Aminan päihderiippuvuus johti rikoksiin ja asunnottomuuteen, kunnes hän kysyi itseltään yhden kysymyksen

Amina istui asunnollaan ja kutsui kavereitaan: ”Tulkaa joku myssyille!”

Hän lähti kiertämään asuntoa ja käveli parvekkeen ohi. Ulkona nurmikolla makasi poliiseja, jotka ottivat valokuvia.

”Myssyille nyt joku!” Amina huusi, kunnes muisti, että oli yksin. Ulkona ei ollut poliiseja. Amina oli psykoosissa. Elettiin vuotta 2021.

Amina oli valvonut useamman viikon ajan useita päiviä putkeen. Hän tipahti silloin tällöin parin tunnin uneen, kun kroppa ei kestänyt valvomista. Valvominen johtui amfetamiinista. Harhat syvenivät kannabiksella, ”myssyllä”.

Psykoosimaailma oli outo, mutta se ei ollut pelottava. Ei ainakaan yhtä pelottava kuin todellinen maailma, jossa 24-vuotias Amina oli käyttänyt säännöllisesti erilaisia päihteitä 12-vuotiaasta asti.

Yrityksiä päästä irti päihteistä oli paljon. Kaikki olivat epäonnistuneet. Rikosrekisteri oli pitkä.

Koukkuun adrenaliiniin

Kun Amina oli 5-vuotias, hän varasti ensimmäisen kerran karkkia kaupasta. Adrenaliini virtasi, kun hän sujautti karkit taskuihinsa ja käveli kaupan henkilökunnan ohi. Kun hän pääsi kaupasta ulos, endorfiinit voitelivat aivoja.

– Varastamisesta tuli hyvä tunne. Jäin siihen koukkuun, Amina sanoo. Hän esiintyy jutussa vain etunimellään asian arkaluonteisuuden vuoksi.

Näpistely lisääntyi, kun Amina siirtyi alakoulusta keskustan yläkouluun. 6. ja 7. luokan kesälomalla Amina veti ensimmäiset kännit.

– Minulla oli tosi paha olla, ja turrutin sitä pahaa oloa alkoholilla.

Vaikea lapsuus

Aminan vanhemmat erosivat, kun tämä oli 3-vuotias. Lapsuuteen liittyi Aminan mukaan muutakin traumaattista, mutta niitä asioita hän ei halua syvemmin avata.

Koulussa ja kodin pihapiirissä Aminaa kiusattiin.

– Kiusaaminen liittyi ihonväriini ja ulkonäkööni. Jos pelattiin vaikka totuutta ja tehtävää, usein annettiin tehtäviä, että pussaa ihastustasi. Usein oli tehtävä, että joku joutui pussaamaan minua, se oli rangaistus.

Lapsuuden asuinympäristö oli rauhaton. Poliiseja kävi usein, ja naapurin ukko riehui usein kiväärin kanssa pihalla.

Koulussa Amina ei viihtynyt. Hän varasteli niin paljon, että poliisit ja sosiaalityöntekijät tulivat tutuiksi. Kun Amina täytti 15, sosiaalityöntekijä päätti, että Aminan elämän piti muuttua.

Katso: Amina vastaa asunnottomista esitettyihin ennakkoluuloihin Yle Kioskin All X Panel -sarjassa.

Pois kotoa

Amina sekä hänen sosiaalityöntekijänsä pitivät syksyllä 2012 palaverin, jonka piti olla rutiinipalaveri. Yllättäen sosiaalityöntekijä sanoi, että Aminaa odottaa kiireellinen sijoitus.

Se on vakava puuttuminen ihmisen elämään ja yksityisyyteen ja yleensä viimeinen keino, jota käytetään, jos lapsi on välittömässä vaarassa.

– Sossu sanoi, että minulla on tunti aikaa pakata tavarani, minkä jälkeen hän tulee hakemaan minut kotoani.

Seuraava muistikuva Aminalla on sijaishuoltoyksiköstä Keravalta, joka oli nyt hänen uusi kotinsa.

Amina ohjattiin ruokapöytään. Tarjolla oli jonkin sortin risottoa, jossa oli herne-maissi-paprika-sekoitusta. Ei maistunut.

Amina ohjattiin pieneen huoneeseen, jossa oli sänky ja yöpöytä. Amina istui sängyllä, katsoi ulos ikkunasta ja alkoi itkeä.

Rakastuminen amfetamiiniin

Ensimmäinen kuukausi oli ”täydellinen”, kuten Amina kuvailee. Hän raitistui ja rauhoittui.

Pikkuhiljaa Amina alkoi kaivata jännitystä. Hän tutustui uusiin ihmisiin, ja päihteet – pääasiassa alkoholi – tulivat taas mukaan. Amina alkoi ”hatkailla” eli jättää tulematta takaisin sijaishuoltoyksikköön sovittuna aikana.

Kerran Amina oli pummimassa juna-asemalla tupakkaa. Hän tutustui mieheen, joka vei Aminan asunnolleen, jossa oli kaksi muuta tuntematonta miestä. Miehet ja Amina viettivät asunnolla viikon ja nauttivat alkoholia ja kannabista. Miehet tutustuttivat Aminan ensimmäisen kerran amfetamiiniin, josta tuli pitkäksi ajaksi Aminan suuri rakkaus.

Seuraavina kuukausina pääosa Aminan ajasta meni amfetamiinin metsästämiseen ja käyttämiseen, kunnes sosiaalityöntekijä teki asiasta lopun.

2,5 vuoden jakson jälkeen sosiaalityöntekijä passitti Aminan katkolle, minkä jälkeen hän ei saisi enää palata Keravan yksikköön.

– Se oli kova paikka, koska viihdyin siellä. Tuli samanlainen hylätyksi tulemisen tunne kuin silloin, kun jouduin lähtemään kotoa.

Katkolla Amina jatkoi päihteidenkäyttöä. Hän halusi lopettaa ja pyysi apua. Aminalle sanottiin, että sen kun lopetat.

Lue myös: Suomalaisten suhtautuminen huumeisiin on muuttunut, käyttöhuoneitakin kannattaa aiempaa useampi

Riippuvuus on sairaus

Monet asiantuntijat ovat nykyään sitä mieltä, että riippuvuus eli addiktio on sairaus.

Joidenkin aivot ovat lähtökohtaisesti erityisen alttiit addiktiolle, koska kysymys on osittain geneettisistä asioista, kertovat monet tutkimukset. Esimerkiksi alkoholismista perinnölliset tekijät selittävät 40-60 prosenttia.

Kun alttiuteen lisätään traumaattisia kokemuksia, turvaton ympäristö, turvallisten aikuisten puute ja kiusaamista, ihmisellä on vähemmän mahdollisuuksia taistella sairastumista vastaan.

Uudet kuviot, uusi koukku

Kun Amina täytti 18, hänelle löydettiin oma asunto Hyvinkäältä. Amina ei ollut enää tilivelvollinen kenellekään, ja elämästä tuli kaoottista.

Hän teki automurtoja ja pienimuotoista huumekauppaa rahoittaakseen omaa käyttöään.

Amina häädettiin Hyvinkään asunnosta puolen vuoden jälkeen. Hän muutti poikaystävänsä kanssa Keravalle Saviolle 28-neliöiseen yksiöön. Kun vuokrasopimus loppui, Amina jäi taas asunnottomaksi.

Sitten löytyi asunto, ja taas tuli neljän kuukauden jälkeen tuli häätö.

Amina oli 20-vuotias, ja hän lähti hoitoon päihdeongelmansa takia. Katkolla hänet pumpattiin täyteen rauhoittavia lääkkeitä, bentsodiatsepiineja eli bentsoja. Amina jäi niihin koukkuun.

Amina oli taas asunnoton kuukauden ajan, kunnes sai kämpän Keravalta. Sama ralli jatkui: Hän pyrki eroon aineista, tylsistyi ja palasi käyttämään.

Kaveri yritti tappaa

Yhtenä iltana Amina oli Keravan asunnollaan naisen ja miehen kanssa, ja mies sekosi. Hän vajosi psykoosiin ja alkoi riehua.

Nainen kimpaantui, haki veitsen ja yritti viiltää mieheltä kurkun auki. Amina yritti rauhoitella: kaikki on ihan hyvin, anna veitsi minulle, ota ihan rauhassa.

Tilanne laukesi, mutta Amina järkyttyi. Tapauksen jälkeen psykoosiin vajonnut mies murtautui kahdesti Aminan asuntoon, ja Aminan turvallisuuden tunne oli mennyttä.

Hän päätti pyrkiä taas aineista eroon.

Asunnottomuutta ja lopetusyrityksiä

Vertaistukiryhmiä ja kuivilla oloa. Hoitojaksoja ja selvä putki. Amina oli 22, ja elämä alkoi olla pitkästä aikaa järjestyksessä.

Uutena vuotena 2020 hän retkahti taas. Alkoi hivutustaistelu, jossa Amina yritti käyttää päihteitä rajoitetusti. Yksi päivä sekaisin ja puhtaana viikko. Sitten pari päivää sekaisin ja puhtaana viikko. Sekoiluputket pitenivät ja selvät ajat lyhenivät, kunnes käyttö oli taas päivittäistä.

Taas sama ralli: Kuntoutusta. Päihteitä. Asunnottomuutta. Uusi kämppä. Päihteitä. Hoitojakso. Päihteitä.

Yhdessä vaiheessa Amina oli viisi kuukautta asunnottomana. Hän nukkui kavereidensa nurkissa, joskus rappukäytävässä ja välillä tuntemattomien luona. Amina yritti romantisoida asian itselleen parhain päin: hän on vapaa, hän ei ole oravanpyörässä.

Sitä paitsi hän oli niin sekaisin, ettei mikään oikein tuntunut missään.

Kun Aminalle tarjottiin kämppää, hän ei meinannut ottaa sitä vastaan. Hän ei jaksanut rakentaa taas kotia vain joutuakseen pian lähtemään sieltä.

Amina kuitenkin otti asunnon ja sai myös hoitoa. Uudet hoitokontaktit eivät neuvoneet ja pakottaneet, vaan jättivät päätöksenteon Aminalle.

Häntä kuunneltiin ja häneltä kysyttiin, mitä hän haluaisi, ja Aminalla, addiktilla, oli asiaan vastaus. Hän halusi käyttää huumeita.

Onko elämällä muuta tarjottavaa?

Eräänä syysiltana 2021 Amina makasi sohvallaan eikä halunnut lähteä ulos.

Tätäkö minun elämäni on, hän mietti. Kyllähän elämällä piti olla hänelle jotain muutakin tarjottavaa.

Asunnosta ulos meneminen, huumeiden hakeminen, tuntui vaikealta.

Mitäpä, jos hän ei enää menisi ulos?

Mitäpä, jos hän ei enää hakisi lisää huumeita?

Kun tämä satsi olisi käytetty loppuun, mitäpä, jos hän lopettaisi siihen?

Koska elämällä on pakko olla jotain muutakin tarjottavaa, eikö?

Ajatus luuppasi Aminan päässä.

Minuutti minuutilta

Tuntui, kuin olisi viikon ajan jäänyt joka päivä rekan alle. Amina eli päivä kerrallaan, tunti kerrallaan, vartti kerrallaan, minuutti kerrallaan, kun vieroitusoireet olivat pahimmillaan.

– Joka minuutti tein sen päätöksen, että en käytä. Koska halusin nähdä, onko elämällä tarjottavaa, Amina sanoo nyt istuessaan Pasilan Triplassa kahvilassa.

Päätöksestä olla hakematta lisää huumeita on nyt maaliskuussa 2023 vuosi ja kuusi kuukautta.

Miksi viimeisin päätös on pitänyt?

– Pääsin toipumiseen mukaan, koska olin niin loppu siihen elämään jota elin. Olin valmis kokeilemaan mitä tahansa vertaiset ja kokemusasiantuntijat ehdottivat. Pyysin apua ja olin ensimmäistä kertaa elämässä valmis ottamaan apua vastaan ehdoitta.

Oliko elämällä sitten tarjottavaa, kysyn, ja Amina sulaa hymyyn.

– Joo. Oli.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Amina on nyt 25. Hän valmistui maaliskuun lopulla Tikkurilan Laureasta kokemusasiantuntijaksi ja aloitti työt. Hänellä on myös asunto, ensimmäinen, johon hän on rakentanut oikean kodin.

– On palava halu auttaa niitä, jotka kamppailee samojen asioiden kanssa. Haluan antaa äänen marginaalissa eläville.

Amina oli alkuvuodesta Norjassa vertaistukiryhmän mukana laskettelutapahtumassa. Hän oli myös mukana Huudikoutseissa, jotka tekevät jalkautuvaa päihdetyötä metroasemien läheisyydessä. Hän on ollut haastatteluissa ja paneelikeskusteluissa, esimerkiksi Suomi Areenassa.

Nyt Aminan tavoitteena on päästä palkkatöihin ja tulevaisuudessa ehkä yrittäjäksi. Hän haluaa kehittää palveluita, joissa autetaan päihdeongelmaisia. Hän toivoo myös pääsevänsä työskentelemään nuorten ja naisten kanssa, koska kokee, että heille hänellä olisi eniten annettavaa oman kokemuksen kautta.

– Se ei hyödytä ketään, että ihmistä pompotellaan eri palveluiden välillä ja unohdetaan se todellinen syy miksi tämä ihminen alun perin lähti hakemaan apua.

Amina on lukenut paljon psykologiaa, ja sekin voisi olla yksi tulevaisuuden ura, hän sanoo.

– Minulla on tavoitteena lähteä opiskelemaan psykologiaa yliopistoon ja mahdollisesti väitellä siitä vielä tohtoriksi. Ihmismieli on aina kiinnostanut minua, ja haluan oppia siitä lisää. Psykologian lukeminen on myös auttanut minua ymmärtämään itseäni paremmin.

Ihmiset eivät ymmärrä addiktiota

Amina on kiitollinen avusta, jota on saanut, mutta sanoo myös, että esimerkiksi kunnallisella puolella päihdeongelmaa ei tahdota Suomessa ymmärtää. Ei nähdä ongelman taakse.

– Ei haluta nähdä asunnottomia ja päihdeongelmaisia, vaan halutaan “siivota” heidät pois silmistä. Koen erittäin tärkeäksi antaa äänen marginaalissa eläville ja vähentää stigmaa eri ihmisryhmiin liittyen ja esimerkiksi lisätä tietoisuutta rasismista sekä addiktiosairaudesta.

Ajatellaan, että kysymys on selkärangasta. Lopetat vaan, sanotaan ja pestään omat kädet.

– Ihmisillä on stereotypioita esimerkiksi asunnottomista, että miltä he näyttävät ja millaisia he ovat. Ihan kuin asunnottomuudella olisi kasvot, vaikka eihän se niin ole. Minkä näköinen ihminen tahansa voi olla asunnoton.

11 min

All X Panel - Toista Yle Areenassa

Jos asunnottomuus koskee sinua tai läheistäsi, kysy apua sosiaaliviranomaisilta tai järjestöiltä.