”Jos puhumme tästä, sitten puhumme tästä”, sanoo raiskattu mies omilla kasvoillaan ja rikkoo yhteiskunnallisen tabun

Suuri osa miesten kokemasta seksuaalisesta väkivallasta jää pimentoon. Taustalla voi olla itsensä syyllistäminen tai häpeä, kun taas osa miehistä ei edes tajua joutuneensa rikoksen uhriksi.

Mies katsoo kameraan ja sanoo:

”Kun pohdin tämän haastattelun antamista, ihmiset sanoivat, että et kai ole siinä omalla naamallasi. Mutta päätin, että jos puhumme tästä, sitten puhumme tästä.”

Hän kertoo tarinansa omalla nimellään ja naamallaan Manchesterin sarjaraiskaaja (eng. Catching a Predator) -dokumentissa. Se kertoo Britannian oikeushistorian suurimman raiskaustapauksen tutkinnasta, jossa selvisi kymmenien tai jopa satojen miesten joutuneen Reynhard Sinaga -nimisen opiskelijan uhriksi.

Omana itsenä esiintyminen on poikkeuksellista, sillä suurin osa miehistä, jotka ovat kokeneet saman vaikenee. Tämä mies on raiskattu, eikä hän ole ainoa.

Tilasto, joka valehtelee

Vuonna 2022 Rikosuhripäivystys (RIKU) vastaanotti 28 300 yhteydenottoa.

Niistä 16 prosenttia eli noin 4 500 koski seksuaalirikoksia. Täysi-ikäisiin miehiin kohdistuneita seksuaalirikoksia oli kaikista näistä yhteydenotoista 98 kappaletta eli 2 prosenttia.

Tilastojen mukaan miehiä raiskataan hyvin harvoin. Lähes varmasti tilasto valehtelee.

Näin arvelee RIKUn Lounais-Suomen aluejohtaja Hanna Mansikka-aho. Hän toimii Turun seksuaaliväkivallan ehkäisytyöryhmän puheenjohtajana ja työskenteli ennen RIKU-uraansa lähisuhdeväkivaltatyössä.

Samaa tarinaa kertoo HUSin ja Seri-tukikeskuksen koordinoima tutkimushanke: seksuaaliväkivallan uhrit jättävät rikosilmoituksen usein tekemättä.

Miehillä raportoimatta jättäminen on luultavasti yleisempää kuin naisilla.

– Se voi tuntua etenkin miehestä niin häpeälliseltä, Mansikka-aho kuvailee.

Jos mies kokee seksuaalista väkivaltaa, tekijänä on yleensä toinen mies, kertoo Tilastokeskus.

Miehen malli

Mansikka-aho uskoo, että miesten seksuaalisen väkivallan kokemuksista vaietaan, koska mieskuva on kapea.

Edistystä mieskuvan – kuten myös naiskuvan – suhteen on tapahtunut etenkin 2000-luvun aikana, mutta silti kulttuurissamme mies nähdään edelleen kykenevänä toimijana, ei uhrina.

Muutos on hidasta, koska vuosikymmenien aikana olemme oppineet esimerkiksi populaarikulttuurista, mitä miehen ”kuuluu” ajatella seksistä. Viattomaksikin tarkoitettu viihde on saattanut näyttää vielä vuosituhannen alussa varttuneille, että jos mies ei aina halua, hän on omituinen ja epämaskuliininen. Esimerkiksi suuri osa edelleen suositun Frendit-sarjan vitseistä perustui sille, että mies on aina valmis seksiin.

Vaikka mies tai poika ei normaalisti kokisi paineita olla niin sanottu perinteinen mies, voi väkivalta laukaista häpeän. Näin kertoo Poikien talon seksuaaliväkivaltatyön johtava asiantuntija Tommi P. Pesonen.

– Kun tapahtuu odottamaton seksuaalisen väkivallan teko, vanhat myyttiset käsitykset nousevat helposti pintaan, vaikka ne eivät näkyisi ennen tapahtumaa mitenkään, Pesonen sanoo. Ilmiö on hyvin sukupuolittunut. Pesonen ei ole koskaan kuullut, että nainen kyseenalaistaisi naiseutensa siksi, että on seksuaalirikoksen uhri.

Tämä ajatus aiheuttaa hälyttävän ilmiön.

– Mitä vakavampi rikos, sitä helpommin tytöt kertovat asiasta. Poikien kohdalla se näyttää olevan päinvastoin: mitä vakavampi rikos, sitä suurempi todennäköisyys on, että mies tai poika ei kerro siitä kenellekään.

Epävarma seksuaalisuusidentiteetti on riskitekijä

Myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen keskuudessa seksuaalirikosten raportointi on harvinaista, kertoo Tommi P. Pesonen.

Seksuaaliväkivalta saattaa olla suurempi riski ihmisille, jotka etsivät vielä seksuaalisuuttaan tai kokevat, että eivät ole hyväksyttyjä sellaisina kuin ovat, Pesonen sanoo.

– Jos ei saa tukea, ei tule nähdyksi ja kuulluksi lähipiirissä, hyväksyntää ja identiteettiä vahvistavia kokemuksia saatetaan lähteä hakemaan kodin ja lähipiirin ulkopuolelta. Silloin voi altistua riskeille, ja rajoja saatetaan ylittää.

Jos seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva ihminen huomaa, että hyväksyntää ja huomiota saa seksuaalisuudella, se voi johtaa hyväksikäyttöön.

– Nuori voi ajatella, että jos suostun kaikkeen mitä toinen pyytää – vaikka ei sitä itse haluaisikaan – niin se toinen ihminen jää luokseni. Mutta ei se koskaan mene niin. Se toinen tyydyttää tarpeensa ja lähtee pois.

Rajat voivat hämärtyä myös niin sanotussa groomingissa. Siinä rikoksentekijä manipuloi epävarmaa osapuolta käyttäytymällä mukavasti ja ymmärtäväisesti. Pikkuhiljaa kanssakäyminen alkaa saada seksuaalisia piirteitä, ne ikään kuin hiipivät kanssakäymiseen, ja rajat hyväksyttävän käytöksen ja rikoksen välillä hämärtyvät.

Eihän nainen voi miestä raiskata?

Vaikka seksuaalirikoksia miehille tekevät pääosin toiset miehet, joskus tekijä on nainen.

Jos kysymys on yhdynnästä, moni ei käsitä, miten nainen edes voisi raiskata miehen. Sehän vaatisi erektion.

– Erektio voi tapahtua vaikkapa jännityksestä, säikähdyksestä tai muutoin tahattomasti. Raiskattu mies saattaa myös ejakuloida. Jos nämä asiat tapahtuvat, uhri saattaa tuntea häpeää myös siitä, että oma kroppa on tavallaan pettänyt, Mansikka-aho sanoo.

Vastaavasti rikoksen tekijä taas saattaa sanoa, että ei se voinut olla raiskaus, sinullahan seisoi. Myös yleiset asenteet voivat tehdä rikoksen tunnistamisesta ja ilmoittamista haastavaa.

– Naisen tekemä seksuaaliväkivalta saatetaan kuitata naureskelemalla, että mitä valitat, sinähän olet lucky boy, Mansikka-aho sanoo.

Seksuaalirikoslain kokonaisuudistuksen myötä raiskauksen tunnusmerkistö muuttui suostumusperusteiseksi vuoden 2023 alusta.

– Nyt viimeistään pitää ymmärtää, ettei erektiosta voi päätellä suostumusta.

Mielikuvat elävät silti vahvoina, joten harva kertoo kokemuksistaan, ja noidankehä syvenee: uhri häpeää, koska ajattelee, että hänessä on jotain vikaa: hän ainoa, jolle näin on käynyt.

Ahtaat sukupuoliroolit estävät keskustelua

Dokumentissa haastatellaan syyttäjää, joka yrittää saada miesten sarjaraiskaajan tuomiolle. Hän sanoo dokumentin lopussa:

”Toivon, että tämä nostaa tietoisuutta sille asialle, että miehiä raiskataan.”

Mansikka-ahon mielestä tietoisuuden lisääminen pitäisi aloittaa sillä, että tuuletettaisiin pinttyneitä sukupuolirooleja: että mies uskaltaisi olla haavoittuvainen.

– Jos vaikkapa työpaikalla nainen kokee seksuaalista ahdistelua, usein naisella on enemmän tilaa näyttää epävarmuutta ja negatiivisia tunteita. Mies saattaa tällaisessa tilanteessa ajatella, että täytyy selvitä vahvana ilman, että menettää kasvoja.

Turussa on järjestetty vertaisryhmiä seksuaaliväkivaltaa kokeneille miehille. Ryhmiä on aiheen arkuuden vuoksi ollut vaikeaa saada kasaan.

– Tarvitaan palveluita, jotka ovat mieserityisiä, koska miesten voi olla helpompaa puhua näistä asioista, jos se on nimenomaan miehille suunnattu foorumi.

Poliittinen lyömäase

Joitain miehiä pelottaa, että puhuminen miesten kokemasta seksuaaliväkivallasta koettaisiin yritykseksi viedä tilaa naisten kokemalta väkivallalta.

Asian toi esiin Ylen taannoisessa jutussa raiskatuksi tullut ”Juhani”.

Hän koki, että miehet ovat sabotoineet koko aiheen: miesten kokema kärsimys on otettu lyömäaseeksi feminismiä vastaan.

Mansikka-aho pitää asian politisoitumista erittäin harmillisena, koska se vaikeuttaa entisestään keskustelua.

Sukupuoliroolit estävät ihmisoikeuksien toteutumista

Mansikka-ahon mielestä sukupuolien kaksinapainen luonne on haitallinen: olet joko mies tai olet nainen.

Biologisesti voidaan toki erotella sukupuolia, mutta se, kuinka maskuliiniseksi tai feminiiniseksi itsensä tuntee tai on tuntematta, on yksilöllistä.

Lisäksi suurin osa ihmisten kokemista tunteista ei silti liity sukupuoleen millään tavalla: seksuaaliväkivalta on traumaattista kaikille.

– Kapea mieskäsitys voi estää avun hakemisen, ja siinä samalla se estää seksuaalioikeuksien toteutumisen ja sitä myötä ihmisoikeuksien toteutumisen.

Mansikka-aho uskoo, että tiukat sukupuoliroolit ovat pikkuhiljaa hellittämässä. Miehetkin alkavat ymmärtää, että herkkyys, avoimuus ja hellyys eivät ole heikkoutta. Päin vastoin, ne ovat rohkeutta. Manchesterin sarjaraiskaaja -dokumentin järkyttävä tapaus alkoi selvitä sen ansiosta, että miehet uskalsivat puhua, eivätkä enää vaienneet.

Jos olet kokenut seksuaaliväkivaltaa, voit saada apua lukuisista eri paikoista. Rikosuhripäivystyksestä saa käytännön neuvoja ja tukea rikosprosessin ajalle, joka on usein vieras ja vaikeaselkoiselta tuntuva. Ympäri Suomea on Seri-tukikeskuksia, joihin voi ottaa yhteyttä, jos seksuaaliväkivallasta on alle kuukausi aikaa. Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tyttöjen ja Poikien talot eri paikkakunnilla ja monet kriisipuhelimet palvelevat myös. Mieserityistä keskusteluapua tarjoavat mm. Poikien Talo ja Miessakit. Turun alueen seksuaaliväkivallan ehkäisytyöryhmän kokoama seksuaaliväkivaltaa kokeneen palvelukartta näyttää kolmella eri kielellä toimintaohjeita ja tietoa paikallisista auttajatahoista.

Katso ajatuksia herättävä True Crime -dokumentti Manchesterin sarjaraiskaaja (Catching a Predator) Yle Areenasta:

59 min

Manchesterin sarjaraiskaaja - Toista Yle Areenassa