Mikset sä jää, lauloi pikku-Milja isälleen, laulaja Pasi Kaunistolle – muistot Pasin kiivaiden keikkavuosien uhrauksista nousevat yhä pintaan
Kaksi musiikintekijää, isä ja tytär, Pasi ja Milja Kaunisto tekivät yhdessä kirjan, heittivät naamiot nurkkaan ja puhuvat vaikeista asioista niiden oikeilla nimillä.
”Mikset sä vierellein jää, ei voi olla tärkeämpää”, lauloi viisivuotias Milja Kaunisto isänsä, laulaja Pasi Kauniston kanssa televisiossa. Samalla hän tuli esittäneeksi isälleen aiheellisen kysymyksen. Yleisön rakastama isä nimittäin keikkaili ympäri Suomen yli 200 keikan vuosivauhtia ja kotona hän oli harvinainen näky.
– Lapsihan hyväksyy sen todellisuuden, johon syntyy, eli minulle isän keikkailu oli arkea, isän työtä. Kun aloimme esiintyä yhdessä, se oli minulle tapa hankkia myös lisää aikaa olla isän kanssa, Milja kertoo.
Toki isän keikkailu toi perheeseen rahaa ja takasi turvallisen elämän, mutta Pasi itsekin nyt 72-vuotiaan viisaudella pohtii, että paljon useammin olisi pitänyt jäädä kotiin.
– Kyllä elämä meni monta vuotta vain minun urani ehdoilla. Sellainen nuori kölli olin, ei sitä osannut muuta ajatella, kuin että näin se menee.
Elävän laulajan sielussa
Tehdäänkö näköispatsas vai puhutaanko oikeista asioista, kysyi kirjailija Milja Kaunisto isältään, kun hän suunnitteli isänsä elämäkerran Elävän laulajan sielu kirjoittamista.
– Isä sanoi, että tässä iässä ei jaksaisi puhua enää mitä sattuu. Asia oli sillä selvä, Milja kertoo.
Ja suoraan he puhuvatkin. Milja kertoo, miten hän välillä vihasi iskelmämusiikkia, koska se vei isän pois kotoa.
– Ohjelmatoimisto myi keikat ja mentävä oli. Tottakai palo yleisön eteen oli kova, mutta eipä silloin mitään työuupumustakaan tunnettu. Viinalla sitä sitten hoidettiin, Pasi sanoo.
Alkoholinkäyttö oli keikoilla maan tapa. Pasi kertoo, että vanhemmat soittajat tarjosivat ryyppyjä nuoremmilleen, ja siitä se lähti.
– Otettiin aina ennen keikkaa kunnon rämmäykset. Olin lavalla urani alussa pakokauhun vallassa. Ryyppy teki itsevarmaksi, ja uskalsi sanoa vähän muutakin kuin hyvää iltaa, Pasi kertoo.
Milja muistaa, että isä oli pitkiä aikoja juomattakin, mutta silloin kun ryyppy oli päällä, isä oli outo, valheellinen ja olo hänen seurassaan oli epävarmaa.
– Kyllä lapsi vaistoaa, että aikuinen ei ole tosi ja läsnä, Milja kertoo.
Pasi sanoo, että toleranssi kasvoi, eikä kohta yksi pullo riittänyt enää mihinkään. Pahimmillaan Pasi päätyi alkoholipsykoosissa psykiatriseen sairaalaankin.
– Se oli rankka paikka, mutta en vielä siitä mitään oppinut, Pasi sanoo.
Kun päässä soi ja soi
Pasi Kaunisto sukelsi suomalaisten sydämiin hittibiiseillään Koskaan et muuttua saa ja Syksyn Sävel -voittajalla Sanat eivät riitä kertomaan. Komean äänen soinnista saa kiittää myös legendaarista Toivo Kärkeä.
– Kärki sanoi, että kyllä sinusta vielä laulaja tehdään, mutta saat ensin opetella hengitystä, laulamisen tekniikkaa ja liikkumista. Sitten vasta jatketaan.
Miljalle Toivo Kärki tarjosi pöytälaatikostaan vihreitä kuulia, mutta Miljan päässä ei soinut iskelmä vaan aivan toisenlainen musiikki.
– Meillä oli kotona rappuset, joita menin nelinkontin ja taputin niitä. Joka askelmassa oli eri ääni. Mä soitin niitä rappusia. Itkin, kun en pystynyt soittamaan sitä musiikkia, joka päässäni soi, Milja kertoo.
Kun isä keikkaili, niin äiti, Irmeli Kaunisto, piti kodin ja arjen langat käsissään ja rohkaisi lapsia taiteen pariin. Milja sanoo, että kotona sai olla epävarma ja luova, kodin ulkopuolella oli eri vaatimukset.
– Yksi minun lapsuuden rooleistani oli olla Suuren Laulajan tytär, Milja sanoo.
Suuret uhraukset
Samaan aikaan kun Pasi Kaunisto aloitteli artistin taivaltaan, otti myös fanikulttuuri Suomessa ensiaskeleitaan. Siivikkalan poika sai kokea, miltä tuntuu, kun tytöt kirkuivat ja pyörtyilivät ja tunkivat jopa kotiin kahville.
– Kun en ole koskaan kokenut itseäni miksikään hurmuriksi, niin olihan se vähän outoa ja vaikeaakin. Bändissä oli vanhempia soittajia, ja he aina muistuttivat, että kuormasta ei sitten syödä, Pasi muistelee.
Pasillahan oli jo mielitietty. Kuvataiteesta kiinnostuneen Irmelin kanssa oli pidetty yhtä jo teini-ikäisestä lähtien. Mutta siihen aikaan idolin piti olla sinkku, seurustelua ei pahemmin mainostettu.
– Kai se oli joku kaupallinen ajatus tuottajilta. Myöhemmin kyllä toki häät ja muut perhetapahtumat sitten olivat julkisuudessa.
Kaunistojen perheessä on aina puhuttu vaikeistakin asioista, kuten ehkä kovimmasta uhrauksesta, abortista, joka nuorenparin piti tähteyden eteen tehdä.
Oliko taustalla jonkinlainen pelko siitä, että Pasin juuri nousukiitoon päässyt ura tyssäisi tai että molempien oli unohdettava haaveet taiteilijuudesta?
– Kova paikka se päätös oli. Silloin tuntui, että se oli uhraus, joka oli tehtävä.
Olisiko se sitten vaikuttanut uraan yhtään millään tavalla näin jälkikäteen ajatellen, Pasi pohdiskelee.
Konkurssi vei pohjalle
Kauniston perhe on aina rakastanut Ranskaa ja hankkinut sieltä talonkin. Siellä sai olla rauhassa, kun kukaan ei tuntenut laulaja Pasi Kaunistoa. Miljalle elämä siellä oli suuri helpotus ja siksi hän halusi myös lukioon Ranskaan.
– Se oli mun vapauteni.
Mutta taivaalle alkoi kertyä mustia pilviä. Oli 1990-luvun alku, Suomi vaipui lamaan ja se vei mukanaan myös Pasi Kauniston. Valuuttalainat lankesivat devalvaation myötä moninkertaisina maksettavaksi, keikat eivät enää myyneet ja verottaja vaati omansa.
– Siinä konkurssissa meni koko omaisuus ja vähän enemmänkin. Se oli kova paikka. Olin lainsuojaton seuraavat 20 vuotta, Pasi kertoo.
Pasi sanoo, että toki konkurssi oli oma vika, taitamaton kun oli, mutta arvelee, että verottajallakin oli jotain hampaankolossa artisti Kaunistoa kohtaan. Sukellus rakastetusta laulajasta hyljeksityksi velalliseksi oli nopea.
– Sain kyllä keikkailla, mutta vouti vei joka palkkiosta osansa.
Myös Miljan taianomainen Ranskan aika loppui isän konkurssiin. Rahat olivat loppu ja edessä oli paluu Suomeen.
– Äiti oli niin masentunut, ettei meinannut päästä sängystä ylös, isä taas lääkitsi alkoholilla tunteiden ja rahapulan taakkaa. Mulle selvisi saman tien, että nyt jää koulut ja alan tehdä töitä. Minusta tuli vuorostani perheen keikkalaulaja, Milja sanoo.
Pasi oli jo aiemmin ryhtynyt pyörittämään hautaustoimistoa, johon konkurssi ei yltänyt. Siellä laman karuus paljastui uudella tavalla.
– Kuljetin itsemurhaan päätyneitä yrittäjiä hautausmaalle. Oli siinä joukossa tuttujakin.
Tuli vahvasti mieleen se, että kun ihmisen hätä on suurin, niin ei siinä aina tukijoita riitä. Kovia aikoja ne kyllä olivat.
Milja sanoo, että konkurssi muutti peruuttamattomasti hänen suhdettaan rahaan.
– En halua, että raha määrittää minun elämääni, olen köyhä taiteilija ja osaan tehdä hyvää ruokaa vaikka perunankuorista, Milja kertoo.
Tänä päivänä rauha
Konkurssi ja lamaannuttava häpeäkään eivät saaneet Pasia raitistumaan. Tarvittiin vielä muutama vuosi, vertaistuki ja usko Jumalaan, että Kauniston poika oli valmis kiertämään korkin kiinni.
Pasi kertoo, että laulaminen sujuu raittiina hyvin. Nykyään hän ei osaa enää jännittääkään, vaan sanoo olevansa oma itsensä ja laulaa vaan. Nuoruuden laulunopettajan Ture Aran sanat ovat tärkeä oppi.
– Hän sanoi minulle, että kun tulet lavalle, katso ylös, kohti Luojaasi. Sieltä se apu tulee, Pasi muistelee liikuttuneena.
Kun Pasi ja Milja ovat nyt panneet laulajan sielun kirjojen ja kansien väliin, vuorossa on Miljan oma tilinteko. Syksyllä 2023 ilmestyvät Miljan muistelmat, joissa hän jatkaa roolien ja naamioiden riisumisen tarinaa.
– Julkisuuden valokeila, henkinen väkivalta nuoruuden parisuhteessa, ne monet roolit ja suojakuoret. Ja mitä sitten tapahtuu, kun ne naamiot putoavat? Mun ydinsanoma on, että ihminen voi oppia syleilemään myös epäonnistumisia ja vaikeita aikoja, Milja pohtii.
Pasi ja Milja Kaunisto esiintyvät edelleen yhdessä. On kuitenkin lauluja, joita ei voi laulaa ilman, että kyynelkanavat aukeavat kuin Niagaran putous.
– Tällaisia itkupillejä ollaan.
Flinkkilä & Kellomäki TV1 lauantaina 8.4. kello 17.10 ja sunnuntaina 9.4. kello 9.10 sekä Yle Areena. #FlinkkiläKellomäki
