”Odotushuoneessa oli minun lisäkseni vain mummoja ja pappoja” – Jasmine joutui lonkan tekonivelleikkaukseen vain 40-vuotiaana

Kun Jasmine Rahkonen sai kaksi vuotta sitten kuulla joutuvansa lonkkaleikkaukseen ahtaan lonkan oireyhtymän vuoksi, häneltä pääsi itku ja liuta kirosanoja. Luvassa oli monen viikon tauko töistä ja vielä pidempi tauko liikunnasta.

– Olin 39-vuotias ja lääkärin ajatuksena oli, että näin nuorelle ei kannata lähteä tekemään suoraan tekonivelleikkausta. Minun piti saada tällä pienemmällä leikkauksella 10–15 vuotta lisäaikaa ennen tekoniveltä, Jasmine kertoo.

Leikkauksen jälkeen alkoi sitkeä kuntoutus, mutta leikkaus ei tuonut toivottua tulosta.

Yhdeksän kuukautta myöhemmin lonkka oli edelleen kipeä. Jasmine ei saanut kivultaan nukuttua eikä pystynyt enää kävelemään ontumatta. Tutkimuksissa selvisi, että lonkan nivelrikko oli pahentunut vaikeusaste ykkösestä neloseen.

Jasmine sai lähetteen lonkan tekonivelleikkaukseen. Ja pääsikin siihen nopeasti peruutusajalla.

Leikkauspäivänä menin tekonivelsairaalan odotushuoneeseen, jossa oli minun lisäkseni vain mummoja ja pappoja.

Leikkauspäivänä Jasmine tapasi odotushuoneessa kohtalotovereitaan, jotka kaikki olivat paljon vanhempia kuin hän.

– Vierustoveritkin kyselivät, että miksi sinä olet täällä ja miten on edes mahdollista, että noin nuorelle tehdään tekonivelleikkaus. Samaa mietin itsekin koko ajan: Miksi minä olen täällä? Eihän minun pitäisi olla täällä! Jasmine muistelee.

Leikkaus tehtiin selkäydinpuudutuksessa. Jo samana iltapäivänä Rahkonen nousi ensimmäisen kerran kävelemään uudella lonkalla kävelytuen avulla.

– Kaikki kipu jäi leikkauspöydälle. Se on se kaikkein hulluin ja ihanin asia, että sitä ei enää ollut.

Leikkauksen yhteydessä selvisi myös vastaus siihen, miksi Jasmine joutui leikkauspöydälle. Nivelrikon taustalta löytyi synnynnäinen, rakenteellinen vika lonkassa.

Miksi näin kävi minulle, joka olen aina pitänyt itsestäni huolta? Miksi se ei riittänyt?

Kotiin päästyään Jasmine alkoi kuntouttaa lonkkaansa. Toipumisen alkuvaiheessa oli myös aikaa käsitellä omia tunteita.

– Kyllähän siinä piti käydä läpi myös sitä pettymystä. Olen aina ollut urheilullinen ja terve, mutta silti mulle jouduttiin laittamaan varaosa. Sitä oli ensin vaikea hyväksyä.

– Se leikkauspäätös tuli kuitenkin vähän puskista. En ehtinyt kunnolla valmistautua siihen.

Akuutti: Kun luut pettävät liian varhain

Jasmine Rahkosella oli kovat kivut, mutta silti lonkan nivelrikko yllätti täysin. Hän joutui lonkan tekonivelleikkaukseen vain 40-vuotiaana.

Jasmine myöntää, että aihe on ollut hänelle tosi vaikea ja pelottavakin, ja siitä puhuminen vielä vaikeampaa. Kun hän lopulta uskalsi kertoa kokemuksestaan julkisesti somessa, monet puolitutut ja ihan vieraatkin ihmiset ottivat yhteyttä.

– Se on ollut hienoa nähdä, miten paljon pystyn auttamaan, rohkaisemaan ja kannustamaan muita omalla tarinallani. Kun aluksi pelkäsin, että menetän kaiken, niin tässä onkin käynyt päinvastoin, Jasmine hymyilee.

Välillä tulee kyyneleet silmiin ihan vain siitä ilosta ja kiitollisuudesta, että minulla on keho, joka voin käyttää, ja pystyn taas liikkumaan.

Puolisen vuotta leikkauksen jälkeen Jasmine pystyi palaamaan myös toiseen työhönsä vetämään jumppatunteja.

– Se oli ihana hetki. Siellä ohjatessa tunsin, miten joka viikko kuntoutuminen meni eteenpäin. Pystyn vetämään jumppia, tekemään lihaskuntoa isommilla kuormilla, tekemään kyykkyjä, hiihtämään ja ratsastamaan. Välillä jopa unohdan, että ai niin, minullahan on tuolla se tekonivel.

– Kun aluksi päällimmäisenä oli pelko ja pettymys, niin nyt päällimmäisenä on kiitollisuus. Jos kipu rajoittaa elämää, arkea ja kaikkea tekemistä, niin sen ei kuulu olla niin. Ja jos nuorena laitetaan tekonivel, niin se on helpompi kuntouttaa myös.

Katso, miltä lonkan tekonivelleikkaus näyttää (sisältövaroitus: leikkaussalikuvaa).

28 min

Akuutti: Kun luut pettävät liian varhain - Toista Yle Areenassa