Urkulevy 1920-luvun funkis-klassismin tyyliin

Jämsän kanttorin Marko Kuparin uusi levy sisältää pohjoismaista urkumusiikkia ja painottuu Suomen itsenäisyyden alkuaikoihin. Silloin rakennetut kirkot edustavat karua, jylhää myöhäisjugendia tai esifunkista, jota sanottiin uusklassismiksi, ja levyn musiikki kuulostaa juuri siltä, mikä näkökulmasta ja kuuntelumielestä riippuen on hyvä tai huono asia.

Harald Fryklöfin Sinfonisia kappaleita, Fartein Valenin Preludi ja fuuga sekä etenkin Carl Nielsenin Commotio ovat pelkistettyjä ja kestävästi rakennettuja teoksia, joissa on yhtä paljon tai siis vähän ymmärrettävää tunnetta kuin uusklassisten kirkkojen seepianvärisissä kiviseinissä. Mutta Kupari soittaa kappaleet uskottavan kirkkaalla tyylillä ja 1930-luvun ihanteita edustavat Jämsän kirkon urut sopivat musiikkiin hyvin. Niinpä musiikissa välillä avautui juuri se raikas, avara tila, joka ajan arkkitehdeilla oli tavoitteena. Mutta jos oma tunneviritys hetkeksi herpaantui, musiikki alkoi tuntua todella tylsältä ja merkityksettömältä.

Levyn tilausteos, Kai Niemisen Pre-Inter-Post, ei sekään intoudu sointiväri- tai tekstuurileikkeihin. Niemisen musiikista tuttu herkkyys ei uruilla rakennu hiljaisuuksista ja väreistä, kuten kitara- ja orkesterikappaleissa, vaan pitkistä, runollisista linjoista ja murretuista sointi- ja harmoniapinnoista. Loppua kohti kappale sentään kerää funkistyylistä voimaa.

Marko Kuparin koostamaa ohjelmistoa voisi luonnehtia kunnianhimoiseksi, mutta ainakin se on omaperäinen ja koherentti. Myös Pilfink-yhtiö on saanut tällä kertaa kannen tuunattua taitavasti levyn musiikkiin, mustavalkoista, talvista järvimaisemaa ja fontteja myöten.

"Distances - Pohjoismaista urkumusiikkia", säv. Harald Fryklöf, Kai Nieminen,Carl Nielsen, Jón Nordal, Fartein Valen. - Marko Kupari, urut. (Pilfink, JJVCD-253)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 18.3.2023.