Analyysi: ”He päästivät sodan valloilleen, me käytimme ja käytämme voimaa lopettaaksemme sen” – Putin hakee historiasta oikeutuksen teoilleen

Voitonpäivänä vahvistetaan Putinin suurta kertomusta lännen pahuudesta.

Putin tulkitsee Venäjän historiaa valikoivalla ja ennen kaikkea poliittisille päämäärilleen suopealla tavalla. Putin hakee historiapolitiikalla oikeutusta Ukrainan sodalle.

Venäjän presidentti Vladimir Putinin silmissä länsi on vuosisatainen vihollinen, joka uhkaa toistuvasti Venäjän olemassaoloa. Venäläinen historiakäsitys on sarja toistuvien ulkopuolisten uhkien torjuntaa.

Venäjän ja lännen välisen railon syntymän voi jäljittää 1800-luvulle, kun Napoleon teki vuonna 1812 sotaretken Moskovaan. Samoihin aikoihin venäläinen nationalismi alkoi rakentua arvoperustaiseen Venäjän ja lännen vastakkainasetteluun.

Seuraavan kerran länsi kajosi Venäjään ensimmäisessä maailmansodassa Saksan keisarin johdolla. Itärintaman sodan päättäneessä Brest-Litovskin rauhansopimuksessa Neuvosto-Venäjän oli luovutettava suuri osa valtakuntansa läntisistä alueista Saksalle.

Toisessa maailmansodassa puna-armeija kukisti hirviöistä pahimman – Adolf Hitlerin. Suuren isänmaallisen sodan voittoa ja ennen kaikkea siitä luotua suurta kertomusta ”viattomasta Venäjästä” juhlistetaan ja voimistetaan taas tänään voitonpäivänä.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat lunasti nopeasti Länsi-Euroopan paikan ensin Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän arkkivihollisena.

Putinin ajattelun mukaan ”erikoisoperaatio” Ukrainassa on jatkumoa suurelle isänmaalliselle sodalle. Venäjä taistelee yhä natseja eli absoluuttista pahuutta vastaan ja puolustautuu ”uhrina” ulkopuolelta tulevalta uhalta ja provokaatiolta.

Historian valkopesu

Vuonna 2012 Putinin määräyksellä perustettiin Venäjän sotahistoriallinen seura, joka on Putinin historiapolitiikan keskeisiä toimijoita. Sen tehtävä liittyy laajempaan yhteiskunnalliseen pyrkimykseen Venäjän sotatoimien oikeuttamiseksi.

Menneisyydelle annetut merkitykset ovat osa nyky-Venäjän identiteetin muodostusta. Putin tekee tietoista historiapolitiikkaa, jonka olennaisia elementtejä ovat voitto fasismista, suurvalta-asema ja vahva johtajuus.

Ei ole sattumaa, että Putin ihannoi Pietari Suurta ja Josif Stalinia. He lujittivat ja laajensivat imperiumia.

Tsaari Pietari I julisti vuonna 1721 Venäjän imperiumiksi, samalla hänestä tuli keisari Pietari Suuri. Stalin voitti suuren isänmaallisen sodan ja vahvisti Neuvostoliiton suurvalta-asemaa ja johti Neuvostoliiton kohti teollistumista. Virallinen historiankirjoitus vaikenee Stalinin terrorista.

Ukraina oli Leninin virhe

Leniniä Putin ei muistele suopeasti. Putinin mukaan bolševikit pettivät kansalliset intressit, sillä Lenin hajotti Venäjää sisältäpäin. Nykyistä Ukrainaa Putin kutsuu ”Vladimir Illitš Leninin Ukrainaksi”.

”Neuvostoliiton hajoaminen oli viime vuosisadan (1900-luvun) suurin geopoliittinen katastrofi”, totesi Putin jo vuonna 2005.

Putinin tulkinnan mukaan vuonna 1991 tasavaltojen itsenäistyttyä menetettiin ”historiallisia venäläisiä maita”.

Neuvostoliiton romahdus ja puskurivyöhykkeen menetys

Putin syyttää Leninin lisäksi erityisesti maailman sotilaallista ja taloudellista mahtia USA:ta ja sen liittolaisia Neuvostoliiton romahduksesta.

Lännessä Neuvostoliiton romahdus symboloi vapauden ja demokratian voittoa. Putinin näkemyksen mukaan länsi halusi ainoastaan hyötyä Neuvostoliiton tuhosta.

Ajatus istuu hyvin uhkanarratiiviin. Entisen Varsovan liiton maat liittyivät Natoon heti kun se oli mahdollista, useimmat ovat myös Euroopan unionin jäsenmaita.

Kun Suomi liittyi Natoon, Venäjän ja sotilasliiton välisen rajan pituus kaksinkertaistui.

Ennen puskurivyöhykettä oli 2000 kilometriä, nyt vain muutamia satoja kilometrejä.

Putin perustelee ”erikoisoperaatiotaan” etupiiriajattelulla. Putin sanoi jo vuonna 2008, jos Ukraina menee Natoon se menee sinne Ilman Krimiä ja Itä-Ukrainaa.

Hänen mukaan Ukrainan kääntyminen kohti länttä teki siitä vasallivaltion, jonka avulla USA ja sen liittolaiset pyrkivät heikentämään Venäjää.

Tätä uhkanarratiivia Putin on rakentanut systemaattisesti oikeuttaakseen sodankäynnin. ”He päästivät sodan valloilleen. Me käytimme ja käytämme voimaa lopettaaksemme sen”, totesi Putin syyskuussa 2022.

Erikoisoperaatio Ukrainassa, sota länttä vastaan

Sota Ukrainassa alkoi jo yhdeksän vuotta sitten, kun Venäjän joukot miehittivät Krimin. Helmikuun 24. päivänä 2022 Putin ilmoitti ”erikoisoperaation” alkamisesta. Sota laajeni Itä-Ukrainasta koko Ukrainaa koskevaksi täysimittaiseksi sodaksi.

Putinin termein Ukrainassa on meneillään erikoisoperaatio, mutta länttä vastaan ollaan sodassa.

Suursodan aikana Putin on väittänyt lännen yrittävän tuhota Venäjän. ”Lännen tavoitteena on heikentää, hajauttaa ja lopulta tuhota meidän maamme”, julisti Putin liikekannallepanopuheessaan syyskuussa 2022.

Näin siirrytään takaisi uhrinarratiiviin ja tilanteeseen, jossa Venäjä ei ole hyökännyt Ukrainaan, vaan puolustaa omaa suvereniteettiaan ja historiallista Venäjää – mihin sillä on Putinin mukaan ikiaikainen historiallinen oikeutus.

Saman logiikan mukaan siitä seuraa oikeus alistaa kokonaisia valtioita valtansa alle – aloittamalla sodan, raiskaamalla, kiduttamalla ja murhaamalla.

Uhri- ja uhkanarratiiveja yhdistelemällä suuret tarinat elävät ja vahvistuvat: Paholainen tulee aina lännestä. Venäjä on viaton uhri, joka puolustaa elintilaansa. Ukraina on lännen vasalli, joka pyrkii heikentämään Venäjää. Mutta kaikista tärkein narratiivi on se, että Venäjä ei koskaan hyökkää, se vain ja ainoastaan reagoi.

Lähteet:
Vladimir Putinin puheet
Venäjän sotahistoriallinen seuran kirjoitukset
Yliopistonlehtori, Venäjän historian dosentti Kati Parppein haastattelu
BBC, New York Times, Reuters, Meduza, Novaja Gazeta, RIA Novosti
Mikkonen, Simo: Putinin sotaisa historiapolitiikka
Parppei, Kati & Rakhimzianov, Bulat (toim.): Images of Otherness in Russia, 1547–1917
Parppei, Kati: A thousand years of history’ References to the past in the addresses to the Federal Assembly by the president of Russia, 2000–19
Pynnönniemi, Katri & Parppei, Kati: Sotaretoriikka Venäjällä: Uhka- ja uhrinarratiivit Venäjän hyökkäyssodan selitysmalleina
Šiškin, Mihail: Sota vai rauha. Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä