Bacewiczin elämänvoima sopii Collonin johtamalle RSO:lle
Pikaisen tutkimuksen perusteella Radion sinfoniaorkesteri ei ole koskaan ennen taltioinut kuolleen naissäveltäjän musiikkia julkiselle levylle. Tämä muuttuu viimein, koska ajat muuttuvat, ja muutos alkaa puolalaisen Grazyna Bacewiczin musiikilla. Hyvä niin, sillä Bacewiczin eleganssi ja elämänvoima tuntuvat sopivan Nicholas Collonin ja RSO:n yhteisiin ihanteisiin.
Ondinen julkaisema levy ei siis ole eturintamassa historiallisten naissäveltäjien suhteen. Levyn aloittava alkusoitto on Bacewiczin suosituimpia teoksia ja pianokonsertostakin löytyy kelpo levytyksiä - mutta ne ovatkin säveltäjän tuotteliaalta ja raikkaalta 1940-luvulta. Konsertto kahdelle pianolle sekä kolmiosainen Musiikkia jousille, trumpeteille ja lyömäsoittimille ovat myöhäisempää, tymäkämpää ja kromaattisempaa Bacewiczia, jota ei soiteta niin paljon, vaikka niidenkin sävelkieli on täynnä tunnistettavaa energiaa ja vankkoja rakenteita.
RSO saa alkusoiton rytmit ja värit kipunoimaan yhtenäisemmin kuin Chandosille levyttänyt Puolan RSO. Puolalaisten sointivärit ovat rohkeammin räikeitä, mutta Bacewiczin musiikki elää svengistä ja plastisen jämäköistä rakenteista, ja niissä Collon vie voiton. Myös pianokonserton levytysvertailussa RSO:n rytminen napakkuus tulee ilmi, samoin äänityksen tasapainoisuus. Ja kun aiemmin olen kuullut Peter Jablonskilta lähinnä introverttejä soololevyjä, on hauska huomata, miten hauskasti hän surffaa Bacewiczin energia-aalloilla.
Kahden pianon konsertto on tummempaa musiikkia, mutta pianistit kuljettavat sitä varmoin ottein kohti loppua, jossa rymistelymatto vedetään kuulijan alta ja tilalle tulee hetki hiljaista ihmettelyä.
Radion sinfoniaorkesterin ja Collonin yhteispeli punnitaan kunnolla vasta arvoituksellisessa Musiikissa jousille, trumpeteille ja lyömäsoittimille, jossa tonaalinen riehakkuus ja solistien mellastus eivät enää kannattelekaan orkesteria, mutta synkistä säveltiheiköistä on silti löydettävä Bacewiczin eleganssi. Pääasiassa se onnistuu RSO:lta hyvin: Collon ja RSO ovat löytäneet yhteistyöhönsä hymyävää rentoutta, joka antaa tummasävyisellekin puolalaispaukutukselle keveyttä. Silti kaipaisin jousilta ja etenkin puhaltimilta puhtaampaa soittoa, Bacewiczin versio atonaalisuudesta kun on poikkeuksellisen herkkä harmonioistaan. Ja kun Bacewiczin rytmisyys houkuttelee viulistit junttaamaan fortissimoissa rajusti, sointi käy välillä pinnisteiseksi, muttei sentään raa'aksi.
Tällainen levy merkitsee paljon Grazyna Bacewiczin musiikille. Radion sinfoniaorkesteri yrittää Nicholas Collonin johdolla profiloitua kansainvälisille markkinoille, ja Peter Jablonski ja kaksoiskonsertossa soittava Elisabeth Brauss ovat maailmanluokan pianisteja, joten levy ei niinkään ratsasta Bacewiczin nousevalla suosiolla, vaan vaikuttaa siihen keskeisesti - tai toisella tavoin kuin puolalaisten omat levytykset.
Grazyna Bacewicz: Alkusoitto; Pianokonsertto; Konsertto kahdelle pianolle ja orkesterille; Musiikkia jousille, trumpeteille ja lyömäsoittimille. - Peter Jablonski ja Elisabeth Brauss, piano, ja RSO/Nicholas Collon. (Ondine, ODE 1427-2)
Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 13.5.2023.