Oramo osaa rakentaa myöhäisromanttista hurmioherkkua

Vuonna 1913 tanskalainen teinisäveltäjäihme Rued Langgaard sai Berliinin filharmonikot kantaesittämään ensimmäisen sinfoniansa, ja siitä tuli hänen ensimmäinen, suurin ja ainoa menestyksensä. Nyt tasan 110 vuotta myöhemmin Berliinin filharmonikot palaavat teoksen äärelle Dacapo-yhtiön julkaisemalla konserttitallenteella, ja kapellimestari Sakari Oramo saa teoksen hehkumaan kuumana ja kirkkaana.

Itseoppineen Langgaardin nuoruudenteos on myöhäisromanttisena vellovaa vuorikiipeilyä, jonka symbolistisessa ohjelmassa ihmskunta kiipeää korkeammalle kehitystasolle - Langgaard etunenässä. Harmoniaa Langgaard venyttelee varsin varovaisesti eikä hänen orkesterinkäsittelynsä ole yhtä plastista ja luovaa kuin vaikkapa Richard Straussilla. Geneeriset pasuunakuorot ja jousitremolot merkkaavat suuria tunteita, eikä pianissimoistakaan löydy sointioivalluksia, paitsi ehkä päätösosan perkussiokihinässä. Sakari Oramo kuitenkin fraseeraa mellastukseen järkeä ja siloittelee sen saumat, niin että ainakin itse kuuntelen tätä nuoruuden intomieltä paljon mieluummin kuin vaikkapa Brucknerin turpeaa kypsyyttä.

Konserttiäänitys paljastaa, että Berliinin filharmonikot todellakin on uskomattoman taitava joukkio, ja Oramo puolestaan on mestari piiskaamaan frakkipukuisista ryhmistä esiin laimentamattomia tunnemyrskyjä. Harmittamaan jää vain se, ettei laveanpuoleinen äänitys päästä kovin lähelle soolojen yksityiskohtia.

Kuten Aki Yli-Salomäki Dacapon Langgaard-sarjan aiemmassa arviossa sanoi, Oramo on tarttunut kiinnostavaan mutta aikanaan taka-alalle jääneeseen säveltäjään. Tällä levyllä kuulee, kuinka itsevarmasti ja karmit kaulassa Langgaard sinfonikkona aloitti, mutta melkeinpä kiinnostavampia ovat hänen myöhäisemmät sinfoniansa, joita sävyttävät myös katkeruus, epätietoisuus ja oman paikan etsintä.

Rued Langgaard: Sinfonia nro 1 "Cliffside Pastorals" - Berliinin filharmoninen orkesteri/Sakari Oramo. (Dacapo, 6.220644)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 18.3.2023.