“Joskus on öitä, kun nukun tunnin, toisinaan uni ei tule ollenkaan” – Pälvi Rantalan oma unettomuus vei tutkimusmatkalle valvomisen historiaan
Joka kolmas suomalainen tietää, miltä tuntuu, kun uni pakenee. Tutkija, tietokirjailija Pälvi Rantala selvitti, millaista on valvomisen kauneus ja kauheus.
Viisi vinkkiä unettomuuteen, nehän ovat lehtien vakiojuttuja, mutta entäpä jos lähestyisikin unta ja valvomista aivan toisesta näkökulmasta. Näin ajatteli tutkija ja tietokirjailija Pälvi Rantala ja teki kiehtovan matkan valvomisen kulttuurihistoriaan. Syntyi kirja nimeltä Valvojat – Tutkimusmatka unettomuuden historiaan.
– Antiikin Kreikassa ajateltiin, että uni tulee jumalilta, se ei ole ihmisen hallinnassa.
Unen jumala oli nimeltään Hypnos ja hän oli leikkisä, hyväntuulinen hahmo, joka lenteli ja vaivutti ihmiset uneen ripottelemalla unikkoja heidän päälleen.
Pälvi sanoo, että tänä päivänä Hypnoksella todennäköisesti todettaisiin narkolepsia, koska hän eleli unen ja valveen rajamailla.
– Olen usein ajatellut, että nukkuisimmeko me paremmin, jos pimeyttä ja unta ajateltaisiin antiikin ajan tapaan, että yön maailmalla on oma merkityksensä. Että unettomuus ei ole vain yksilön terveysongelma, joka estää tehokkaan työnteon seuraavana päivänä.
Hypnos on selvästi sukua suomalaislastenkin tuntemalle Nukkumatille, joka Pikku Kakkosessa muutaman vuosikymmenen ajan heitteli lapsille unihiekkaa.
– Muistan, että käänsin pään usein pois, kun unihiekkaa alkoi tulla. Oli liian aikaista, en minä halunnut vielä kuuden jälkeen mennä nukkumaan.
Nukkumattihan on DDR:n tuote, mutta perustuu vanhaan saksalaiseen kansantaruun. Siinä Nukkumatilla oli myös pimeä puolensa.
– Kun Nukkumatti heitti hiekkaa lasten silmiin, niitä alkoi kirvellä. Lapset joutuivat nukkumaan silmät auki ja Nukkumatti keräsi avonaiset silmät ja vei omille lapsilleen pimeän puolelle.
Ei siis ihme, että monet lapset pelkäsivät nukahtamista.
Kalvakka uneton neito
Pälvi Rantala sanoo, että lapsena hän oli hyvä nukkumaan. Ensimmäinen pelottava unettomuusjakso tuli, kun hän oli 18-vuotiaana perheen kanssa kesälomareissulla.
– Sehän on ihan hirveätä, kun keho ja mieli eivät kerta kaikkiaan suostu nukahtamaan.
Kun yhtäkkiä niinkin tavallinen asia kuin uni ei tulekaan. Tulee sellainen tunne, että enkö osaa enää nukkua.
Pälvillä on tallessa tallessa kuva tuolta nuoruuden ajalta. Kameraan katsoo kalvakka neito.
– Pitkään aikaan en halunnut katsoa kuvaa. Tuntui, että siinä näkyi vain ahdistus ja pelko. Yllättävän pitkät jäljet unettomuusjakso jätti.
Siitä alkoi valvojan taival. Toisilla unettomuus on sitä, että herää aamuyöllä sen kuuluisan suden hetken tietämissä eikä nuku enää. Toiset, kuten Pälvi eivät ylipäätään saa illalla unen päästä kiinni. Usein kun on ollut kivaa ja touhukasta päivällä, niin uni ei tule.
– Joku yliviritystila, jota en saa poikki. Toki stressi vaikuttaa myös. Yritän elää ilman unilääkkeitä, mutta kyllä tälläkin hetkellä pieni tabletinmurunen on tarpeen.
Mutta mikä on paras vinkki, jonka Pälvi on aikamatkansa kautta löytänyt? 1800-luvun saksalaisille neuvottiin, että olkaa hajamielisiä hengittämisessä ja herpaiskaa lihakset. Suomalainen kansanviisaus kehottaa ajattelemaan nappia. Mitä ihmettä?
– Joo, ajattele nappia. Se on pyöreä, siinä on neljä reikää. Usein olen pyöritellyt nappia mielessäni, ja se on yllättävän meditatiivinen juttu. Nappi vain on, sillä ei ole tunteita eikä mieltä. Voisi ajatella, että joku niistä napin neljästä reiästä veisi uneen.
Pörröiset kanssavalvojat
Eräänlaista vertaistukea Pälvi Rantala on saanut historian unettomilta kanssavalvojilta. 1800-luvulla vaikuttanut sosiologi Max Weber piti tarkkaa kirjaa nukkumisestaan ja lääkkeistään. Weberin aikana unilääkkeet olivat aika tanakkaa kamaa: oli bromia mutta myös oopiumia ja heroiinia.
– Jo 1800-luvulla puhuttiin siitä, että unettomuus on epidemia ja sille pitää tehdä jotain. Myös unettomuuden hoito oli bisnes jo silloin. Paitsi noita kovan luokan lääkkeitä, oli monenmoista hoitoa: vesiterapiaa, sähköhoitoja, maitoterapiaa.
Myös Pälvi on pitänyt vuosien aikana unettomuuspäiväkirjaa, kirjannut tunnelmia valvomisesta, mielikuvista ja väreistä.
– Tavallisin väri on tummansininen.
Kun yö on mennyt valvoessa, niin päivätila voi olla aika hutera. Pälvi kuvaa päivätilaa sanalla pörröinen.
– Pohjoisessa pörröksi kutsutaan sellaista, joka on vähän hupsu tai hölmö. Että oot sie ihan pörrö. Se kuvaa mielestäni hyvin sitä ruumiillista tuntemusta, joka ei ole raikas eikä terävä, on vähän niin kuin pumpulissa koko ihminen.
Kun uni riistetään
Sanotaan, että ihmisen mielikuvituksella ei ole mitään rajaa, kun pitää keksiä keinoja kiduttaa kanssaihmistä. Pälvi Rantala sanoo, että unen riistäminen on tehokas kidutuskeino, siitä ei jää näkyviä jälkiä, mutta ihmisen mielen ja tahdon se murtaa nopeasti.
– Googlaapa Kerettiläisen miekka. Se on keskiaikainen kidutusväline, rautatanko, jossa kaksi piikkiä tulee leukaa vasten ja kaksi rintaa vasten. Kun pää nyökähtää nukahtaessa, piikit osuvat maaliinsa.
Yksi tunnetuimpia valvotettuja on vangittu venäläinen oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi. Puolen tunnin välein herätys, milloin mistäkin syystä.
– Amnesty on ottanut kantaa Navalnyin kohteluun. Valvottaminen on kiduttamista.
Pälvi sanoo, että unen riistäminen on tehokas vallankäytön väline. Tehdään näin, koska voidaan.
– Perusasioiden, kuten unen ja ravinnon rajoittaminen on ensimmäinen askel, että ihmisen mieli saadaan hallintaan. On sitten kysymys uskonnosta tai poliittisesta liikkeestä.
Voiko unen puutteeseen kuolla?
– Kyllä voi. Ihmisillähän sitä ei voi laillisesti testata, mutta rottakokeissa on todettu, että rotat kuolevat noin kolmen viikon päästä, jos eivät saa nukkua.
Päikkärit - uhka vai mahdollisuus?
Nykyistä Helsingin pormestaria Juhana Vartiaista paheksuttiin taannoin, kun hän edellisessä työpaikassaan ilmoitti, että hän ottaa usein torkut iltapäivisin. Ovatko voimatorkut uhka vai mahdollisuus?
– Ehdottomasti mahdollisuus, päiväunet ovat ihania. Toki päiväuniin liittyy paljon ristiriitaisia tunteita ja syyllisyyttä. Pitää tehdä yhtä ja toista, ennen kuin voi antaa itselleen luvan ottaa nokoset.
Pälvi Rantala sanoo, että päiväunien ja nukkumisen säätelyn kautta voi tarkastella laajemmaltikin suomalaista yhteiskuntaa ja työelämää.
– Voi miettiä sitä, kenellä on oikeus ja mahdollisuus uneen silloin, kun itse sitä haluaa.
Aina joku valvoo
Valvomisen historiaan kuuluu myös hengellinen valvominen. Se oli Pälville uusi asia. Että joku haluaakin luopua unesta vapaaehtoisesti ja käyttää aamuyön tunnit rukoilemiseen. Silloin valvominen ei olekaan unen puutetta, vaan jonkun toisen asian läsnäoloa.
– Hirveän kiehtova ajatus. Että olenkin osa jotakin suurempaa enkä vain tuskaile omaa oloani.
Kun sadat miljoonat ihmiset ympäri maailman kärsivät unettomuudesta, niin aina on joku, joka valvoo. Pälvi Rantala sanoo, että tieto kanssavalvojista tuo yllättävää lohtua.
– Meitä on muitakin, ja joku toinenkin juuri nyt miettii näitä samoja kysymyksiä. Siinä on se valvojien yhteyden tunne.
Flinkkilä & Kellomäki TV1 lauantaina 1.4. kello 17.10 ja sunnuntaina 2.4. kello 9.10 sekä Yle Areena. #FlinkkiläKellomäki
