”Totta vitussa olen työkykyinen”, sanoi Tuomas Milonoff, kunnes ei pystynyt edes päättämään, mitä leipää ostaa – näin ”Tunna” tilttasi
Docventures-lähetyksessä pohdittiin, mikä ajaa ihmisiä nykyisessä työelämässä uupumukseen. Tuomas ”Tunna” Milonoff kertoi, miten itse on vuosia ollut burnoutin kourissa, vaikka ajatteli, ettei intohimotyössä voi uupua, kunnes kroppa ei enää kestänyt.
Maanantain 20.3. Docventures Talk Show -lähetys oli tunteikas vertaistuen istunto. Riku Rantala oli aidosti pahoillaan Tunnan tilanteesta.
“Tunnen piston sydämessäni. Olen Tunnan pitkäaikainen yhtiökumppani ja ystävä - paras ystävä. Tulee mieleen, mitä olen tehnyt väärin, kun en ole huomannut, mitä on tapahtunut.”
Tunna on juuri kertonut sairastuneensa siihen. Ystävän oireet olivat menneet Riku Rantalalta ohi kaikessa tohinassa, vaikka oireet olivat rajuja.
Tunna luettelee oireita:
“Unohdin kesken lauseen, mitä olen sanomassa. Kun ajoin autoa, en muistanut, mihin olen menossa. Luovuus katosi. Ajattelu vaikeutui. Kyynistyin. Elämä oli jatkuvaa selviytymistaistelua. Tuntui, että olen fyysisesti 80-vuotias.”
Keskustelu ruoppaa työuupumusta syvältä useiden asiantuntijoiden kanssa, ja sen voi käydä katsomassa alta.
“Hypätkää oravanpyörästä”
Tunna nousi tv-katsojien tietoon, kun Madventures-matkailuohjelma alkoi vuonna 2002. Siinä kolmekymppiset Tunna ja Riku reissasivat ympäri maailmaa. Ohjelman eetos oli: seikkailkaa, älkääkä alistuko suorittaviksi rattaiksi yhteiskunnassa, sillä se tappaa luovuuden ja uuvuttaa ihmisen sängyn pohjalle.
Kelataan parikymmentä vuotta eteenpäin. Milonoff on nyt viisissä kymmenissä. Hän on tappanut luovuutensa ja uupunut sängyn pohjalle.
Juttu on niin ironinen, että Milonoffia naurattaa.
”Hypätkää oravanpyörästä, paasasin. Ja sitten olin itse kaksikymmentä vuotta siinä oravanpyörässä, kunnes tuli stoppi.”
Milonoff sairastui työuupumukseen.
' /%3E%3C/svg%3E)
Tunna Milonoff: Minä en enää jaksanut – pelkäsin, mutta ennen kaikkea häpesin
Kadehdin muiden hymyjä ja onnistumisia samalla kun olin työuupumuksen nujertama, kirjoittaa Tuomas ”Tunna” Milonoff kolumnissaan.
Unelma-ammattiin
Milonoff ja Rantala perustivat 2000-luvun alussa Gimmeyawallet Productions -tuotantoyhtiön, jonka kautta he ovat tehneet tv-ohjelmia, kirjoja ja muita sisältöjä, jotka ovat olleet suosittuja ja palkittuja.
Kun Milonoff on ollut töissä yötä myöten, se on johtunut siitä, että hän ei kerta kaikkiaan ole malttanut lähteä kotiin. Työ on imenyt niin vahvasti. Siksi hän ei tajunnut, että saattaisi olla uupumassa, kun oireet alkoivat ilmetä: eihän intohimotyössään voi uupua.
Vuoden 2022 alusta lähtien Milonoffilla oli jatkuvasti sydämentykytyksiä. Kun hän keskusteli ihmisten kanssa, sanoja tipahteli välistä.
Hän ihmetteli montaa asiaa:
Miksi itken autossa ilman mitään syytä? Miksi en pysty tekemään päivässä kuin yhden asian ja sen jälkeen olen ihan loppu? Miksi en kerta kaikkiaan kykene päättämään leipähyllyllä, mitä leipää ostan? Miksi autoa ajaessani unohdan, mihin olen menossa?
”Ne sekunnit, kun tulee se black out, ovat piinallisia. Aloin pelätä, että minulla on joku alkava muistisairaus tai tappava fyysinen sairaus tai jotain.”
Nyt Milonoff on iloinen siitä, että keho antoi merkkejä.
”Keho ja hermosto ovat sillä lailla viisaita, että jos ihminen ei tajua jarruttaa, ne tekevät sen ihmisen puolesta.”
Minäkö muka uupunut?
Vuosi 2022 oli selviytymiskamppailua. Milonoffista tuntui, että hän on ongenkoho, joka pysyy juuri ja juuri pinnalla.
Töissä kaverit huomasivat asian ja yrittivät puuttua siihen.
”Loukkaannuin siitä. Sanoin, että totta vitussa olen työkykyinen, olen paras omassa ammatissani. Kenet voi laittaa viivalle muka minun kanssani?”
Loppusyksystä 2022 työpaikalla vieraili työnohjaaja. Kun Milonoff oli kertonut oman tarinansa, ohjaaja sanoi, että Milonoff on selkeästi uupunut.
”Kysyin, että häh? Minäkö? Aloin tarkastella asiaa, ja tosiaan: kaikki taulukot huusivat punaista.”
Milonoff ajatteli, että lepäilee hetken ja jatkaa töitä. Ei uupumus niin vakava juttu varmaan olisi – eihän sille ole Suomessa edes diagnoosia.
Hän huilasi viisi viikkoa ja palasi töihin, mutta lepääminen ei ollut auttanut.
Milonoff huomasi, että parantumisprosessista tulisi paljon, paljon raskaampi.
Identiteetti koetuksilla
Kuka minä olen? Siihen Milonoffin piti pystyä vastaamaan, ennen kuin hän voisi parantua.
Hän tajusi, että hänen identiteettinsä oli hyvin vahvasti kiinni työssä. Jos hän onnistui työssä, hän onnistui ihmisenä ja päinvastoin. Siksi uupumus hävetti häntä syvästi.
”Olenhan minä myös isä, puoliso, ystävä ja monta muuta asiaa. Ongelma on siinä, että noissa muissa rooleissa se oma suoriutuminen ja arvo eivät ole samalla tavalla mitattavissa kuin työssä.”
Julkinen asema ei helpottanut häpeää.
Suurin osa suomalaisista tietää ”Tunnan”. Hän on se rento, viisas ja hauska tyyppi. ”Tunna” ei ole jumissa oravanpyörässä kuten me muut – sitähän se koko ajan haaremihousuissaan meille kansalaisille Intian rantahiekoilla on paasannut.
”Kyseessä oli massiivinen arvoristiriita, joka ei suinkaan helpottanut sitä häpeää.”
Kaikki muuttui työksi
Todellisuudessa ”Tunna” on yksiulotteinen roolihahmo. Sen takana oleva Tuomas Milonoff on aina ollut tunnollinen suorittaja, herkkä ja epävarmuutta huonosti sietävä ihminen.
Kun tällaisen luonteen yhdistää media-alan yrittäjyyteen – työhön, joka ei ikinä lopu ja joka valuu väistämättä vapaa-ajalle, uupumuksen riski on suuri.
Milonoffin täytyy esimerkiksi kirjaa lukiessaan tai elokuvaa katsellessaan pystyä perustelemaan itselleen, miten sitä voisi käyttää työasioihin. Muuten kirjaa on turhaa lukea tai elokuvaa on turhaa katsoa.
Itse asiassa, kun Milonoff uupui, hän mietti aluksi, että tästähän saisi hyvän työprojektin.
Myös pandemia, sota ja hiljattainen muutto toiseen kaupunginosaan ovat saattaneet vaikuttaa siihen, että uupumus puhkesi.
Milonoff uskoo, että hän ja moni muu ihminen jää koukkuun stressiin. Kuten sotakeikka tekevät toimittajat saattavat tuntea elävänsä vain pommien keskellä, työnarkomaani tuntee elävänsä vain silloin, kun kortisolia erittyy elimistöön stressin takia.
Siksi rauhoittuminen on niin vaikeaa.
Muut uupuvat, minä en
Tämän jutun lukee moni sellainen ihminen, joka tekee hulluna duunia ja ajattelee, että ”tämä ei koske minua”.
Ja voi olla, ettei koskekaan. Kaikki eivät uuvu koskaan. Esimerkiksi Milonoffin yhtiökumppani Rantala on Milonoffin mukaan ”ihmisrobotti”.
Mutta Milonoff varoittaa, että voittamattomuuden tunne saattaa olla myrsky tyynen edellä. Jos uupumuksen oireita ilmenee, ne kannattaa ottaa vakavasti, jotta parantumisprosessi ei ole tolkuttoman pitkä.
”Vakavasta työuupumuksesta palautuminen voi kestää yhdestä kahteen vuoteen. Pelottavinta on se, että kaikki eivät koskaan palaudu.”
Ei tämän sanomisesta luultavasti silti mitään hyötyä ole, sillä uupumus on vähän kuin alkoholismi: ei sitä ihminen yleensä tajua, ennen kuin on liian myöhäistä.
Kukaan ei voi pakottaa ihmistä lopettamaan työn tekoa tai juomista, jos ihminen ei itse ymmärrä ongelmaansa.
Uudelleenrakennusprosessi on käynnissä
Nyt Milonoff kuvailee itseään ”toipilaaksi, joka on palannut varovasti työelämään”.
Hän varoo ottamasta liikaa töitä. Hän tekee rauhallisia kävelyitä. Hän linjaa rajoja: kun työpäivä päättyy, läppäri ei enää aukea. Puhelin jää eteiseen.
”Rakentelen nyt uudestaan sitä, kuka olen ja mitä haluan ja mitä en halua. Välillä on isoja oivalluksen hetkiä ja välillä lamaantumisen hetkiä. Edelleen väsyttää.”
Docventures Talk Show -suora lähetys maanantaina 20.3. klo 19:00 Yle Areenassa.
Miltä burn out tuntuu - ja olemmeko ajatelleet väärin kuinka siitä parannutaan? Onko syy yksilössä, työelämässä - vai kenties siinä, että tavoittelemme jatkuvaa kasvua? Räjähtääkö uupumispommi? Keskustelemassa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen, sosiaalipsykologi ja terapeutti Emilia Kujala, työn merkityksellisyyden myyttejä murtava professori Arto Olavi Salonen sekä somemaailmaan kasvanut vaikuttaja Juuso “Herbalisti” Karikuusi.
