Uutuusalbumin kunnioittava luenta Beethovenin ja Berwaldin ajanvietemusiikista herättää ajatuksia vakavan ja viihteellisen välisestä rajasta

Wigmore Soloists -yhtyeen soitto on taitavaa ja korrektia, mutta serenaadityyliin sävelletyt septetot hyötyisivät irrottelevammasta otteesta

Franz Berwald on monelle suomalaiselle musiikinystävälle tuttu ainoastaan tukholmalaisen konserttitalon, Berwaldhallenin nimestä. Hänen musiikkinsa yllättää raikkaalla ja kevyellä sävelkielellään.

Vuonna 2020 perustettu kamarimusiikkikollektiivi Wigmore Soloists on poiminut BIS-levymerkillä julkaistulle uutuusalbumilleen Berwaldin septeton. Vetoavukseen se saa huomattavasti kuuluisamman lajitoverinsa, Ludwig van Beethovenin samalle kokoonpanolle kirjoittaman.

Wigmore Soloists on aiemmin levyttänyt vakuuttavin ottein perusohjelmistoa – Schubertin okteton, Mozartin klarinettikvinteton sekä joukon eri säveltäjien klarinettitrioja – joten Berwaldin harvoin kuultu septetto on ilahduttava poiminta tältä taitavalta joukolta.

Viulusta, alttoviulusta, sellosta ja kontrabassosta sekä fagotista, klarinetista ja käyrätorvesta koostuva septetti kuulostaa välillä kamarimusiikkiyhtyeeltä, väliin sen sointi tiivistyy orkesterimaiseksi. Tällaista kokoonpanoa pääsee harvoin konserteissa kuulemaan, ja korvan kalibroituminen sen kuuntelemiseen on kiinnostavaa.

Läpikuultavuutensa vuoksi septettosointi kirkastaa kuunteluapparaattia. Näidenkin septettojen kuunteleminen on oivallinen elämysretki erilaisten soitinyhdistelmien ja soitinnuksen maailmaan. Miltä kuulostavat yhdessä klarinetti, kontrabasso ja käyrätorvi? Entä alttoviulu, sello ja fagotti?

Berwaldin septeton varrella, itse asiassa jo heti alkufanfaareissa, havaitsen Wigmoren solisteilla pientä intonaatio-ongelmaa, mutta yleisesti ottaen soitto on laadukasta ja varmaa.

Beethovenin septeton Wigmore Soloists tarjoilee nautinnollisten soolo-osuuksien ja täyteläisen soinnin merkeissä. Yleisilme on suvereeni, mutta minun makuuni turhan kunnioittava ja korrekti, mikä ei ole harvinaista Beethoven-esityksissä. Sekä Beethovenin että Berwaldin septetot ovat serenadityyppisiä kappaleita, jotka on sävelletty ennen muuta kevyeksi ajanvietteeksi ilman, että kuuntelijan tarvitsee kytkeä aivonsa syvämietteiseen analyysimoodiin. Tämän Wigmore Soloists -yhtyekin olisi voinut ottaa huomioon löysäämällä taidemusiikkikaanonpipoa piirun verran.

Taidemusiikkisäveltäjien ajanvietekärjellä kirjoittaman musiikin soisi saavan enemmän elintilaa myös konserttiohjelmissa – muuallakin kuin Kuhmon Kamarimusiikissa. Raja vakavan ja viihteellisen tai kevyen välillä ei ole niin jyrkkä kuin halutaan usein esittää. Nämä laadut voivat esiintyä sisäkkäin, limittäin ja lomittain toisiaan kirkastaen!

“Beethoven and Berwald: Septets”. Ludwig van Beethoven: Septetto Es-duuri op. 20. Franz Berwald: Grand Septett B-duuri. - Wigmore Soloists (BIS, BIS2707)