Parfymoitu tulkinta Valentin Silvestrovin Hiljaisista lauluista

Pianisti Hélène Grimaud’n ja bartoni Konstantin Krimmelin livetallenne ei onnistu avaamaan ovea Silvestrovin musiikin selittämättömään nostalgian ja kaipuun taikamaailmaan.

Deutsche Grammophonin uutuuslevyn esittelylehtisessä luodaan kunnioittava tila ukrainalaiselle säveltäjälle Valentin Silvestroville. Siinä määrin, että levyn muusikoiden, pianisti Hélène Grimaud’n ja baritoni Konstantin Krimmelin esittelyt jätetään kokonaan väliin. Lähes kaikki tekstit liittyvät vain ja ainoastaan Silvestroviin ja hänen Hiljaisiin lauluihinsa.

Vuosien 1974 ja 1977 välisenä aikana syntynyt Hiljaiset laulut merkitsi käännekohtaa Valentin Silvestrovin uralla. Neuvostoliiton avantgarde-säveltäjien kärkinimiin kuulunut Silvestrov käänsi Hiljaisten laulujen myötä selkänsä post-modernille sävelkielelle ja kulki kohti sellaista ilmaisua, josta hänet nykyisin – etenkin Venäjän aloittaman hyökkäyssodan jälkeen tunnetaan. Laulujen traditionaalinen rakenne ja sävelkieli koettiin tätä taustaa vasten kuohuttavana. Kuohuttava oli myös laulusarjan kesto: kaksi tuntia ilman taukoja.

Ennen kuin nämä laulut valloittivat konserttilavat, niitä esitettiin kotikonserteissa, museoissa ja yliopisto-opiskelijoiden klubeilla. Näissä esityksissä Silvestrov itse asettui usein pianon ääreen. Kokemustensa pohjalta hän muotoili sarjan esitysohjeita, joiden valossa onkin hyvä arvioida Grimaud’n ja Krimmelin uutuutta.

“Lauluääni ei saa erottua pianosta, vaan sen tulee ilmestyä sen syvyyksistä välillä kohoten välillä takaisin vajoten. Laulaja laulakoon ikään kuin itseään valppaasti kuunnellen. Kaikki laulut tulee laulaa hyvin hiljaa, kevyellä, kuulaalla ja kirkkaalla soinnilla, ilmaisun suhteen pidättyväisesti, ilman minkäälaista pyrkimystä psykologisointiin.”

Esitysohjeissaan Silvestrov esitti myös toiveen, että nämä laulut tulisi mieluiten esittää kokonaisuutena, ikään kuin yhtenä kaksi tuntia kestävänä lauluna. Hélène Grimaud’n ja Konstantin Krimmelin levylle on poimittu Hiljaisista lauluista puolet.

Legendaarinen, alunperin jazz-musiikkiin erikoistunut ECM-levymerkki julkaisi vuonna 2004 Hiljaisista lauluista tupla-cd:n, kaikki 24 laulua. Tämä baritoni Sergei Yakovenkon ja pianisti Ilja Schepsin Moskovassa vuonna 1986 äänittämä aiemmin julkaisematon tallenne on ihana, ylittämätön. Deutesche Grammophonin uutuusalbumi ei kerta kaikkiaan vedä sille vertoja.

Se johtuu ennen muuta siitä, että Krimmel ja Grimaud eivät tohdi tai osaa soveltaa esitykseensä Silvestrovin ohjeita, he eivät saa ravisteltua kyllin tehokkaasti irti itsestään lied-eetosta, jossa laulut analysoidaan, psykologisoidaan ja sitten tulkitaan. Jos se olisi Hiljaisten laulujen juju, niin heidän levytyksensä olisi ensiluokkainen. Silvestrovin aineettomat, hiljaisuudesta kehrätyt laulut kuulostavat Grimaud’n ja Krimmelin esittämänä jollain tavalla hajustetuilta, kuin jäljitelmiltä.

Lisäksi on vähän arveluttavaa, että Deutsche Grammophon julkaisee vain valikoiman lauluja, kun Silvestrovin oma nimenomainen opastus on se, että Hiljaiset laulut esitetään yhtenä kaksituntisena jatkumona, yhtenä lauluna. Tämä liittyy oleellisesti sävellyksen sisimpään olemukseen ja asettaa erityisen haasteen tulkitsijoille: kuinka saada kuuntelijoiden huomio kahden tunnin ajaksi ja antaa ilmaisu laulujen hiljaiselle mutta intensiiviselle jännitteelle.

Deutsche Grammophon on julkaissut äänitteen digitaalisena albumina, cd:nä sekä kahden vinyylilevyn settinä. Cd:stä ja tuplavinyylistä on valmistettu myös rajoitetun erän erikoiseditio, jossa on mukana nimikirjoituksilla varustettu “taidekortti”. Tuotteistuksesta tulee mieleen englannin sana conversation piece, esine joka asetetaan olohuoneen pöydälle sillä ajatuksella, että se voisi generoida keskustelua: “Kas, onko tuossa sen kuuluisan ukrainalaisen säveltäjän levy? Hän joka pakeni Berliiniin Venäjän hyökättyä Kiovaan?”

Kun on kuullut ECM:n julkaiseman, vuonna 1986 Moskovassa tallennetun version, jonka säveltäjä itse editoi, on vaikea keksiä funktiota Grimaud’n ja Krimmelin uutuudelle. Jos laittaa hetkeksi syrjään Silvestrovin omat ohjeet liittyen Hiljaisten laulujen esittämiseen, Deutsche Grammphonin uutuuslevy voi sentään toimia laulutaiteellisesti tasokkaana sisäänheittäjänä: hankkiutukaa ECM:n julkaisun ääreen!

“Silvestrov: Silent Songs”. Valentin Silvestrov: Hiljaisia lauluja (valikoima). - Hélène Grimaud, piano, ja Konstantin Krimmel, baritoni. (Deutsche Grammophon , DG 4864104)