Martynas Levickis tuo harmonikallaan uudelleenvalaisun hetkiä klassiseen ohjelmistoon

Henkilökohtaiseen moodiin viritetyn uutuusalbumin koskettavinta antia ovat silti Levickisin omat sovitukset liettualaisista kansansävelmistä.

Liettualaisen harmonikansoittajan Martynas Levickisin uutuusalbumi on saanut otsikokseen Autograph. Otsikoinnilla tuodaan esiin albumin henkilökohtaisuutta. Esittelylehtisessä levylle poimitut kappaleet kiedotaan Levisckisin omiin muistoihin. On lapsuudenpäiviä kesämökillä keskellä Liettuan tuuheita metsiä, synkeitä päiviä Berliinin asunnossa sekä ankaranoloinen musiikinopettajan hahmo, joka määräsi, että Bachia pitää soittaa aina tuikein ilmein.

‘Allekirjoitus’ juuri harmonikka-albumin nimenä saa myös julkilausumaan liittyviä merkityksiä: “Tämän takana minä seison. Tämän kaiken allekirjoitan.” Levickis kertookin, että hänen levynsä on eräänlainen statement. Hän haluaa tuoda esiin aspekteja, jotka hänen mielestään ovat tuon tuosta hukassa modernissa harmonikkamaailmassa: vaikuttavia sointivärejä ja ääniä, tekstuureja, monisäikeisiä rytmejä, vangitsevia melodioita ja sielukkaita harmonioita.

Katsotaanpa siis, millaisin teosvalinnoin Levickis statementtinsa rakentaa!

Uutuusalbumilla on liettualaisia kansansävelmiä, Johann Sebastian Bachia sekä Philip Glassin pianoetydejä, nämä kaikki Levickisin omina sovituksina. Alunperin harmonikalle sävellettyjä teoksia edustaa ranskalaisen harmonikansoittajan ja säveltäjän Franck Angelisin sävellys Impasse. Levyn sisältö on monipuolinen sekä täysipainoinen ja herättää kiinnostusta.

Johann Sebastian Bachin teokset ovat klassisen musiikin parissa toimivien harmonikansoittajien perusohjelmistoa. Takavuosina tämä ja oikeastaan harmonikan läsnäolo taidemusiikin linnoituksessa nostatti kriittisiä laineita joidenkin musiikkikriitikoiden ammeessa, Suomessakin. Bachin musiikista, jos jostakin, on kuitenkin moneksi. Levickis itse kertoo esittelylehtisessä kuinka hän tuntee pelonsekaista kunnioitusta Bachia kohtaan. Omaa pelokkuuttaan työstääkseen, hän valitsi uutuuslevylle iloista ja valoisaa Bachia.

Omaa, hieman epäkunnioittavaa suhtautumistaan pahoitellen Levickis kertoo kuulevansa nopeissa, tanssillissa osissa ‘juopuneen soittoniekan, joka viihdyttää kavereitaan kapakassa’. Tämä on toimiva mielikuva, jonka johdattelemana nopeisiin tanssiosiin olisi voinut ottaa astetta rehvakkaammankin otteen. Niin kuin Levickis itsekin sanoo, hän on vasta alussa Bachin musiikin aiheuttaman pelokkuutensa hälventämisessä.

Levickisin harmonikansoittajan käsissä Bachin viides ranskalainen sarja saa uusia sävyjä. Hitaammissa osissa itseäni vaivaa hienoisesti ilmavuuden puute, eri äänet ovat ikään kuin liian herkeämättä läsnä, mutta nopeat osat saavat ekstra-annoksen juurevaa iloisuutta ja tanssillisuutta.

Uutuusalbumiaan varten Martynas Levickis on tehnyt edellä kuullun Bachin lisäksi sovituksia myös Philip Glassin pianoetydeistä. Niissä matalat bassofraasit saavat kiinnostavaa möreää auktoriteettia, mutta murtosointutekstuurit tuntuvat väliin turhan taikinaisilta. Silloin kun harmoniassa on sointumattoa ja Glassille tyypillistä jankkaavan poljennon aksentointia, harmonikan saundi tuntuu tuovan jotain lisää meininkiin, kenties jonkinlaista vyöryvoimaa: sävelmassat ovat intensiivisempiä ja tiheämpiä kuin pianolla soitettuna.

Levickisin omissa sovituksissa liettualaisista kansanlauluista taustatukea antaa jousiyhtye. Sovituksissa kuuluu Philip Glass -vaikutteet: käytössä on tasarytmistä, tasapitkiin tahteihin annosteltua sointimattoa ja nopeaa murtosointukuviota. Väliin tämä paksut harmoniat tuntuvat lähes tukahduttavilta: syntyy impulssi mennä avaamaan ikkuna. Omaan makuuni kevyemmällä kädellä sovitetut laulut, kuten albumin aloittava surumielinen talvilaulu Leliumoj ovat enemmän mieleen.

Yksi Leviciksin missioista harmonikansoittajana on nujertaa omaa soitintaan ympäröiviä sitkeitä ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä. Hän on tässä onnistunutkin: kansainvälinen musiikkilehdistö on ylistänyt häntä ‘harmonikan uudelleenkeksimisestä’, ‘harmonikan esittelemisestä uudessa valossa’ ja ‘soittimen suuren tunneilmaisupotentiaalin esiin tuomisesta’. Juuri nostalgian tulkkina harmonikka tuntuu taipuvan yllättävän intiimiin rekisteriin. Ainakin oman uteliaisuuteni harmonikan mahdollisuuksien suhteen Levickis onnistuu levyllään uudistamaan ja päivittämään.

“Autograph”. Franck Angelis: Impasse. J.S. Bach (sov. Levickis): Ranskalainen sarja nro 5 G-duuri BWV 816. Philip Glass (sov. Levickis): Etydit nro 2, 3, 5 ja 5. Kansansävelmä (sov. Levickis): Leliumoj; Palinko Liepa salia; Kelio; Ruta Zalioj; Siu namo; The Dawn Is Breaking; Milos Magin (sov. Levickis): Nostalgie du pays. - Martynas Levickis, harmonikka. (Accentus, ACC30606)