Outo hälytys Helsingin kaupunginmuseon arkistosta – poliisit löysivät työhönsä uppoutuneen Marja Pehkosen
Helsingin kaupunginmuseon tutkijana työskennellyt Marja Pehkonen on kiinnostunut kaupunkikulttuurin pienistäkin jäljistä, sellaisista kuten ravintoloiden ruokalistat ja tavallisten taloyhtiöiden arkistot.
Kuuntele Kuusi kuvaa Marja Pehkosen elämästä Yle Areenasta
Nykyisin eläkkeellä oleva Marja Pehkonen suree aikamme historiattomuutta. Moni ei edes tiedä että Helsingin kaupungilla on oma kaupunginmuseo, joka tallentaa tavallisten kaupunkilaisten elämään kuuluvia asioita. Pehkosen sukupolvi oli se, joka joutui huomaamaan, että museoihin oli tallentunut etupäässä yläluokan esineistöä.
Niinpä museoiden henkilökunta alkoi tietoisesti keräämään tavallisten ihmisten kokemuspiiriin kuuluvia asioita. Usein oli helppo aloittaa omiin tuttaviin ja sukulaisiin kuuluvien ihmisten parissa.
Marja Pehkonenkin tallensi arkistoon mm. Helsingin Punavuoressa nuoruutensa viettäneen isänsä slanginäytteitä. Slangihan oli aivan erilaista Punavuoressa kuin esimerkiksi Kalliossa. Se oli katupoikien kieli, jota tytöt ja naiset kyllä ymmärsivät, mutta eivät puhuneet.
Työ Helsingin kaupunginmuseon maan alla sijaitsevassa ikkunattomassa arkistossa oli niin kiehtovaa, että Marja Pehkonen toisinaan unohti ajan kulun. Kun museon hälytykset menivät päälle, sai hän selittää tilannetta paikalle rynnänneille poliiseille. Vaikka kyse oli vakituisesta työntekijästä, selittäminen ei ollut läpihuutojuttu.
Rantaruotsalaiset hakeutuivat pääkaupunkiin töiden perässä
Marja Pehkosen sukuhistoria noudattelee yleisempiä suuntaviivoja. Hänen äidinäitinsä suku oli kotoisin läntisen Uudenmaan ruotsinkielisiltä rantaseuduilta, Porkkalan lähistöltä. Siellä heidän elämänsä pyöri vuosisatoja luotsitoiminnan ja maanviljelyksen ympärillä. Kun Helsinki alkoi kasvaa, aluksi Suomenlinnan rakennustöiden vuoksi, alkoi rannikoiden ruotsinkielistä väestöä muuttaa sinne paremman toimeentulon toivossa. Näin myös Pehkosen sukulaiset tulivat Helsinkiin jo varhain.
Yksi näkymä vanhaan Helsinkiin avautuu oluen kautta. Nikolai Sinebrychoff perusti ensimmäisen panimonsa Suomenlinnaan. Se sijaitsi lähellä nykyistä lauttarantaa. Nykyisin lauttarannassa tosin on nykyajan ilmiöihin kuuluva pienpanimo, jotka yleistyivät vasta 2000-luvun alussa.
Marja Pehkonen kuuluu oluita harrastavaan suomalais-virolaiseen olutkulttuuriseura Olutsiltaan. Myös hänen oman sukunsa historia on kietoutunut Sinebrychoffin toimintaan. Kun Sinebrychoff oli ostanut Ruoholahdesta suuren tontin panimoaan varten, alkoivat yhtiön hevoskärryt kuljettaa olutta panimosta asiakkaille. Kaksi Pehkosen esi-isää asui Koffin työväenasunnoissa Punavuoressa ja kuljetti olutta hevoskärryillä. Siihen aikaan oli tavallista että kuskit saattoivat itsekin ottaa siemauksen tai kaksi kuljetettavana olevista tynnyreistä.
Varsinkin 1800-luvulla Pietarin läheisyys tarjosi työmahdollisuuksia eri käsityöläisammateissa toimiville helsinkiläisille. Näin myös Pehkosen isoisän isosiskot, Esther Johanna ja Edla Karolina työskentelivät käsityöläisinä vielä modernin maailman murroksessa 1900-luvun alkupuolelta alkaen. Toisella heistä oli ateljeeompelimo Vuorimiehenkadulla. Toinen ompeli korsetteja Uudenmaankadulla. Marja Pehkosen kodissa on yhä arkikäytössä isotädeille kuulunutta esineistöä ja huonekaluja.
Helsingillä on edistyksellinen menneisyys
Pehkosen mukaan modernisoituva Helsinki oli hyvin edistyksellinen. Esimerkiksi sodan aikana kaupunki maksoi kaupungin palveluksessa oleville rintamamiehille korvausta joka oli puolet heidän palkastaan. Näin esimerkiksi Pehkosen isä, jonka työpaikka oli kaupungin sähkölaitoksella, sai tätä korvausta koko sodan ajan. Kaupunki myös reagoi joustavasti ja nopeasti sodanjälkeiseen asuntopulaan esimerkiksi muuttamalla jo kaavoitettuja alueita tiiviimmiksi, kuten Pehkosen kotikadulla Meilahden Kuusitiellä. Kun pelkästään Viipurista tuli sodan jälkeen Helsinkiin noin 30 000 uutta asukasta, esimerkiksi Viipurin kaupungin entiset työntekijät otettiin Helsingin kaupungin palvelukseen nk. ”vanhoina työntekijöinä”.
Sen sijaan Helsingin nykyisiä suunnitelmia uudistaa esimerkiksi Kauppatorin lähialueita massiivisella uudisrakentamisella Pehkonen ei pidä erityisen edistyksellisenä, vaan toivoo että Eteläsataman maisema saisi pysyä aika lailla entisellään.
