DG tekee 2020-luvun crossoveria masentavasti sometykkäykset edellä

Taidemusiikin suurten levy-yhtiöiden kriisi kuuluu piinallisen kirkkaana Deutsche Grammophonin uutuusjulkaisussa, joka kantaa nimeä Lofi Symphony. Kun tuottaja nimeltä L. Dre yhdistää vanhaa C-kasettia teeskenteleviä hiphop-raitoja taidemusiikkihitteihin, tuloksena syntyvä crossover masentaa minua musiikillisesti vähän mutta muista syistä paljon.

Ensinnäkin lofi-genreen pakotettu klasari kuulostaa vielä väkinäisemmältä kuin se 1980-luvun crossover, jossa Pavarotti kiljui kilpaa popkukkojen kanssa ja Beethovenin kohtalonsinfonian päälle ympättiin sähkörummut. Tuottaja L. Dre matkii pehmeän retroa C-kasettisoundia toisteisilla keinoilla, joiden ilmeinen digitaalisuus lyö korville. Lisäksi hän mistään mitään tajuamatta silpoo hittimelodiat muotoon, joka sopii hiphop-biittien matalamieliseen tasatahtisuuteen ja nykyiseen kahden minuutin hittimittaan.

Chillien klasaribiittien kavalkadissa murheellisinta on kuitenkin repsottavan pinnan takaa paljastuva laskelmointi. Levyn myyntiteksteissä kerrotaan, että lofi on suosittu genre, ja että L. Drellä on paljon tykkääjiä Tiktokissa ja Youtubessa. Deutsche Grammophon ei siis edes yritä tehdä hyvää musiikkia, joka keräisi sometykkäyksiä. Deutsche Grammophon kerää hyviä sometykkäyksiä, ja yrittää tehdä niistä musiikkia. Mutta jos musiikkia tehdään some edellä, tulos on juuri tällainen eli laskelmoitu ja tyhjä.

Tiedän että musiikin ansaintalogiikan muutokset ja taiteeseen liittyvien arvojen muutokset ovat iskeneet lujaa isojen taidemusiikkilevy-yhtiöiden bisnekseen, mutta DG:llä on ehkä eniten resursseja ja ammattitaitoa näiden haasteiden ratkomiseen. Siksi minun sieluuni sattuu, että yhtiö etsii ratkaisua tällaisesta levystä, joka tuhoaa sen brändistä loputkin. DG:n aiempi crossover-viritys, Recomposed-sarja, on L. Dren kötöstyksiin verrattuna avantgarden, luovuuden ja musiikin juhlaa.

L.Dre: Lofi Symphony (DG, 501352)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 18.3.2023.