Poikaystävä tuhosi Meiju Koskelan hampaat, mutta Koskela päätyi lohduttamaan tätä – ”Hän on edelleen rakas”
Meiju Koskela ihmetteli, miten ihmiset päätyvät ja jäävät väkivaltaiseen parisuhteeseen, kunnes hän oli itse sellaisessa. Lähisuhdeväkivalta on asiantuntijoiden mukaan Suomessa kansantauti.
Meiju Koskelan poikaystävä oli menossa kauppaan, mutta hänellä ei ollut rahaa. Koskela lainasi pankkikorttiaan.
Poikaystävä tajusi kaupassa, ettei muistanut pin-koodia. Hän yritti soittaa Koskelalle. Tämä ei vastannut.
Se raivostutti poikaystävää. Kun Koskela viimein vastasi, poikaystävä oli poissa tolaltaan. Kaupasta takaisin tultuaan hän alkoi huutaa: Koskela oli nolannut hänet. Poikaystävä heitti ruoat Koskelan päälle.
Koskela säikähti. Hän oli hämmentynyt.
Ehkä hän tosiaan oli käyttäytynyt huonosti, kun ei ollut päivystänyt puhelimen äärellä odottaen poikaystävänsä soittoa?
– Se kääntyi aina niin, että minä olin tehnyt väärin ja että minä lopulta pahoittelin ja lohduttelin häntä, Koskela sanoo.
Mies vaikutti rennolta ja mukavalta
Meiju Koskela tutustui entiseen poikaystäväänsä tv-ohjelman kuvauksissa. Tyyppi oli rento ja mukava. Olo jotenkin keveni hänen kanssaan.
– Ohjelma oli niin raskas kokemus, että oli kivaa saada siihen vastapainoa hänen kanssaan, puhua jostain ihan muusta kuin niistä asioista, joista ohjelmassa koko ajan puhuttiin, Koskela sanoo.
Hän ei halua puhua entisestä poikaystävästään tämän nimellä, koska ei halua osoitella tai syytellä.
Heistä tuli pariskunta ohjelman jälkeen. Koskela sanoo, että suhteen jatkaminen ohjelman jälkeen oli hänen puoleltaan kyseenalaista.
– Siinä oli toksisia ja itsekeskeisiä juttuja: ajattelin, että näytän luuserilta, jos jäänkin ohjelman jälkeen yksin. Ajattelin, etten jatkaisi suhdetta kovin pitkään.
Suhde jatkui yli kaksi vuotta.
Pahat piirteet alkoivat heti näkyä
Fyysiset rajat eivät kiinnostaneet uutta poikaystävää, vaan tämä tarttui kiinni, jos siltä tuntui.
Se oli Koskelan mielestä ahdistavaa ja hätkähdyttävää – ja jollain tavalla vetovoimaista.
– Se, että toinen osaa ottaa oman tilansa, voi olla myös viehättävää. Sitä on vaikeaa selittää, koska se raja on hirveän häilyvä: milloin joku on viehättävällä tavalla itsevarma ja milloin itsevarmuus muuttuu kusipäisyydeksi?
Poikaystävä käytti runsaasti alkoholia. Hän varasteli Koskelalta. Hän vähätteli tämän saavutuksia.
Poikaystävä oli niin mustasukkainen, että jos Koskela ei vastannut viestiin heti, hän raivostui, koska se oli merkki, että Koskela oli pettämässä. Tavoitettavissa piti olla 24/7.
Jos Koskela oli kaupassa, poikaystävä käski joskus Koskelaa kuvaamaan ympäristöään todistaakseen, että oli yksin.
Riidat päättyivät aina niin, että Koskela pyysi anteeksi.
Ensimmäisen kerran Koskela säikähti kunnolla, kun poikaystävä heitti ruoat hänen päälleen. Myöhemmin hän heitti Koskelan päälle jotain muutakin, mistä tuli sairaalareissu.
– Jälkeenpäin kun katsoo, olisi pitänyt laittaa sille heti stoppi, Koskela sanoo.
Lähisuhdeväkivalta on kansansairaus
Joka kolmas nainen kokee Suomessa lähisuhdeväkivaltaa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan 16–74-vuotiaista suomalaisista 75 prosenttia on kokenut henkistä, fyysistä tai seksuaalista lähisuhdeväkivaltaa ainakin kerran elämässään.
Ongelma on niin yleinen, että jotkut asiantuntijat ovat kutsuneet lähisuhdeväkivaltaa kansansairaudeksi.
Kysymys on ensisijaisesti henkilökohtaisista tragedioista, mutta myös kansantaloudellisesta ongelmasta.
Pelkästään naisiin kohdistuneesta fyysisestä parisuhdeväkivallasta aiheutuu 150 miljoonan euron lisäkustannukset vuodessa. Todellisuudessa terveydenhuollon kokonaiskustannukset ovat vielä paljon suuremmat.
Väkivalta saattaa usein hiipiä suhteeseen. Hyväksyttävyyden rajat levenevät koko ajan, kunnes väkivalta on kuin huomaamatta muuttunut brutaaliksi.
Monet uhrit kokevat, että ovat poikkeuksellisessa tilanteessa: minä olen ainoa, joka kärsii tällaisesta. Se voi aiheuttaa häpeää ja asian peittelyä.
Näitä tunteita ei helpota se, että lähisuhdeväkivallan uhreihin suhtaudutaan joskus syyllistävästi: jos kumppani lyö, niin lähdet vaan suhteesta, niin helppoa se on, sanotaan.
– Noin sanominen on minun mielestäni sama, kuin sanoisi tupakoitsijalle tai alkoholistille, että lopetat vaan, niin helppoa se on, Koskela sanoo.
Toksiseen suhteeseen voi jäädä koukkuun
Tönimistä. Kuristamista. Uhkailua veitsi kädessä.
Raivoamista. Syyllistämistä. Oman väkivaltaisen käytöksen vähättelyä.
Kaikkea tätä poikaystävä harrasti.
Nyrkeillä hän ei koskaan lyönyt, ja tästä asiasta hän ylpeänä aina muistutti.
Lukuisten riitojen jälkeen sopiminen tuntui Koskelasta aina voitolta. Siihen jäi koukkuun, Koskela sanoo – että uudelleen ja uudelleen kykeni ratkaisemaan ongelmat.
Se on omituinen psykologinen mekanismi: oppia tarvitsemaan sitä, että elää epävarmuudessa ja ahdistuksessa siksi, että pääsee ratkaisemaan tilanteen uudelleen ja uudelleen.
Suhde oli mielessä jatkuvasti. Koskela vihasi sitä, ja samalla se oli hänen elämänsä tärkein asia.
Koska poikaystävä oli koko ajan läsnä joko fyysisesti tai viestien välityksellä, Koskela tottui elämään, jossa joku ihminen on koko ajan paikalla.
Siksi elämä tuntui tyhjältä, kun pariskunta erosi toistuvasti. Ja siksi Koskela palasi aina poikaystävänsä luokse.
Koskela oli tottunut jatkuvaan draamaan, joten seesteinen elämä ilman väkivaltaista poikaystävää tuntui myös tylsältä.
Myös siihen Koskela jäi koukkuun, että hän tunsi olonsa tarpeelliseksi: poikaystävä sanoi tappavansa itsensä, jos Koskela jättäisi hänet.
”Pelkäsin, että minä olisinkin syy hänen käytökseensä”
Koskela sanoo, että hänellä on läheisriippuvuuden kanssa ongelmia ja että hänen saattaa olla vaikeaa tunnistaa, milloin ihmissuhde on terveellä tai epäterveellä pohjalla.
Hän uskoo tämän johtuvan lapsuuden kokemuksista ja siitä, millaisia parisuhdemalleja hän on varttuessaan nähnyt.
– Mietin jatkuvasti, miten voisin korjata suhteen ja sen ihmisen. Miten hieno tulevaisuus meillä olisi. Siitä tuli jonkinlainen kunnia-asia, että minä pysyn hänen rinnallaan. Pelkäsin, että jos eroamme ja hän löytää jonkun toisen, sen toisen kanssa hän olisikin ”parempi” – että minä olisinkin ollut syy hänen käytökseensä.
Riita johti sairaalareissuun
Koskela oli ollut poikaystävänsä kanssa ulkona. Aamulla poikaystävä tutki Koskelan puhelimen. Mitään katalaa ei löytynyt, mutta poikaystävä suuttui silti ja alkoi raivota.
Koskela pyysi poikaystävää poistumaan asunnoltaan, mutta tämä heittikin puhelimen kohti Koskelaa. Se osui suuhun. Huuli halkesi, ja hampaat vioittuivat.
Poikaystävän mukaan kaikki oli hyvin. Mihinkään ei tarvitsisi soittaa.
Koskela oli eri mieltä, ja pian poikaystävänkin mieli muuttui. Hän hoitaisi asian, soittaisi poliisit, tulisi sairaalaan mukaan.
Tästä selvittäisiin, yhdessä.
Koskela pyysi poikaystävää poistumaan ja lähti sairaalaan. Siellä ollessaan hän alkoi saada poikaystävältä viestejä. Tämä tulisi Koskelan luo yöksi.
Ei muuten tulisi, Koskela viestitti, ja poikaystävä teki itsestään taas uhrin: Koskela varmaan pettää häntä siellä, missä ikinä olikaan.
Lopulta Koskela päätyi taas lohduttamaan poikaystäväänsä.
Poikaystävä on edelleen rakas
Koskela yritti lähteä usein suhteesta ja palasi takaisin. Pikkuhiljaa hän pääsi kauemmas ja kauemmas, kunnes kykeni irrottautumaan.
– Estin kaikki kontaktit. En seurannut somea. Vähä vähältä ajattelin häntä ja suhdetta vähemmän. Ensin pystyin olemaan ajattelematta häntä minuutin, sitten viisi minuuttia, ja nyt saattaa mennä viisi tuntia, ettei hän ole mielessäni.
Koskela tietää, että se kuulostaa nurinkuriselta, mutta silti: kaiken henkisen ja fyysisen väkivallan jälkeen poikaystävä on rakas.
– Tiedän, että se kuulostaa tosi oudolta. Mutta kaipaan häntä. Samalla en voisi kuvitellakaan juuri nyt, että antaisin jonkun miehen olla asunnollani yhtä yötä pidempään. Ajatus sellaisesta on luotaantyöntävä.
Kukaan ei ajattele päätyvänsä väkivaltaiseen suhteeseen
Koskela ihmettelee, miten ja miksi hän jäi väkivaltaiseen suhteeseen.
– Olen aina miettinyt sitä, että minä en koskaan jäisi sellaiseen. En ikinä. Ja yhtäkkiä havahdun, että olenkin sellaisessa.
Vähän kuin alkoholismi: ei kukaan halua alkoholistiksi, eikä kukaan tajua olevansa alkoholisti ennen kuin on alkoholisti.
Koskela ei aio enää olla yhteydessä ex-poikaystäväänsä. Tämä on tuomittu teoistaan oikeudessa.
Kokemus opetti silti paljon.
– En sano, että se oli voimaannuttavaa missään nimessä. Mutta se on pakottanut miettimään, miksi olen ajatellut, että ansaitsen tuollaista.
Suhteessa oli myös hyviä hetkiä, Koskela sanoo ja miettii sitten hetken.
– Mutta olisiko ne tosi hyvältä tuntuneet hetket olleet toisenlaisessa suhteessa ihan vaan tavallista arkea?
Kuinka käy, kun Meiju riisuu itsensä meikeistä ja lähtee sokkotreffeille usean eri ehdokkaan kanssa? Entä miten muut osallistujat suhtautuvat Meijun raastaviin kokemuksiin? Lisää Meijun tarinaa näet Yle Areenan Sinkut paljaana -sarjassa.
' /%3E%3C/svg%3E)
