Analyysi: Matti Klingellä oli ylivoimainen sivistyksen työkalu, joka löytyy meiltä kaikilta — mutta emme osaa enää käyttää sitä
Sivistyneen ihmisen määritteleminen ei ole ongelmatonta. Toimittaja Tuomas Karemo kirjoittaa, miten hänen käsityksensä Matti Klingen sivistyneisyydestä muuttui sen jälkeen, kun hän oli keskustellut Klingen kanssa privaatisti.
Kulttuuricocktail Livessä keskustellaan keskiviikkona 15. maaliskuuta yleissivistyksen merkityksestä vuonna 2023. Yle TV1 ja Yle Areena klo 20–20.30. Vieraina ovat taiteilija Anna Eriksson sekä yrittäjä ja tietokirjailija Saku Tuominen.
Voit osallistua lähetyksen aikana keskusteluun osoitteessa www.chat.yle.fi
Sivistys ja yleissivistys on helppo erottaa toisistaan arkisessa kielenkäytössä: Minna on sivistynyt, mutta Pekalla on hyvä yleissivistys. Yleissivistys kuulostaa siltä kuin sen voisi hankkia ja omistaa kuin esineen.
Sivistys kielii jostain pysyvämmästä, korkeammasta ja koko ihmistä määrittelevästä olemisen tavasta. Harvemmin elossa olevasta ihmisestä sanotaan, että tämä oli sivistynyt, mutta ei ole enää.
Sivistys on hyvässä mielessä vähän kuin leima, josta ei pääse eroon.
Ketä pidetään sivistyneenä ja millaisin perustein? Usein riittää se, että vaikuttaa sivistyneeltä tai antaa oikeanlaisen kuvan. Tänä päivänä voi saada renessanssineron maineen, jos osaa siteerata samassa asiayhteydessä Ciceroa ja Kikkaa.
Suurin osa sivistyneinä pitämistäni ihmisistä arvioivat sivistyneisyyttä hyvin pitkälle lukeneisuuden perusteella. Tämäkään ei ole ongelmatonta.
Lauri Viita kirjoitti vuonna 1961 pienen aforistisen kysymyksen: ”Mitä, puhuiko hän viittä kieltä! Entä oliko hänellä asiaa?”
Hieman samanlainen kysymyksenasettelu liittyy sivistykseen. Jos olet lukenut 25 000 kirjaa, tekeekö se sinusta sivistyneen ihmisen?
En heittänyt lukua hatusta – suunnilleen sen verran kuului kirjoja Josif Stalinin henkilökohtaiseen kirjastoon, kun hän oli vallassa. Diktaattorin lukeneisuudesta kertoo Timo Hännikäinen vastikään ilmestyneessä tutkielmassaan Stalinin muotokuva (2023):
”Käsitys sivistymättömästä Stalinista on väärä. Hän oli yksi laajemmin lukeneista 1900-luvun diktaattoreista.”
Lue lisää:
Stalinin kotikirjastossa oli Hännikäisen mukaan poliittisen, historiallisen ja kaunokirjallisuuden ohella esimerkiksi psykologiaa, urheilua, uskontoa, taidekritiikkiä, hypnoosia ja sukupuolitauteja käsittelevää kirjallisuutta. Stalin pyrki lukemaan päivässä 300–500 sivua, jos tietoihin on uskomista.
Sivistyksen sanotaan olevan itsensä tiedollista, esteettistä ja moraalista kehittämistä. Jos sivistyneisyyttä mitataan tietomäärässä ja lukeneisuudessa, Stalin varmaankin täyttää sivistyneen ihminen kriteerit.
Moraalisen sivistyksen suhteen Stalinia alemmas tuskin voi päästä. Hänen päämääränsä oli rajaton valta ja sen saavuttaminen ja ylläpitäminen keinoilla millä hyvänsä: tapattamalla, kiduttamalla ja uhkailemalla.
Stalin on sivistyksestä puhuttaessa tietenkin ääriesimerkki ja provokaatio. Silti hänen esimerkkinsä muistuttaa sen merkityksestä, mihin ja miten ihminen käyttää oppineisuuttaan. Tai ettei epämoraalinen ja primitiivinen toiminta sulje pois laajaa kirjallista sivistyneisyyttä.
Sivistynyt ihminen kuuntelee – tai ainakin osaa esittää uteliasta
Professori Matti Klinge (1936–2023) kuului eittämättä suomalaiseen sivistyneistöön. Hän oli myös kiistanalainen sekä ajattelijana että käytökseltään, jota voisi kutsua vanhan ajan trollaamiseksi. Muistan tilanteen, jossa Klinge kieltäytyi kättelemästä kollegaani vain siksi, että tämä oli pukeutunut T-paitaan.
Henkilökohtaisesti minulla on maaliskuussa kuolleesta Klingestä vain hyviä muistoja. Haastattelin häntä useampaan otteeseen ja kävin joitain kertoja hänen luonaan. Häntä kuului teititellä, kravatti piti olla kaulassa ja kengät jalassa myös kotioloissa. Tämä oli minulle kamalaa pinnistelyä, koska viihdyn kotona kalsareissa ja puhuttelen ihmisiä heidän etunimillään.
Klingessä oli eräs taito, jota arvostan erityisen paljon: kuunteleminen. Vaikka Klingellä oli paljon mielipiteitä, hän esitti vastakysymyksiä ja epäröi aika ajoin ajatuksiaan. Näin hän käyttäytyi etenkin silloin, kun nauhuri oli pois päältä. Uskoakseni tämä oli lukeneisuuden ohella avain Klingen sivistykseen.
On vaikeaa kuvitella, että itsestään puhuessa sivistyisi.
Kuulluksi tulemisesta on tullut minulle luksusta. Törmään verrattain usein ihmisiin, joilla riittää varmoja mielipiteitä ja faktoja asiasta kuin asiasta. Tämän lisäksi heillä on valtava tarve liittää kaikki keskustelunaiheet pakonomaisesti itseensä. He eivät kysy.
Samaa asiaa on valittanut moni ystäväpiirissäni. En lainkaan ihmettele, että ihmiset ravaavat terapeuteilla nykyään niin paljon, jos ympärillä on vain itsestään puhuvia ja mielipiteistään varmoja ihmisiä.
On vaikeaa kuvitella, että itsestään puhuessa sivistyisi. Halu sivistyä edellyttää jatkuvaa kysymysten esittämistä itsensä lisäksi myös muille.
En voi olla varma, kuunteliko Matti Klinge minua oikeasti, mutta ainakin hän osasi esittää uteliasta ja oli roolissaan uskottava. Vaikka kyseessä olisikin ollut teatteri, arvostan suuresti, että hän yritti.
Ehkä Klinge puolestaan arvosti sitä, että yritin eläytyä hänen sivistysmaailmaansa liian ahdas puku päällä, otsa ahdistuksesta kimaltelevaisena.
Kuuntelemisen lisäksi sivistynyt ihminen kykenee sanomaan, ettei hän tiedä. Myös näitä kahta sanaa muistan Klingen käyttäneen: en ja tiedä. Enkä tarkoita sellaista tietämättömyydellään rehentelyä, ettei ole kuullutkaan Gettomasasta ja on ylpeä siitä.
EDIT: Lisätty Stalinin kirjastoa käsittelevään kohtaan selvyydeksi viittaus Timo Hännikäisen kirjaan.
Lisää aiheesta:
' /%3E%3C/svg%3E)
