Hyppää pääsisältöön

Kuusi kuvaa

Muisto puhtaasta hiekkarannasta muutti Tuula-Maria Ahosen elämän

Nainen seisoo puun edessä pieni koira sylissään ja hymyilee.
Kuvateksti Tuula-Maria Ahonen ja Susi noin 1989 Vantaan Jokiniemessä, jossa hän asui aviomiehensä Jari Peltorannan kanssa opiskelijasunnossa.
Kuva: Jari Peltoranta

Roska päivässä -liikkeen perustaja uskoo että kauneus luo järjestystä ja pelastaa maailman.

Toimittaja ja sosiaalipsykologi Tuula-Maria Ahosen lasten ollessa pieniä, he kävivät kerran Hietaniemen uimarannalla Helsingissä. Vuosi oli 1996. Hiekka oli roskaista ja täynnä tupakantumppeja ja lasinsiruja. Ei auttanut muu, kuin komentaa lapsille kengät jalkaan.

Kokemus oli Ahoselle pysäyttävä. Miten oli mahdollista, että hänen lapsensa joutuisivat kasvamaan huonommissa olosuhteissa kuin hän itse? Ahosen omaan lapsuuteen kuului mahdollisuus uida täysin roskattomalla hiekkarannalla Ylitornion Nuotionrannan rajavartioston lähellä, missä hänen isänsä oli töissä. Oli itsestään selvää, ettei roskia heitetty luontoon tai muuallekaan.

Kuva vanhasta muotokuvasta, jossa noin kaksivuotias tyttä kiharoissa hiuksissaan hymyilevänä.
Kuvateksti Tuula-Maria Ahonen 2-vuotiaana Vuonna 1953. Perhe asui Ylitornion Nuotinrannan rajavartiostossa, jossa Ahosen isä työskenteli.
Kuva: Veikko Ahonen

Mitä asialle oli tehtävissä? Ja ennen kaikkea: mitä hän itse äitinä ja kansalaisena voisi tehdä roskaantumiselle? Ajatus kypsyi hitaasti, ja se sai muodon vasta neljä vuotta myöhemmin, vuosituhannen vaihteessa.

Oivallus tuli kun lasten isovanhemmat olivat tulossa kylään, ja Ahonen siivosi lapsien kanssa asunnon lähellä olevaa hyvin roskaiseksi päässyttä kalliota. Oivallus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan: jos jokainen keräisi roskan päivässä, ympäristömme olisi paljon siistimpi.

Molemmat tyttäret olivat jo tuolloin innokkaita roskien kerääjiä. Tyttäristä nuorempi, Iisa sanoi, että tästä liikkeestä tulee tehdä maailmanlaajuinen. Nyt Roska päivässä -liikkeen kotisivut onkin käännetty jo 23 eri kielelle.

Kaksi valokuvaa päällekkäin, joissa molemmissa roskia metsästä noukkiva tyttö. Toinen on kumartunut, toinen seisoo.
Kuvateksti Tuula-Maria Ahosen tyttäret Iisa ja Ilona. Molemmat innostuivat roskien keräämisestä jo pieninä, ja heistä nuorempi, Iisa sanoi 6-vuotiaana, että Roska päivässä -liikkeestä pitää tehdä maailmanlaajuinen.
Kuva: Jari Peltoranta

Kyse ei ole vain siisteydestä

– Roskaisuus vaikuttaa meihin monin tavoin, sanoo Tuula-Maria Ahonen.

Alkuun moni epäili liikkeen järkevyyttä. Siihen suhtauduttiin jopa aggressiivisesti. Luonnonsuojelusta innostuneet ihmiset saattoivat esimerkiksi sanoa, että ei tuo ole mitään oikeata ympäristönsuojelua. Joidenkin mielestä roskien noukkiminen vaikutti pinnalliselta ja turhalta.

Se, miten ihminen suhtautuu roskiin heijastaa hänen koko ympäristösuhdettaan. Se, ettei itse roskaa ympäristöä liittyy ympäristön arvostamiseen ja muiden elollisten olentojen huomioonottamiseen. Roskien poimiminen taas on yhteisestä ympäristöstämme huolehtimista.

Ihmiset istuvat kirjastossa askartelemassa miniroskiksia pöydän ääressä.
Kuvateksti Miniroskistyöpaja Reykjavikissa vuonna 2019. Miniroskistyöpajoissa tuunataan ilmatiiviistä purkista kaunis rasia, johon voi laittaa tupakantumpit, nuuskat, purukumit tai karkkipaperit.
Kuva: Jari Peltoranta

Lasinsirut ja muut roskat voivat olla hyvin haitallisia esimerkiksi koirille. Toinen esimerkki eläinkunnalle haitallisesta roskasta ovat juomatölkkien avausklipsit. Irrallisena luontoon päätynyt klipsi voi lukittua maata nokkivan linnun nokkaan, jolloin se kokee hitaan ja tuskallisen kuoleman, kun syömisestä ja juomisesta tulee mahdotonta.

Myrkylliset tupakantumpit tai purukumit eivät myöskään kuulu luontoon. Ahonen suosittelee jokaiselle tupakoijalle, nuuskaajalle tai purukumia käyttävälle miniroskista, jota voi kantaa mukanaan taskussa.

Miniroskis on helppo kantaa mukana

Miniroskis on ilmatiivis, kannellinen kierrätyspurkki, johon tupakantumpin voi laittaa maahan heittämisen sijaan. Ilmatiiviys takaa, ettei tupakka jää kytemään purkin sisälle. Roska päivässä -liike järjestää Miniroskistyöpajoja, joissa miniroskiksista voi tuunata niin hienon, että sitä kantaa mukanaan mielellään.

Jos ei itse halua tehdä miniroskista, sellaisen saa Roska päivässä -liikkeeltä myös ilmaiseksi. Tuula-Maria Ahonen esimerkiksi itse kantaa miniroskiksia mukanaan missä kulkeekin, ja pyrkii aina tilaisuuden tullen lahjoittamaan sellaisen kenelle tahansa joka voisi sellaisen tarvita.

Pariskunta Linnan juhlien kättelyjonossa, naisella on päällään punamusta asu, jonka hameessa suuria mustia pilkkuja punaisella taustalla, kuten leppäkertulla.
Kuvateksti Tuula-Maria Ahonen Linnan juhlissa vuonna 2009. Asu on saanut vaikutteita leppäkertun hahmosta.
Kuva: STT

Miniroskiksia on tarjolla myös useissa Suomen kirjastoissa. Ahonen rohkaisee kaikkia muitakin ympäristön ystäviä viemään ilmatiiviitä miniroskiksia omaan kirjastoon otettaviksi. Ahonen on vienyt miniroskiksia myös paikallisen suutarin liikkeseen. Tupakoiva suutari käyttää itse miniroskista.

23-vuotias Roska päivässä -liike onkin saanut tunnustusta ja kiitosta. Ahonen sai Palosuojelurahaston hallitukselta Innovaatiopalkinto 2020 -kunniamaininnan miniroskiksen kehittämisestä. Kytemään jäänyt tupakantumppi on monen palokuoleman sekä asunto- että metsäpalon alkusyy.

Presidentit Tarja Halonen ja Sauli Niinistö ovat molemmat liittyneet Roska päivässä -liikkeeseen, ja kahdesti Ahonen on myös saanut kutsun Linnan juhliin liikkeen perustajan ominaisuudessa. Jos presidentin arvolle sopii noukkia roskia maasta, eiköhän se sovi kenen tahansa arvolle. Myös marsalkka Mannerheimin tiedetään tarvittaessa nousseen ylös ja poimineen sotilasarvoltaan alemman upseerin heittämän tupakantumpin.