Kun kalat katosivat

STUNG TRENG Lean Tat, 23, ei muista reittiä kotiin, vaikka hän muutti pois vasta pari kuukautta sitten. Tie on uusi, eikä hän ole kovin usein käynyt kotikylänsä ulkopuolella. Sitä paitsi on säkkipimeää. Sähköjä täällä ei ole.

Metsä auton ympärillä on matalaa ja harvaa. Välillä puiden läpi voi nähdä joen väreilevän, syvän tummansinisen pinnan. Siellä virtaa Mekong, yksi Aasian suurimmista joista.

Nyt tammikuun lopussa virtaaman pitäisi jo olla tyyntymässä, mutta joki velloo puiden takana niin voimakkaana, että hyväkin uimari joutuisi veden vietäväksi.

Kun Tat oli lapsi, hän pystyi kuivalla kaudella kävelemään joen pohjaa pitkin vastarannalle. Kesäisin joki tulvi. Se oli kuin hengittävä eliö, joka tyhjeni ja paisui. Kalat nousivat kutupaikoille, tulva toi hedelmällistä maata. Joki merkitsi elämää.

Nyt tulvapulssit ovat tällä seudulla laantuneet, ja iso osa kaloista on kadonnut. Elämä kotikylässä on käynyt vaikeammaksi. Syynä ovat Mekongia halkovat padot.

Tat asuu nykyisin Kambodžan pääkaupungissa Phnom Penhissä. Parin päivän reissu kotiin tarkoittaa, että karaokeravintolasta saatava palkka pienenee.

Tatin työ on tarjoilla, seurustella ja juoda olutta asiakkaiden kanssa. Työ on rankkaa ja sitä pitää tehdä joka päivä kello kolmesta puolille öin. Aamuisin Tat herää harjoitellakseen ammattiin naapurin kauneushoitolassa. Silti muutto kaupunkiin oli hänen valintansa.

– En halua olla kuten vanhempani. Heillä ei ole rahaa eivätkä he osaa lukea. Heillä ole töitä tai mitään taitoja.

Äkkiä Tatin pikkuveljen moottoripyörä ilmestyy pimeydestä, ja sen valo alkaa johdattaa autoa kohti perheen kotia. Mutkaisella tiellä puhelimesta katkeaa viimeinenkin yhteys. Sijaintia osoittava merkkipallukka jähmettyy Mekongin rantaan lähelle Laosin rajaa.

Siellä on Tatin koti.

Kiinasta Vietnamiin ulottuva Mekong muodostaa maailman rikkaimman sisävesien kalastusalueen. Joen lasketaan elättävän kymmeniä miljoonia ihmisiä kuudessa maassa, joiden alueella se virtaa.

Heistä 12 kuuluu Tatin perheeseen: isoäiti, isä, äiti, viisi siskoa ja neljä veljeä. Kaksi lapsista on jo naimisissa. Tat on lapsikatraan keskimmäinen.

Varhaisaamun hämärässä erottuu puusta rakennettu talo, joka seisoo pilareilla jyrkän törmän päällä. Talot rakennetaan Kambodžassa yleensä irti maasta.

Kuuma kausi on vasta alkamassa, ja öisin joelta nousee kostea kylmyys, jonka suojaamattomat ikkuna-aukot ja tilkitsemättömät seinät päästävät suoraan sisään. Ainoa edes vähän lämmin paikka on pihan perällä palavan tulen vieressä.

Nuotio saa jäädä, sillä on aika lähteä kokemaan verkot. Tat kiipeää tottuneesti kiikkerään veneeseen pikkuveljensä ja isänsä Lean Buokin kanssa. Kalaan lähdetään joka ilta ja aamu, sillä kerralla verkkoihin tarttuu hädin tuskin päivän ateria.

– Osa kaloista on kadonnut kokonaan. En ole nähnyt niitä enää, Lean Buok sanoo.

Kotikylässä eletään kädestä suuhun, ja lovi kalasaaliissa tuntuu heti vatsanpohjassa. Tänä aamuna onnistaa, sillä verkoissa on tavallista enemmän kalaa.

Kansanmurhan 1970-luvulla kokenut Kambodža on yhä äärimmäisen köyhä. Mekongin merkitystä Kambodžalle on vaikea liioitella. Joki pitää maan hengissä.

Tatin isä syntyi pienellä saarella, jonka voi nähdä veneestä. Kun Pol Potin johtamat punakhmerit ottivat maassa vallan huhtikuussa 1975, hänet pakotettiin muuttamaan kauemmas alajuoksulle. Myöhemmin isä palasi takaisin.

Hän muistaa, kuinka joen rannat kasvoivat tiheää ikivihreää metsää. Linnut lensivät joella iltaisin.

– Nyt on tyhjää, hän sanoo.

Samaa sanovat muutkin kalastajat: padon takia joki ei enää kuivu ja tulvametsä kuolee.

Jokaisella padolla on merkitystä, koska vesistö toimii kokonaisuutena kuin verisuonisto. Siksi Mekongilla on käynnissä raju muutos.

Padot vaikuttavat joen ekosysteemiin monella tapaa: ne ovat sotkeneet luontaiset tulvapulssit ja estäneet kalojen vaelluksen.

Jos kalojen vaellus estyy, pelätään kalakantojen merkittävä vähenemistä, sanoo Mekongia pitkään tutkinut Aalto-yliopiston vesivarojen hallinnan apulaisprofessori Marko Keskinen.

Kambodža ei ole toistaiseksi padonnut Mekongin pääuomaa, mutta sen sivu-uomaan rakentama Lower Sesan 2 -nimellä tunnettu pato on kalojen kannalta yksi haitallisimmista Mekongin alueen padoista.

Lisäksi padot pahentavat kuivuutta ja estävät hedelmällisen lietteen kulkeutumisen alajuoksulle. Se vaikuttaa maanviljelyyn erityisesti Kambodžassa ja Vietnamissa, missä riisinviljelyyn tarvitaan runsaasti vettä.

Kun ajaa veneellä Tatin kotikylästä pohjoiseen, Don Sahong -pato kohoaa Laosin puolella maisemasta kuin muuri. Täällä Mekong virtaa laajana tuhansien saarien välissä. Paikka on tuttu monille suomalaisillekin matkailijoille.

Alueella kasvaa tulvametsää, jonka ekosysteemi on maailmassa ainutlaatuinen. Nyt joesta törröttää harmaita puita. Matalassa vedessä makaavat kuolleet rungot muistuttavat taistelukentälle jätettyjä ruumiita.

Rannassa Tatin perheen naapuri Sorn Rem kaataa perämoottorin säiliöön lisää bensaa. Polttoainetta voi ostaa kylän kioskista pienissä muovipussissa.

Sornin poika ohjaa venettä matalikossa taitavasti. Keskellä jokea on niin matalaa, että venettä voi työntää.

Ennen padon rakentamista tänne muodostui kaloille otollisia kutupaikkoja. Kalastaminen onnistui tuulastamalla.

– Riitti, että sytytimme veneeseen valon, ja kalat tulivat. Nyt kalastaminen on vaikeinta, mitä tiedän, Sorn sanoo.

Nyt kutupaikkoja ei enää muodostu sillä joki virtaa läpi vuoden. Samasta syystä metsä kuolee.

Tulvametsän puut ovat tottuneet vedenpinnan korkeuden vaihteluun. Ne eivät selviä nykyisessä ympäristössä, minkä vuoksi ainutlaatuinen ekosysteemi on vaarassa tuhoutua kokonaan.

Laosin Don Sahong -pato ei yksin ole syyllinen läheisen metsän kuolemaan ja kalakatoon. Kyse on patojen kokonaisvaikutuksesta.

Erityisesti Kiinassa ja Laosissa sijaitsevilla jättimäisillä patoaltailla on merkittävin vaikutus joen virtaamaan. Sadekaudella ne pidättävät vettä, jota juoksutetaan kuivalla kaudella sähkön tuottamiseksi.

Mekongin vesivoimaloita on arvostelu myös sen vuoksi, että ne jauhavat sähköä yli tarpeen. Laosin patojen tuottamasta sähköstä valtaosa myydään Thaimaahan. Kambodžan patojen sähkö taas virtaa maan pääkaupunkiin. Sähkö menee siis ihmisille, joilla sitä on jo ennestään.

– Me emme ole hyötyneet padosta mitenkään. Kylässä ei ole edes sähköjä, Sorn sanoo.

Kyse on myös siitä, miten patoja operoidaan. Kiina pidättää padoissa enemmän vettä kuin se tarvitsee sähköntuotantoonsa. Näin padot ovat myös pahentaneet viime vuosien kuivuusjaksoja joen alajuoksulla.

Olennainen tekijä monimutkaisessa yhtälössä on ilmastonmuutos. Mekongin alue on lähtökohtaisesti erittäin haavoittuvainen.

Kaakkois-Aasiassa sadekauden ennustetaan lyhenevän ja kuivuuden lisääntyvän, mutta samalla sateet muuttuvat rankemmiksi. Kun vettä sataa kerralla paljon, patoyhtiöt saattavat turvautua niin kutsuttuihin hätäjuoksutuksiin. Tällöin nousevat tulvat ovat äärimmäisen haitallisia alueen asukkaille.

Moottoripyörä pöllyttää hiekkatietä iltapäivän kuumuudessa. Tat pitää kiinni isänsä paidan helmasta.

Perhe viljelee pientä maa-alaa kodin lähellä metsän reunassa. Satona he saavat muun muassa riisiä, seesamia, papuja, kookosta ja banaaneja. Nyt maassa kasvaa vain vihanneksia sillä sadonkorjuu on juuri takana.

– Meitä on yhdeksän lasta. Miten tämän maan pitäisi riittää? Tat kysyy ja osoittaa pientä maapalaa.

Moni Mekongin kalastaja joutuu luottamaan yhä enemmän maanviljelyyn, mutta viljelysmaasta on pulaa. Kambodžan valtio on luovuttanut kolmanneksen maa-alastaan kaivos-, maatalous- ja puunviljely-yhtiöille.

Aiemmin täysin omavaraisen perheen pitää ostaa yhä suurempi osa ruuastaan, ja rahaa kuluu joka päivä. Tatin äitiä Khen Chanthornia asia huolestuttaa.

– En tiedä miten tässä tulee käymään. Miten me pysymme hengissä?

Marko Keskisen mukaan Mekongin tuomaa hyötyä jaetaan nyt uudelleen. Ennen joesta hyötyivät Tatin perheen kaltaiset tavalliset ihmiset. Nyt voittajia ovat puolestaan sähköyhtiöt, joiden omistajat ovat usein kansainvälisiä yrityksiä.

Kambodžassa lähes jokaisen patohankkeen takana on Kiina. Usein vesivoimala rahoitetaan mallilla, jossa kiinalaisyhtiö saa padon hallintaansa ensimmäisiksi vuosikymmeniksi. Kyseessä on aika, jolloin voimala tuottaa eniten voittoa.

Kiina vaikuttaa myös esimerkillään. Kiinan johto näkee joen merkityksen erityisesti vesivoiman ja taloudellisen hyödyn kautta. Samaa ajattelua on havaittavissa myös Kambodžassa.

– Taloudelliset hyöty vaikuttaisi poliittisen eliitin mielestä olevan yleensä tärkeämpää kuin joen sosiaaliset ja ympäristölliset hyödyt ja arvot, Keskinen sanoo.

Illalla Tatin kotona vietetään läksiäisiä. Pöydän ääressä on koolla ystäviä, joista yksi on ollut Saudi-Arabiassa kodinhoitajana. Hän oppi arabiaa, mutta kertoo työnantajan kohdelleen häntä huonosti.

Elämän kurjistumisen vuoksi yhä useampi muuttaa pois Kambodžan maaseudulta. Nuoret suuntaavat kaupunkeihin kuten Tat mutta myös kauemmas ulkomaille.

Toinen ystävistä kasvattaa lapsia yksin, koska hänen miehensä on palkkatöissä kaukana kylästä.

Ystävä osaa kalastaa paljain käsin pimeällä joella, Tat kertoo.

Aamulla Tat istuu kotitalon portailla, ja isä kaataa sinisellä muovikauhalla vettä hänen päälaelleen.

– Kauhean kylmää! Tat puuskahtaa.

Vanhemmat siunaavat tyttärensä matkalle takaisin kaupunkiin. Vesi on haettu Mekongista, sen pitää olla vastanostettua.

Myös Tatin perheen koti on vaarassa jäädä patoaltaan alle.

Pari vuotta sitten Kambodžan johto lupasi, ettei Mekongin pääuomaa padota tällä vuosikymmenellä. Silti se on sallinut kambodžalaisen jättiyhtiön jatkaa selvitystöitä alueella. Asiantuntijoiden mukaan on varsin todennäköistä, että pato rakennetaan.

Yksi tutkimuksen kohteena olevista paikoista on aivan Tatin kotikylän tuntumassa. Asukkailla on hyvin vähän sanottavaa siihen, rakennetaanko patoja vai ei.

Patoja rakentavat Laos ja Kambodža ovat korruptoituneita ja epädemokraattisia maita, joissa valta on pienen piirin käsissä. Laosissa maan johto on päättänyt tehdä maasta ”Kaakkois-Aasian patterin”, eikä vastarintaa patohankkeille sallita.

Myös Kambodžassa asukkailla on koko ajan vähemmän mahdollisuutta vaikuttaa.

Kalastaja Sorn Rem ei edes uskalla ottaa asiaan kantaa.

– En tiedä mitä sanoa. Yhteiskunta määrää.

Phnom Penhissä lintuparvi lehahtaa siivilleen Mekongin ylle. Joki virtaa kaupungin keskustaan, missä se kohtaa kaksi sivu-uomaa.

Kerran vuodessa täällä tapahtuu luonnonihme: Sadekaudella Mekongin tulvapulssi on niin voimakas, että se puskee sadekaudella toisen joista muuttamaan suuntaansa. Vesi alkaa virrata takaisin kohti Tonle Sap -järveä.

Tat nousee tuktukista, käy ostamassa myyjältä kolme lootuksen kukkaa ja jonottaa rukoilemaan pyhättöön. Jokivarsi on iltaisin suosittu ajanviettopaikka.

– Tulen tänne, kun olen väsynyt töistä ja minua stressaa liikaa.

Tat ikävöi kotiinsa, mutta samalla hän tietää, ettei siellä ole mahdollisuuksia parempaan elämään. Tärkeintä olisi oppia joku oikea taito, hän sanoo.

– En löydä paikkaa, jossa olisin onnellinen. Mutta ainakin täällä on erilaista kuin kotona.

Tat ostaa myyjältä kaksi lintua, ja vapauttaa ne lentoon joen ylle. Tuntuu siltä, kuin pääsisi häkistä, hän sanoo.

Kartan lähde: Stimson Center

Juttua varten on haastateltu myös Aalto-yliopiston vesitalouden apulaisprofessori Matti Kummua ja Tampereen yliopiston tutkijatohtori Mira Käköstä.