat, että 40 prosenttia naisista on kokenut seksuaalista häirintää. Oikea luku on 80 prosenttia.
Teoston tutkimuksen piti sisällään myös ratkaisuehdotuksia. Ykköseksi nousi musiikkialan perinteisten rakenteiden, käytäntöjen ja asenteiden tietoinen ravistelu. Totutut toimintatavat halutaan kriittisen tarkastelun alle. Konkreettinen ehdotus oli myös se, että alalle pitää palkata lisää naisia päättäviin tehtäviin.
Ei tarvitse olla tilastotieteilijä päätelläkseen, että ei riitä, että 21 prosenttia porukasta yrittää tehdä jotain. Ala voi tasa-arvoistua vain, jos miehetkin alkavat nähdä ongelman ja haluavat saada muutosta aikaan.
Kulttuuricocktail Livessä keskustellaan keskiviikkona 8. maaliskuuta musiikkialan epätasa-arvosta. Yle TV1 ja Yle Areena klo 20–20.30. Vieraina ovat laulaja-lauluntekijä Rita Behm sekä levy-yhtiöpomo Pekka Ruuska.
