Marie Joseph Erb on musiikinhistorian katveeseen jäänyt Sibeliuksen aikalainen

Jan Lehtolan uutuusalbumi tuo esiin persoonallisen säveltäjän, jonka sonaateissa Helsingin Paavalinkirkon urut soivat kuin orkesteri.

Marie Joseph Erb kuuluu säveltäjiin, joista en muista kuulleeni, ennen kuin työpöydälleni ilmestyi albumillinen hänen urkuteoksiaan. Sen sijaan levyllä esiintyvä urkuri, Jan Lehtola, on toki tuttu. Lehtola on Suomen eturivin urkutaiteilijoita, ahkera levyttäjä sekä monipuolisesti aktiivinen ja ansioitunut urkutoimija muutenkin.

Erb oli ranskalainen, tarkemmin alsacelainen pianisti, urkuri ja urkujensoiton professori, Sibeliuksen aikalainen, joka teki uransa pääasiassa Strasbourgissa. Erb eli lähes 90-vuotiaaksi, joten hänen elämänsä varrelle osuu useita musiikillisia virtauksia, esimerkiksi Brahms vastaan Wagner -kiistat, kypsä myöhäisromantiikka ja 1900-luvun alun modernismin eri olomuodot. Erb opiskeli Pariisissa opettajinaan Gabriel Fauré, Eugène Gigout, Camille Saint-Saëns ja Charles-Marie Widor sekä vähän myöhemmin Weimarissa Franz Liszt.

Jan Lehtola on lohkaissut uutuuslevylleen 30 vuoden haarukkaan ajoittuvan kimpaleen Erbin urkutuotannosta. Kahden järeän urkusonaatin väliin on sijoitettu neljä lyyrisempää kamarimusiikkiteosta, joissa Lehtola saa seuraansa viulisti Anna-Leena Haikolan, sellisti Marko Ylösen sekä englannintorvensoittaja Paula Malmivaaran, yhden kerrallaan. Levy on äänitetty Helsingissä Paavalinkirkon uruilla. Olen siinä käsityksessä, että suomalaisurkurit arvostavat näitä urkuja varsin korkealle.

Lehtolan Erb-albumi on julkaistu lontoolaisella Toccata Classics -levymerkillä, jonka missiona on tuoda esiin maailman konserttilavoilta syrjään jäänyttä musiikkia levytyksin ja kirjoin – sekä suunnitelmien mukaan pikapuoliin myös omin nuottijulkaisuin. Lehtola on urakoinut levyjä Toccatalle hyvin ahkerasti vuodesta 2016 lähtien: nyt ilmestynyt Erb-levy on järjestyksessä neljästoista.

Uutuusalbumilla on lupaava resepti: kiinnostavasti musiikinhistorian monisäikeiseen vaiheeseen istahtava säveltäjä, suomalainen huippu-urkuri kelpo instrumentin ääressä sekä dynaaminen levymerkki.

Paavalinkirkon urut ovat oiva instrumentti Erbin sonaattien raamikkaalle, orkestraaliselle sävelkudokselle. Urkujen vahva sointi levittäytyy tilaan, sooloäänikertojen diskanttisävelet piirtyvät kirkkaina muhkeaa ja avaruudellista bassoa vasten ja yläsäveläänikerrat värittävät leveänä humisevaa äänimaattoa heleämmillä sävyillä. Erbin sonaateissa urut ovat yhden miehen orkesteri, ja Jan Lehtola hoitaa suvereenisti sekä kapellimestarin että orkesterimuusikoiden hommat.

Kirjoituksessa on käytetty lähteenä urkuri Ville Urposen Amfion-verkkojulkaisussa 14.4.2009 ilmestynyttä artikkelia "Monenlaisia urkuja" liittyen Paavalinkirkon urkuihin.

Marie Joseph Erb: Organ Works, Vol.1. Marie Joseph Erb: Méditation uruille ja sellolle op. 88; Prière sur le motif du ‘Pater’ uruille ja viululle op. 71; Sonaatti ‘Mater Salvatoris’ op. 82; Sonaatti ‘Veni Creator’ nro 3; Sonatiini nro 1 uruille ja englannintorvelle; Sonatiini nro 2 uruille ja englannintorvelle. - Jan Lehtola, urut, sekä Paula Malmivaara, englannintorvi, Marko Ylönen sello, ja Anna-Leena Haikola, viulu. (Toccata, TOCC0691)