Olli-Pekka Tuomisalo soittaa keskenään parhaan levynsä aikoihin

Saksofonisti Olli-Pekka Tuomisalo on julkaissut jo seitsemäntoista levyä eri soittokumppanien kanssa, mutta uusimmalla omakustanteella hän soittaa uutta suomalaista saksofonimusiikkia itsensä kanssa neljästään. Päällekkäinäänitystekniikka ei ehkä ole kamarimusiikin kestävintä ja elävintä ydintä, mutta väliäkö sillä: Levy on teknisesti ja tulkinnallisesti onnistunut, oikeastaan Tuomisalon paras pitkään aikaan.

Äänittäjä Hannu Lamminmäki on monistanut Tuomisalon erinomaisesti. Saksofonit sijoittuvat tilaan luontevasti ja kaiku tasoittaa soinnin maistumatta digitaaliselta. Intonaatiosta Tuomisalo on ihailtavan yksimielinen itsensä kanssa. Samoin soinnin tasalaatuisuus vakuuttaa vielä enemmän kuin saksofonikvarteteilla yleensä - saksofoniperheen sointi pysyy täyteläisen kermaisena kautta linjan, eikä räkä pärsky edes baritonisaksofonin alarekisterissä.

Studiokonkarina Tuomisalo saa myös rytmit ja fraseerauksen toimimaan varsin hyvin. Tapani Länsiön herkän ja hauskan Pastoraalisarjan puro ei rullaa täydellisesti, kun kamarimusiikin kehollisen ennakoinnin sijasta Tuomisalo on joutunut reagoimaan kuulolla. Länsiön pitkälinjaisemmat tai irtonaisemmat karaktääriosat toimivat paremmin. Jukka-Pekka Lehdon eloisa Laskos puolestaan rullaa ihastuttavan pakottomasti, joten jostakin Tuomisalo saa rakennettua riittävästi rubatoa ja reaktiivisuutta.

Kari Kompan perinteinen sointi- ja tekstuuritutkielma Fragments ei tunnu lainkaan hajanaiselta nimestään huolimatta, sillä Tuomisalo saa sen virtaamaan hienosti kohti hyvin öljyttyä lurittelua, ja matkan varrella atakit osuvat terävästi kohdalleen. Levyn suurin elämys minulle oli kuitenkin osa Kimmo Kuitusen sinfoniasta Akateemiselle saksofonikvartetille. Liki kahdenkymmenen minuutin mittainen teos antaa pehmeiden sointien ja kirpeiden harmonioiden avautua viipyillen, sinfonisessa mittakaavassa. Materiaali sopii päällekkäinäänitettäväksi, etenkin kun asialla on Tuomisalon veroinen sointitaikuri.

En sano, että Tuomisalon kannattaisi jatkossakin soittaa vain itsensä kanssa, mutta sen sanon, että Alone Together on hänen vaikuttavin levynsä pitkään aikaan. Kyse ei ole vain Tuomisalo-kvartetin yhtenäisestä tulkintanäkemyksestä ja tasaisen korkeasta osaamisesta. Kyse on myös vahvasta ja moniulotteisesta musiikista.

"Alone together". Tapani Länsiö: Pastoraalisarja. Jukka-Pekka Lehto: Laskos. Kari Komppa: Fragments. Kimmo Kuitunen: Symphonie pour ASQ. - Olli-Pekka Tuomisalo, saksofonit. (OPTCD-23018)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 1.4.2023.